Yksi kautta aikojen hienoimmista suomalaisista miesjalkapallourista päättyi lopullisesti perjantaina. Erilaisista vaivoista jo pitempään kärsinyt Niklas Moisander ilmoitti, että pelaajaura on paketissa.

Ei tarvitse olla suurikaan fakiiri arvatakseen, ettei jalkapalloura suinkaan pääty – pelaajana on viimeiset minuutit annettu, mutta kaikki merkit viittaavat siihen, että ”Nikellä” tulee olemaan vielä paljon annettavaa jalkapallolle.

Eri asia sitten, saadaanko hänen palveluksistaan nauttia suomalaisessa jalkapallossa. Todennäköisesti hän asettuu perheineen Ruotsiin, sillä vaimo on ruotsalainen ja ammattilaisuran viimeinen etappi oli Malmö. Ruotsista on tietysti lyhyt matka Suomeen, mutta Niklas Moisanderin arvostus Ruotsissa ja Malmössa oli sitä luokkaa, ettei olisi ihme, jos tarjouksia seuraavalle etapille tulisi hyvinkin pian.

Tai vaihtoehtoisesti Hollannista tai Saksasta. Kaksinkertainen Vuoden jalkapalloilija Suomessa nimittäin pelasi huipputasolla molemmissa näissä maissa, erittäin arvostettuna ammattilaisena. Uraan mahtuu myös pääsarjapelaamista Italian Serie A:ssa, Sampdoriassa. Siellä – erityisesti sinä ajanjaksona – Moisander oli todennäköisesti liian korrekti ja liian vahvasti joukkuepelaaja, että menestys olisi Italiassa ollut suurta.

Sellaista, mitä se Hollannissa ja Saksassa oli. Turkulainen kantoi kapteeninnauhaa niin Hollannin pääsarjassa AZ Alkmaarissa, Ajaxissa kuin Saksan Bundesliigassa Werder Bremenissä. Sekä tietysti Huuhkajissa.

Niklas Moisander on TPS:n kasvatti, joka on näyttänyt esimerkkiä pitkäjänteisestä työstä ja oikeiden valintojen merkityksestä jalkapallouralla. Niklas ja hänen kaksoisveljensä Henrik lähtivät jo nuoressa iässä Ajaxin akatemiaan ottamaan oppia Euroopan tavoista. Kumpikaan ei lyönyt läpi niin vahvasti, että tie Ajaxin edustusjoukkueeseen olisi auennut.

Henrik palasikin Suomen kentille, joista hän ponnahti A-maajoukkuepelaajaksi. Niklas sijaan katsoi, että kun yksi ovi meni kiinni, toinen ovi aukeaa – ja sen jälkeen mahdollisesti se alkuperäinenkin ovi on taas ammollaan. Ja näin kävi.

Ensin Niklas Moisander opetteli hollantilaista pelitapaa 1. divisioonatasolla Zwollessa. Kehitys oli sen verran hurjaa, että matka jatkui AZ Alkmaariin ja Hollannin mestaruuteen Luis van Gaalin valmennuksessa. Sitten oli aika siihen, että ympyrä sulkeutui: Ajaxista vapaalla siirrolla aikoinaan lähtenyt Alkmaarin kapteenistoon jo muutaman vuoden kuulunut Moisander palasi Amsterdamiin, neljän miljoonan euron siirtokorvauksella. 

Ajaxissa tuli kaksi mestaruutta lisää, jälleen joukkueen kapteeniston jäsenenä, mutta veri veti muualle. Tuli Italia, mutta vain joksikin aikaa. Tämän jälkeen Bremen oli Moisanderin koti kuuden kauden ajan – ja taas yhtenä kapteeniston jäsenenä. Malmössä upea ura sinetöityi.

Tuossa esiteltynä Niklas Moisanderin seurajoukkueura tiivistettynä. Huuhkaja-ura on sitten täysin toinen luku. Moisander nousi joukkueeseen mukaan 2008, 22-vuotiaana. Kaikesta näki, että hän tullut mukaan jäädäkseen.

Otti omaan piikkiinsä oikeastaan kaiken

”Nikellä” oli kaikki A-maajoukkuepelaajan vaadittavat avut olemassa: pelitaitojen lisäksi hän huokui oikeanlaista johtajuutta, karismaa, malttia, oikeaa käyttäytymistä sekä ymmärrystä siitä, että A-maajoukkue on ammattilaisjoukkue. Kun on saanut oikeuden pelata Huuhkajissa, mukana tulee myös velvollisuuksia. Ja velvollisuudet Moisander hoiti aina ensiluokkaisen hyvin.

Melkoisen pian Niklas Moisander liittyi ansiokkaaseen kapteeniketjuun. Jos otetaan ajanjakso Jari Litmasesta lähtien, Sami Hyypiä ja Petri Pasanenkin saivat loistavan työnjatkajan. Samalla Moisanderin johtajuutta saivat opetella ja seurata Tim Sparv ja Lukas Hradecky, seuraavat Huuhkaja-kapteenit.

Moisander oli valmis kantamaan vastuuta ei vain pukukopissa ja joukkueen edessä, mutta myös muissa kapteenin velvotteissa, kuten mediatyössä tai esiintymisessä sponsoreille. Nämäkin velvoitteet aina loistavasti käyttäytynyt Moisander hoiteli kympin arvoisesti. Joskus median kanssa jopa liikaakin – ajoittain hän meni mixed zonelle ja otti omaan piikkiinsä oikeastaan kaiken, mitä kentällä oli negatiivisessa mielessä tapahtunut.

Kun joskus häneltä kysyin, miksi tuon maalin otit omalle kontollesi, vastaus oli jotakuinkin seuraava: ”Minä pystyn hyvin elämään sen kanssa, mitä kirjoitetaan ja sanotaan. Joillekin muille se voisi olla hankalampaa.” Tätä kautta myös Mixu Paatelaisen aikana tiettyjä Moisanderin pelin jälkeisiä kommentteja tulkittiin väärin alistuneiksi ja epätoivoisiksi – kapteeni yritti lähinnä ottaa paineen omaan niskaansa muilta sekä myös päävalmentajalta.

Oli kunnia työskennellä Niklas Moisanderin kanssa vuosia. Opin arvostamaan häntä niin ihmisenä, ammattilaisena kuin pelaajana. Yksi hämmentävimpiä hetkiä olikin saada ”Nikeltä” puhelu myöhään syksyllä 2017, kun hän ilmoitti, että olisi tiedotettavaa: hän oli päättänyt lopettaa A-maajoukkueuransa laittaakseen kaikki paukut seurajoukkuepuolelle. Miksi? Mies parhaassa peli-iässä. Mutta koska kyseessä oli Niklas Moisander, oli täysin selvää, että päätös oli punnittu, harkittu ja tarkkaan laskettu. Helppo päätös se ei varmasti ollut, mutta ymmärrettävä.

Aivan niin kuin tämä perjantainen päätös lopettaa pelaajaura. Jalkapallo on ollut niin iso asia ”Nikelle”, ettei päätös ole varmastikaan ollut helppo. Mutta sen tekeminen on todelliselta herrasmieheltä varmasti vaatinut asioiden punnitsemisen joka kulmasta. Juuri se – harkinta ja harkinnan jälkeiset teot – ovat tehneet Niklas Moisanderista yhden kautta aikojen parhaista ja menestykkäimmistä maamme miesjalkapalloilijoista.

Ja aika tosiaan näyttää, mitä on vielä edessä. Varmasti paljon.

Kiitos hienoista hetkistä ja muistoista, kapteeni.

Timo Walden

Kirjoittaja on entinen Uefa Media Officer, joka on seurannut Niklas Moisanderin uraa läheltä yli 20 vuoden ajan.