Englannin Valioliigaan täksi kaudeksi noussut kolmikko Leicester, Ipswich ja Southampton kuuluivat jo kauden ennakkoveikkailuissa putoajakandidaatteihin. Ennakoinnit pitivät myös paikkaansa, sillä koko kolmikko palaa ranskalaisen visiitin jälkeen Championshipiin.

Putoajakolmikko ei ole yllätys, mutta se millaisella marginaalilla kolmikko matkaa alaspäin alkaa jo sitä olla, eikä se kerro kovin positiivista siitä millainen kynnys Valioliigaan nousu on.

Southampton on kirjannut 35 ottelusta vain 11 pistettä. Leicesterin saldo on sentään 21 pistettä ja Ipswichin pisteen enemmän, mutta kun matkaa Ipswichista viivan yläpuolella olevaan West Hamiin on 15 pistettä, kolmikko on todellakin ”omilla lukemillaan”.

Toisin ilmaisten putoajakolmikon yhteenlaskettu pistemäärä kolme kierrosta ennen kauden päättymistä on 54. Tuolla pistemäärällä – kaikkien kolmen saldo yhteen laskettuna, siis – yllettäisiin sarjataulukon ylemmälle puoliskolle, mutta europaikat jäisivät silti haaveeksi. Seitsemän joukkuetta on koonnut enemmän pisteitä kuin hännänhuipuksi jäävä kolmikko yhteensä.

Tämä on jokseenkin huolestuttavaa. Nousijajoukkueet ovat jo usean vuoden ajan olleet putoajakandidaatteja ja monesti paluu sarjaporrasta alaspäin onkin ollut edessä, mutta ei koskaan ennen näin selkeällä erolla kaikkien kolmen osalta.

Ei paluuta ”vanhaan hyvään aikaan”

Valioliigasta uhkaa muodostua puolisuljettu sarja, jossa kärjistettynä pelaa 17 joukkuetta ja kolme käy vuosittain aina mukana täyttämässä putoajan paikat. Näin ei varmasti tule olemaan jatkossa ainakaan yhtä selkeästi kuin tällä kaudella, mutta perustrendi on selvä. Joku joukkue saattaa nousta jäädäkseen, mutta alkaa olla ihme, ellei yksikään nousijoista putoa takaisin saman tien.

Kaukana ovat ajat, jolloin Ipswich nousijana voitti heti mestaruuden – 1960-luvulla – tai jolloin Nottingham ylsi 1970-luvulla ”paranneltuun ipswichiin” eli voitti mestaruuden oltuaan viimeinen nousija. Näin ei käy enää; jokaiselle nousijajoukkueelle säilyminen on mestaruus. Ja ennen kuin joku huomauttaa, niin Leicesterin mestaruus keväällä 2016 toki oli poikkeus, mutta mitä luultavimmin lajinsa viimeinen.

Tausta on selvä ja se on määrittävissä hyvin tarkasti neljällä kirjaimella: raha. Taloudelliset resurssit Valioliigan suurseuroilla ovat aivan toista luokkaa kuin nousijoilla ja Valioliigapaikkansa vakiinnuttaneet seurat pelaavat nekin pääsääntöisesti kertaluokkaa runsaammalla määrällä pelimerkkejä ja tämä näkyy.

Valioliigan nousijat ovat nykyään vähän kuin vanhan sanonnan mukaisesti Ladalla moottoritiellä. Ei yksinkertaisesti riitä. Sarjataulukko kertoo julmaa kieltä, mutta toki hännänhuiput – etenkin Ipswich ja Leicester – ovat pystyneet raapimaan voittojakin muista kuin toisistaan. Se on kiva asia, mutta loppujen lopuksi laiha lohtu.