Englannin Valioliigan mestaruustaistelu oli varmasti monella tiiviissä seurannassa, Championshipkin tuttu, League Onea seurattiin ainakin suomalaispelaajien osalta, mutta entäpä vielä kaksi porrasta alempana pelattava National League?

National League eli Englannin viidenneksi korkein sarjataso on kansallinen sarja, mutta ensimmäinen porras varsinaisen Englannin liigan EFL:n alapuolella. Kuten ylemmillä sarjatasoilla, National Leaguessa pelataan 24 joukkueen kaksinkertainen sarja. Voittaja nappaa suoraan League Two -statuksen ja toinen nousija ratkaistaan kuuden joukkueen nousukarsinnoissa.

Päättyneellä kaudella taistelu suorasta noususta käytiin pitkään kahden liigatasolta tutun seuran Yorkin ja Rochdalen kesken. Molempien pistetahti oli suorastaan hurja ja York veti lopulta pitemmän korren kasattuaan hulppeat 108 pistettä. Rochdale jäi kahden pisteen päähän ja ”Dale” jäi ihmettelemään, miten on mahdollista, että nousu ei irtoa 106 pisteellä Yorkin kirittyä kauden viimeisellä kierroksilla niukasti ohi.

Toki Rochdalelle jäi vielä ”varapatruuna” eli nousukarsinnat, joissa joukkue pääsi suoraan välieriin. Mutta tie nousuun oli saanut eteensä kaksi uutta mutkaa.

Ensimmäisen mutkan Rochdale selvitti kaatamalla Scunthorpen välierässä 2-1. Vastaan nousukarsintafinaalissa asettui Carlislen välierässä kaatanut Boreham Wood.

Oikeus voitti

Vastakkain finaalissa olivat varsin pitkät 102-vuotiaat liigaperinteet omaava Rochdale ja ensi kertaa 78-vuotisen historiansa aikana nousua liigatasolle tavoitteleva Boreham Wood. Rochdale oli kenties ennakkosuosikki ja ainakin monen ulkopuolisenkin papereissa se joukkue, joka komean kautensa päätteeksi ansaitsisi nousun.

Toiselta kuitenkin näytti pitkään. Finaalin varsinaista peliaikaa oli jäljellä enää 12 minuuttia, kun Boreham Wood oli jo toinen jalka League Twossa johtaessaan 2-0. Peli ei kuitenkaan ollut ohi. Rochdale kavensi ja jännitys tiivistyi. Kello tikitti kuitenkin Boreham Woodin eduksi ja numerot 2-1 pysyivät sitkeästi taululla, kunnes lisäajan viimeisillä sekunneilla Mani Dieseruvwe puski Rochdalen tasoihin – pelikello näytti 90+7 minuuttia.

Jatkoaika ei tuonut lisämaaleja ja voittaja ratkaistiin rangaistuspotkuilla, joissa Rochdalen sankariksi nousi kaksi ratkaisevaa torjuntaa tehnyt Manchester Citysta lainalla ollut Oliver Whatmuff. Rochdale vei pilkut 3-1 ja palasi liigatasolle kolmen vuoden poissaolon jälkeen. Vaikeimman kautta, mutta koko kautta katsoen enemmän kuin oikeutetusti.

Vaikka kärkikamppailu oli National Leaguessakin poikkeuksellisen kova kahden hienon kauden pelanneen joukkueen välillä, draamaa nousutaistelusta ei ole viime vuosina puuttunut. Kyseessä oli kuudes perättäinen kausi, kun nousukarsintafinaali meni jatkoajalle ja näistä neljä sai ratkaisunsa vasta rangaistuspotkukilpailussa.

Höntsäpalloilua mutasarjatasolla? Lievää runsaampaa sarjan aliarvioimista. Nousukarsintafinaalia Wembleylla seurasi paikan päällä 17 470 katsojaa ja suoraa lähetystä vielä moninkertainen määrä lisää.

National Leaguessa on oma viehätyksensä ja todennetusti ainakin jännityksensä. Ensi kaudella kannattaa ehkä ulottaa katseensa hiukan alemmaksikin Englannin sarjapyramidissa.