Juho Kilo on noussut peliajat Euroopan kovimmissa sarjoissa mitaten yhdeksi eturivin suomalaispelaajista. Hän pelaa kolmatta kautta suuressa roolissa ADO Den Haagin paidassa, nyt nousun jälkeen Hollannin Eredivisiessä. Nousijajoukkue on saanut huomata koventuneen kilpailun yhteen Euroopan kovimmista sarjoista noustuaan, mutta samaan aikaan Kilo on nauttinut arjestaan täysin siemauksin.

Haag aloitti kauden kolmella tappiolla, mutta neljäs kierros toi avauspisteen, ja vielä maan jättiläisiin kuuluvan Feyenoord Rotterdamin vieraana. Tulokset ovat Kilon mukaan osittain seurausta rohkeasta pelitavasta, jolla Haag dominoi kakkostasolla, mutta näkee omasta identiteetistä kiinni pitämisen pelkästään positiivisena asiana.

Kilo on pelannut kaikki ottelut alusta loppuun, eli on yksi tärkeimmistä Haagin pelaajista. Kymppipaikka tavoitti Kilon jalkapalloarjen keskeltä.

– Ihan hyvää kuuluu. Juuri oli raskas treeni takana, mutta kaikkea hyvää. Olen kunnossa, ja pelit ovat lähteneet käyntiin, hän aloittaa.

Neljä kierrosta takana, miten summaisit kauden alkua?

– On ollut vaikea alku. Kun katsoo pelkästään pisteitä, ei ole ollut sellainen alku, jota toivoimme. Meillä on paljon uusia pelaajia, ja etsimme tämän kauden dynamiikkaa. Mutta jengissä on paljon potentiaalia, joten on hyvät ja odottavat fiilikset.

Kertooko saldo kaiken teidän otteistanne?

– Ei kerro kaikkea, mutta fakta on, että emme olisi mitenkään ansainneet 12:ta pistettä noista peleistä. Jotain osviittaa se kertoo, mutta ei tietenkään koko totuutta.

Millainen merkitys joukkueelle oli pistetilin avautumisella viime pelissä?

– Se antoi hyvän mentaalisen buustin. Jos pistetili piti avata, ei tuo huono paikka siihen ollut. Vieraspeli hyvää Mestareiden liiga -tason jengiä vastaan, niin olemme siihen tyytyväisiä. Se on kuitenkin vain yksi piste ja niitä tarvitaan lisää.

Viime kaudella kerroit, että keskitytte hyökkäämiseen, onko sama jatkunut sarjaporrasta ylempänä?

– Kyllä se on. Meillä oli niin vahva identiteetti viime kaudella pelityylin osalta. Meiltä lähti isoja palasia joukkueesta, ja uudet pelaajat tulivat ikkunan loppuvaiheessa, joten haemme tämän kauden dynamiikkaa. Joudumme totta kai kiinnittämään huomiota puolustuspeliin ja ilman palloa pelaamiseen. Silti valmentajallamme on halu olla dynaaminen pallon kanssa, emmekä halua päästää siitä irti.

Helpottiko kauteen lähtöä se, että tiesitte teidän pitävän tästä periaatteesta kiinni, vaikka lähdette nousijana altavastaajina suureen osaan peleistä?

– Totta kai. Se on sinällään helpompaa, kun olen pelannut vuoden saman valmentajan alaisuudessa ja monen pelaajan kanssa useamman kauden. On helpompaa, kun tiedetään, mitä minulta ja muilta odotetaan. Tiedämme omat roolimme, mutta totta kai tiedostan, että asiat eivät tule olemaan yhtä helppoja ja joudumme pistämään enemmän effortia, että pystymme olemaan dominoivia pallon kanssa.

Onko se tavallaan myös kostautunut ja johtanut huonoihin tuloksiin, kun sarjataso on korkeampi ja vastukset kovempia?

– Varmasti sillä on ollut jonkunlaista vaikutusta. On välillä riskialtista, kun pyrimme pelaamaan ylhäältä mies vastaan mies -puolustamista, niin jää paljon tilaa selustoihin. Tällä tasolla vastustajat rokottavat paljon kovemmalla prosentilla. Jos viime kaudella annoimme vastustajalle kolme vetoa, emme päästäneet yhtään maalia. Tällä kaudella vaikkapa Go Ahead Eaglesia vastaan he eivät saaneet sinällään hyviä paikkoja, mutta tekivät silti kolme maalia. Viimeistely on paljon tehokkaampaa.

Kerro omasta pelillisestä roolistasi. Olet pelannut pelkkiä täysiä otteluita.

– Rooli on samanlainen kuin viime vuonna. Paljon odotetaan ja saan paljon vastuuta pelin avaamisvaiheessa ja rakentelussa. Pallo liikkuu paljon minun kauttani, ja olen tyytyväinen. Tykkään roolista, mutta totta kai haluan vielä parantaa alkukauden peleistä, ja jokaisella pelaajalla on sama fiilis. Parannettavaa on, ja joka päivä pitää laittaa treeneissä enemmän effortia.

Et ole vielä iällä pilattu (24 vuotta). Miten koet, että olet pystynyt adaptoitumaan kovempaan sarjaan ja kehittymään vielä viime kaudesta?

– Ihan hyvin. Neljä peliä ei ole vielä maailman isoin otanta. Peleissä on ollut hyviä vaiheita ja ihan hyvin on mennyt. Pitkä kausi on vielä edessä ja uusien pelaajien kanssa pitää löytää vielä yhteistä kemiaa. Pelasin kaksi kautta viimeistä kautta pelaajan kanssa, joka lähti. Nyt on uuden hakemista.

– Kapteenimme lähti ja minä ja hän pelasimme kahden kauden ajan kaikki pelit keskikentällä. Muitakin keskikenttäpelaajia oli, mutta pelasimme kaikki pelit. Kun yhden pelaajan kanssa pelaa 80 peliä putkeen, on vähän erilaista hakea uutta dynamiikkaa ja se on uusiin pelaajiin tutustumista.

Millaisen työn takana oli säilyttää vakaa rooli avauskokoonpanon rooli, joka jatkuu nyt kolmatta kautta putkeen?

– Totta kai siihen vaaditaan sitä, että antaa kaikkensa ja tekee esimerkillisesti töitä, eikä pelkästään peleissä vaan myös treeneissä. Olen noussut johtavan pelaajan rooliin ja kapteenistoon tällä kaudella. Odotukset ovat isommat ja niitä pitää yrittää lunastaa. Ei riitä, että yrittää pelata vain joka pelissä hyvin. Joka päivä treeneissä pitää myös näyttää eteen, kun on mahdollista. Aika normaalia treenaamista.

Pelaajat puhuvat usein, että pitää nauttia, kun saa elää tätä arkea jne. Osaatko nauttia tästä asemasta?

– Totta kai! Vaikka neljän pelin jälkeen ei ole kuin yksi piste, nautin, kun saan pelata tuollaisilla stadioneilla ja tuollaisia jengejä vastaan. Saan tehdä tätä duunia ja voisin kuvitella, että aika moni muukin haluaisi pelata näitä pelejä kuin tehdä ns. muita töitä. Vaikka tappioista jää semisynkkä fiilis, totta kai ne opettavat ja kasvattavat. En vaihtaisi tätä mihinkään!

Asetitko kauteen mitään henkilökohtaisia tavoitteita?

– Tietysti sen, että haluan pitää oman roolini, pelata paljon ja pysyä terveenä. Se on onnistunut toistaiseksi hyvin monta vuotta. Oikeastaan aina. Haluan ottaa uudella tasolla seuraavan stepin. Kiire ei ole. Niin kuin sanoit, en ole vielä hirveän vanha. Kun pelaan tasaisen vahvan kauden, niin sitten katsotaan.

Millainen kokemus oli olla alkukesästä Huuhkajissa?

– Olihan se mageeta. Ei ollut huono vastus sielläkään: Saksa ja Unkari. Oli hienoa nähdä, millaista meininki siellä oli. Kaikin puolin mukava reissu.

Kuinka realistisena pidät uutta kutsua?

– Totta kai toivon sitä. Olen pelannut paljon ja hyvällä tasolla. Toivon sitä, mutta en tee sitä päätöstä. Jos tekisin, totta kai ottaisin itseni. Valmentaja tekee päätöksen ja jos kutsu käy, niin kiva. Jos ei, pitää yrittää seuraavaan kertaan.

Oletko seurannut yhtään, miten pelipaikkasi pelaajat ovat pelanneet ja saaneet roolia?

– En ole seurannut hirveästi. En seuraa omien pelin jälkeen muita pelejä. Vähän katson meidän sarjastamme joitain tuloksia, mutta hirveästi en seuraa jalkapalloa.

Teillä on kolme peliä ennen maajoukkuetaukoa. Mitä ajatuksia on niistä?

– Kolme peliä ja kaksi niistä on kotipelejä. Vieraspelit eivät ole olleet helppoja, vaan on ollut kovia joukkueita. Kivaa päästä pelaamaan kotona. Totta kai kolmesta pelistä halutaan mahdollisimman paljon pisteitä. Pyrimme saavuttamaan niitä dominoivalla ja pallollisella pelillämme. Ihan siistejä pelejä: kotipelit ja Twente vieraissa on ihan siisti peli. Odotan innolla kaikkia kolmea peliä.

Haastattelu: Panu Markkanen