FF Jaro on pudonnut Veikkausliigan häntäpäässä pahaan kurimukseen. Joukkue on hävinnyt nyt viisi ottelua putkeen, eikä peli ole kulkenut lainkaan. Pietarsaarelaisten kannalta pahin juttu on, että IFK Mariehamn on taas päinvastaisessa putkessa. Kolmen perättäisen voiton siivittämänä Karsintasarjaan lähdetään Jaron ollessa vain pisteen IFK:ta edellä, kirjoittaa Kymppipaikan jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.
YLEn lähestymistapa asiaan kuitenkin yllätti. Kyllä, Jarolla menee heikosti. Putoamisvaara on ilmeinen. Asiaa käsittelevän jutun otsikossa todettiin, ettei Jaro vaihda valmentajaa. Rehellisesti sanottuna: miksi vaihtaisi enää tässä vaiheessa? Kausi on mennyt surkeasti joka tapauksessa. Eikä uusi valmentaja voisi mennä kentälle auttamaan pelaajia, jotka ovat vireensä kadottaneet. Mahdollisesti jonkinlainen henkinen piristys olisi mahdollista saada, mutta eipä juuri muuta.
Jutussa haastateltiin seuran puheenjohtaja Tommy Löfsiä. Löfsin vastaukset olivat hyvin mielenkiintoisia, kun päävalmentaja Jens Karlssonin asemasta kyseltiin. Kysymykseen, että onko mahdollista, ettei Karlsson valmenna loppukautta, seurapresidentti vastasi, että ”kaikki on mahdollista. Tällä hetkellä hän nauttii meidän luottamuksesta, mutta kaikki voi muuttua äkkiä”.
Olipa luottamuslause! Joko luottamusta on tai sitten sitä ei ole. Eikö kukaan ole vaivautunut Löfsille valaisemaan tätä jalkapallomaailman totuutta? Lasi voi olla tässä tilanteessa puoliksi täynnä. Tuolla lausunnolla seuran puheenjohtaja laittoi Karlssonin killumaan vähintään löysään hirteen. Tuskin tunnelma paljoa harjoituksissa nousee.
Tosin tämä oli pieni virhe niiden isojen virheiden rinnalla, jota Jaron seurajohto on vajaan vuoden aikana tehnyt. Menestysvalmentajan kanssa ei haluttu jatkaa, avainpelaajat menetettiin, urheilujohtaja lähti kävelemään, Rudi Vikströmin siirto munattiin ja lopulta Herman Sjögrellin kanssa maksettiin rankkaa hintaa täydellisestä lapsellisuudesta ja koko sotku kruunattiin julkisuuteen lähetetyllä itkuvirrellä.
Lopputulos on nähtävissä. Jos juuri tällä hetkellä pitäisi veikata, Jaro on ensi kaudella Ykkösliigan nousijasuosikki.
Kenen on lopulta vastuu?
Jutun lähtökohta oli perinteisesti se, että valmentaja pitäisi vaihtaa. Entä urheilujohtaja, joka on epäonnistunut joukkueen kokoamisessa, kenties myös valmentajan valinnassa? Ja joku on urheilujohtajan valinnut ja hänen päätöksensä siunannut. Se lopullinen vastuu on seurajohdolla ja Löfsin käsissä. Jos tämä kausi menee vihkoon, pitäisi lähinnä kysyä, että aikooko Löfs kantaa oman vastuunsa?
Juuri nyt HJK:lla menee suhteellisen hyvin, mutta parina viime kautena Klubissa on nähty melkoinen ralli urheilujohtajia, päävalmentajia ja arpalippupelaajia. Näitä on sitten erotettu tasaiseen tahtiin. Päättävällä tasolla samat henkilöt, jotka ovat avainhenkilöiden pestaamisesta päättäneet, jatkavat yhä. Se sinänsä on ymmärrettävää, sillä seuran puheenjohtaja Olli-Pekka Lyytikäinen on ostanut oikeuden sanoa viimeinen san ja myös vastata siitä ilman potku-uhkaa. Sama tilanne on tietysti KuPS:lla ja Ari Lahdella, Interillä ja Håkansin perheellä, SJK:lla ja Raimo Sarajärvellä ja osin Gnistaninkin suuromistajalla. HJK:n tapauksessa on tietysti menestystäkin tullut todella paljon.
Päävalmentajat ovat vuosien ajan olleet ne, jotka laitetaan ensimmäisinä teloitusryhmään eteen median ja fanien toimesta. Pikkuhiljaa jalkapallossakin totutaan siihen ajatukseen, että urheilujohtajat ovat olemassa ja heillä on iso rooli, jopa isompi kuin päävalmentajilla, joukkueen kokonaisuuden kannalta. Mutta eipä kovin moni ole esimerkiksi Ilveksen Iikka Miettisen päätä vaatinut vadille, vaikka tämä kausi on ollut totaalinen katastrofi kaikilla mittareilla. Tähän ei olla vielä opittu.
Hallitukset turvassa
Vielä paremmassa turvassa ovat puheenjohtajat ja hallitukset. Harva edes tietää, kuka on tietyn seuran puheenjohtaja ja keitä hallituksessa istuu. Koko urheilurintamalla on hallitusta kritisoitu oikeastaan vain jääkiekon puolella HIFK:n kautta.
Ei tulla ajatelleeksi, ettei yhtäkään päävalmentajaa nimetä ilman seuran omistajan/puheenjohtajan hyväksyntää. Eikä ainuttakaan urheilujohtajaa. Mutta vastuuta nämä lopulliset valitsijat kantavat kovin harvoin ja vielä harvemmin heiltä sitä edes vaaditaan.
FF Jaron tapauksessa on täysin selvä, mihin syyttävän sormen pitäisi osoittaa. Syyllinen sotkuun on Löfs ja hänen hallituksensa. Ehkä tuo epämääräinen vastaus kysymykseen kielii myös siitä, että vapahtajan ylösnousemus olisi lähellä. Niklas Vidjeskog on nimittäin vapailla markkinoilla.
Vidjeskog saattaisi jopa pelastustalkoisiin suostua, sillä Jaro on hänelle sydämen asia ja paljon isompi kuin seuran nykyinen johto. Siitäkin huolimatta, ettei miehen työtä osattu tarpeeksi näiden veikkojen toimesta arvostaa.
Panu Markkanen