FC Inter iski pöytään yhden kesän siirtoikkunan kovimmista hankinnoista Veikkausliigassa. Huippulupaava Ilari Kangasniemi myytiin Leicesteriin ja hänen korvaajakseen naarattiin kuuden vuoden ulkomaiden kierrokseltaan Robert Ivanov. Ivanov teki Interin kanssa vuoden 2028 saakka kestävän sopimuksen ja pääsee tuttuun valmennukseen, FC Hongan vuosilta tuttujen Vesa Vasaran ja Riku Paularinteen huomaan.

Urallaan 43 A-maaottelua pelannut Ivanov debytoi Interissä tuoreeltaan liigan runkosarjan viimeisellä kierroksella, kun Inter voitti kärkiottelussa KuPS:n nousten Mestaruussarjan odottaessa vain pisteen päähän liigakärjestä. Muutenkin isoja asioita on tekeillä, sillä Ivanovin tähdittämä Inter kohtaa lauantaina Suomen cupin finaalissa HJK:n.

Kymppipaikka tavoitti Ivanovin finaalin alla.

Mikä sai siirtymään Interiin?

– Olisin halunnut jatkaa ulkomailla, mutta ei ollut mitään fiksua tarjolla, niin en halunnut ottaa sitä riskiä, että katselisin yli Veikkausliigan ikkunan. ”Veskun”, Rikun ja kumppaneiden tekeminen on sen verran tuttua ja kunnianhimoista, että oli siinä mielessä helppo tulla tänne, ja totta kai, kun on isoja pelejä, niin se tuo totta kai oman lisämausteensa.

Millaisen kuvan olet ehtinyt saada joukkueesta?

– Oikein hyvän kuvan. Hyviä jätkiä on koppi täynnä ja oli todella helppoa tulla sisään. He ovat ottaneet minut ja muutkin kundit hyvin vastaan. Kööpenhamina-peli oli harmillinen, mutta pääsin olemaan siinä tiiviisti messissä, ja tunnen tai tiedän aika monet, joten oli siinä mielessä helppoa tulla. Hyvä jengi ja ei ihme, että se on pärjännyt tämän kauden noin hyvin.

Mikä sai tekemään noin pitkän sopimuksen?

– Tietyllä tavalla se, että saan hetkeksi stabiiliutta ja Interissä tuntuu olevan aika hyvä pöhinä päällä. Se tuntui tähän hetkeen sopivalta.

Miltä tuntui pelata?

– Tosi siistiltä. Laskeskelin, että viimeisestä ysikymppisestä on aika lailla kuusi kuukautta. Rakastan futista ja tuntuu, että olen kärsinyt jo tarpeeksi, kun olen ollut pelaamatta sen verran pitkään. Totta kai se tuntui hyvältä.

– Toki ”tekikselle” paluu on aina oma juttunsa, eikä jengiharjoituksia ole ollut liikaa takana, mutta kun sanoin, että on ollut helppoa tulla, ei pelaamisesta tarvinnut hirveästi stressata tai taistella. Se tuli ihan omalla painollaan, pystyimme sulautumaan jenginä yhteen, vaikka avauksessa oli kaksi uutta äijää. Suso painoi vielä voittomaalin.

– Oli siistiä pelata, ja ehkä debyytille vielä paras mahdollinen tapa oli tuollainen tulos, viimeisen sekunnin maali.

Muutama viime kausi meni sarjataulukon häntäpäissä olevissa joukkueissa, niin miltä tuntuu pelata mestaruuksista?

– Sehän on ollut hyvinkin mielenkiintoista, että ulkomaan reissuni on ollut kuusi vuotta putoamistaistelua. Jos mietin itseäni jalkapalloilijani, olen pystynyt mukautumaan tilanteeseen kuin tilanteeseen. Mutta jos lähdetään hakemaan omia vahvuuksia, ne eivät ole siinä, että peli on suurimmaksi osaksi epämääräistä taistelua, ja että logiikka on kaukana pelaamisesta. Ne ovat sitä, mihin olen tottunut Hongassa, että pelataan pallon hallinnan kautta ja futaamisen kautta hallitaan kokonaisuutta.

– Sehän on tässä hauskaa ollutkin, ja olen miettinyt, että mikä olisi ollut fiksuinta. En toki ole itsekään ollut sellaisissa tilanteissa, että olisi ollut mahdollisuuksia päättää omia joukkueita ulkomailla ja mennä sinne, missä olisi mahdollisuuksia. Onhan se eri lähtökohta tulla taistelemaan mestaruudesta ja hallitsemaan pelejä kuin että ottaa vastaan koko pelin ja pelaaminen on muutenkin sekavaa, niin kuin se on koko ajan ulkomailla ollut.

– Onhan tuossa iso ero, mutta beggars can’t be choosers! On menty ulkomailla sinne, missä pelaaminen on ollut selviytymistä. Hyvää tuuria pitää käydä, että pääsee sellaiseen maahan ja seuraan, jossa voi pelata omilla vahvuuksia. Mutta se oli siellä semmoista ja nyt täällä on tämmöistä! Mennään eteenpäin.

Olet siis monella tapaa ikään kuin positiivisuuden ympäröimänä?

– No just näin. Sekin on iso syy tuloon. Niin kuin sanoin, on ollut sekavaa. En sano, ettenkö olisi nauttinut siitä omalla tavallani, mutta kyllä tällaisesta, mitä täällä on ja pelaamisesta tutussa valmennuksessa. Kuusi vuotta on jalkapallossa pitkä aika, ja tämänkin staffin näkemykset jalkapallosta ja miten pelata, ovat muuttuneet, mutta pääpiirteet ovat kuitenkin samat.

Mitä odotat cupin finaalista?

– En ole ikinä pelannut cupin finaalissa. Siisti fiilis ja odotan innolla. Hauskaa, että ”Niko” (Nikolai Alho) meni sinne (HJK:hon), ja siellä on paljon kavereita ja tuttuja maajoukkueympyröistä. Odottava fiilis ja toivottavasti tulee paljon jengiä paikalle ja siitä tulee meille ikimuistoinen lauantai. Sitä kohti, lähdetään voittamaan ja pelaamaan omaa peliä ja toivottavasti siitä tulee hieno spektaakkeli.

Ensimmäisen pokaalin voittaminen varmasti lisää nälkää?

– Senhän takia lähtökohtaisesti tätä hommaa tehdään. Voittaminen on ollut sellaista, että häviäminen on ollut minulle aina vaikeaa. Voittamisen innolla sitä kohti. Olisihan hienoa saada palkintokaappiin jotain muutakin kuin pronsseja, joita minulla jo on.

Millaisen pelaajan lupaat itsestäsi Veikkausliigan katsojille ja Interin faneille koko syksyn mitassa?

– Lupaukset ovat aina pahoja, mutta yritän tuoda energiaa ja positiivisuuden kautta ajattelua ja tietyn puskun, että pääsemme extralevelille ja Suomen cupin voittoon. Annan kaikkeni ja yritän pitää samalla hauskaa, kun teen sitä.

Suomen cupin finaali HJK-Inter pelataan lauantaina kello 18 Tammelan stadionilla. Ruutu näyttää ottelun suorana lähetyksenä.

Haastattelu: Panu Markkanen