Palloliitto julkaisi keskiviikkona ikävän, mutta odotetun uutisen. Loistavan uran Huuhkajissa tehnyt Rasmus Schüller ilmoitti, että hänen maajoukkueuransa on päättynyt. Jalkapallouraansa hän jatkaa, mutta Huuhkajissa ei miestä enää nähdä. Ottelusaldoksi jäi todella kunnioitettava lukema 79.
Otteluja kertyi Huuhkajien puolesta tuon verran. Se toinen sarake, tehdyt maalit, jäi nollaan. Sinänsä ihmeellistä, sillä Schüllerillä on hyvä potku, mutta kohdalleen se ei osunut maajoukkuetasolla. Suurempi syy tuohon tilastokummajaiseen on kuitenkin siinä, millainen rooli Schüllerillä A-maajoukkueessa oli. Se oli tehdä vieruskaverit paremmiksi, hoitaa puolustaminen kunnialla ja käyttää mahdollisimman tehokkaasti hänen päässään raksuttanutta jalkapallotietokonetta joukkueen eteen.
Rasmus Schüller oli pelaaja otsikoiden takana – hän mahdollisti sen, että muut menestyivät. Ja juuri sen vuoksi hän oli aina huippuarvostettu pelaaja Huuhkajissa ja tulee aina olemaan. Schüller ja Joni Kauko muodostivat sen parivaljakon, joka tuki Huuhkajien EM-karsinnoissa ja kisoissakin keskikentän kaksikkoa Glen Kamara ja Tim Sparv. Schüller nousi Sparvin lopetettua Markku Kanervan ehdottomaksi luottomieheksi kentällä, ikään kuin paikkaamaan Sparvin jättämiä suuria nappulakenkiä.
Eikä Sparvin paikkaaminen jäänyt tähän. Uransa aikana juristiksi opiskellut Schüller nousi myös yhdeksi johtavista pelaajista silloin, kun mediassa täytyi ottaa kantaa ”vaikeampiin kysymyksiin” tai syvällisempiin haastatteluihin. Niihin Schüller, joka ei koskaan itseään ole julkisuuteen tyrkyttänyt, suhtautui samalla vakavuudella ja ammattitaidolla kuin hänen tekemisensä kentällä olivat.
Hiljainen johtaja
Ei ollut siis ihme, että Schüller oli pitkään Huuhkajien kapteeniston jäsen sekä myös joissakin otteluissa kapteeni. Hänen johtajuutensa oli hiljaista johtamista, enemmän tekojen kuin äänen kautta. Paitsi tietysti kentällä, jolloin Schüller vaati aina samanlaista ammattimaisuutta pelikavereiltaan kuin hänellä itsellään oli.
Löysäilyä hän ei sallinut, ei peleissä eikä harjoituksissa. Myös pelin analysointikyky oli tiettävästi huippuluokkaa, joten mikäli valmentaminen Schülleriä kiinnostaa, kannattaa monenkin seuran tarkkailla tilannetta.
Rasmus Schüller olisi pelannut huomattavasti isomman määrän maaotteluita ilman loukkaantumisia. Edellisen kerran hän veti Huuhkaja-paidan päälleen viime syksynä. Sen jälkeen erilaiset vaivat, rasitustilat ja sairastumiset estivät hänen pelaamisensa Huuhkajien puolesta. Jacob Friisinkin aikana Kanervan takuupelaaja oli valittujen joukossa, mutta hän joutui jäämään joukkueesta pois parikin kertaa.
Ottakaa mallia, nuoret!
Nyt tämä osa uraa on Schüllerin kohdalta käyty läpi. Miesten maajoukkueessa on yksi tähtipelaaja vähemmän. On kuitenkin varmaa, että Schüllerin panos ja esimerkki tulevat kantamaan myös nykyisissä ja tulevissa Huuhkajissa. Ei juuri parempaa roolimallia voisi nuori pelaaja saada kuin Rasmus Schüller.
Jotenkin on myös kirjoitettu tähtiin, että viisinkertainen Suomen mestari ei tule hänelle rakasta lajiaan jättämään. Parin pelivuoden jälkeen nähdään, mihin Schüller jalkapallokartalla päätyy. Koulutus, osaaminen, asenne, analyyttisuus ja kokonaisuuksien hahmottaminen antavat koko joukon vaihtoehtoja.
Mikä ratkaisu sitten onkaan, on varmaa, että sekin asia tehdään sataprosenttisella asenteella ja tyylikkäästi. Juuri siten kuin Schüller Huuhkajapelaajana yli vuosikymmenen ajan esiintyi. Tyyli ja vaatimattomuus olivat esillä myös lopettamisuutisessa, kun Palloliiton tiedotteessa oli mitä schüllermäisin kommentti:
– Maajoukkuepaita on lopulta vain lainassa.
Näkökulma: Panu Markkanen