Odotettu Suomen cupin puolivälieräottelu Espoossa FC Hongan ja HJK:n välillä ratkesi hyvin nopeasti. Honka sai HJK:n maalivahti Matej Markovicin antaman lahjan heti ottelun alussa, mutta tämä ei johtanut Hongan taistelun pidentymiseen vaan oli herätyskello HJK:lle. Kun kello oli soinut, HJK näytti, miksi se on Suomen nimekkäin joukkue.
Honka on hyvä joukkue. Mutta se on Kakkosen joukkue eli neljänneksi korkeimman sarjatason. Honka tullee nousemaan kauden päätteeksi, mutta on hyvin luonnollista, että kentällä tasoero on suuri. Alemman tason joukkueet ovat ajoittain pystyneet kiusaamaan, jopa pudottamaan Veikkausliigajoukkueita, mutta näissä otteluissa on yleensä ollut ominaista se, että Veikkausliigajoukkue on lepuuttanut avainpelaajiaan ja antanut haastajille tilaisuuden.
HJK ja päävalmentaja Joonas Rantanen eivät tätä tehneet. Leppävaaran luonnonnurmelle marssivat Teemu Pukki, Alex Ring, Ville Tikkanen, Lucas Lingman ja Lassi Lappalainen Huuhkajissa esiintyneistä pelaajista. Muutkin pelipaikat täyttyivät vakiomiehistä. Penkillä oli sitten harvemmin nähtyjä pelaajia johtuen siitä, että HJK:n pelaajia oli vielä sivussa Pikkuhuuhkajien leirin vuoksi.
Tehoja konkareille ja nuorelle miehelle
Vaikutti siltä, että konkarikaarti nautti pelaamisesta luonnonnurmella ja sateessa. Ringille ja Pukille tulivat varmasti ”vanhat, hyvät ajat” mieleen, sen verran notkeasti jalka nousi. Ring teki maalin ja oli alustamassa paria muuta. Pukki teki myös maalin ja syötti kaksi.
Tehomies oli kuitenkin Toivo Mero, joka otti kaiken irti alustasta ja siitä, että nyt oli enemmän tilaa kuin Veikkausliigassa. Merolle kirjattiin kaksi maalia, mutta niitä olisi yhtä hyvin voinut tulla neljä. Lopulta HJK teki ottelussa seitsemän maalia ja Honka sen yhden, jolla meni viiden minuutin kohdalla johtoon.
Selvistä loppulukemista huolimatta tapahtuma oli erinomainen. Hongan kannattajat olivat kiitettävän äänekkäitä, HJK:n kannattajat myös aktiivisia. Peli oli vauhdikasta, olkoonkin, että pelitapahtumat olivat varsin yksipuoliset. Taas kerran tuli joka tapauksessa todistettua, että Suomen cup on ainoa kilpailu, joka voi tämän kaltaisia otteluja tarjota. Pelataan isoista asioista, pienet haastavat suuret ja yleisö viihtyy.
HJK:n suotuisa tie
HJK on hallitseva Suomen cupin mestari ja myös kilpailun onnettaren vahvassa suosiossa. Viime kaudella cupin voitto tuli seuraavaa polkua: ensin Klubi sai lepovuorot eurocup-joukkueena, sitten tuli vastaan Ykkösliigan JäPS kotiin, tämän jälkeen Ykkösen MP vieraskentälle, puolivälierissä oma reservijoukkue Klubi 04 cup-ottelun irvikuvassa ja välierissä HJK pudotti tuolloin täysin sarjapaikan säilyttämiseen keskittyneen AC Oulun kotikentällä. Finaalissa toki piti kaataa KuPS ja sitä kautta ansaita mestaruus.
Tänä vuonna HJK on edennyt seuraavasti. Lepovuorot eurocupien vuoksi, sitten Ykkösen RoPS vieraissa, Kakkosen MyPa kotona ja puolivälierissä Kakkosen Honka matkaottelussa Espooseen. Välierissä tulee vastaan Ilves tai FC Lahti – tietysti HJK:n kotikentälle. Jonkinlainen joulukortti kannattaa ilman muuta lähettää Suomen cupin arpojakaksikolle Bolt Arenan Klubin toimistosta. Polut ovat olleet varsin kivettömät.
Tällä kaudella finaalipaikka vaatii Ilveksen tai FC Lahden kellistämisen ja mikäli näin käy, finaalissa tulee vastaan joukkue joukkueista KuPS, VPS, SJK tai Inter. Mutta hyvät ovat tähdet Klubin osalta taivaalla parina viime kautena olleet.
Suomen cup jatkuu keskiviikkona kolmella puolivälierällä. Tampereella kohtaavat Ilves ja FC Lahti ottelussa, jossa Ilveksellä on vain hävittävää, eikä Lahdella ole isoja paineita. Viime vuosien cupien kestomenestyjä KuPS kohtaa kotonaan sitkeän VPS:n ja tästä taistelusta on odotettavissa todella tasainen. SJK:lla on mahdollisuus kiillottaa pahoin tahriutunutta kilpeään kotona Interiä vastaan. Tämän ottelun merkitys on massiivinen, sillä kärki on SJK:lta jo niin kaukana, että Suomen cup on joukkueelle käytännössä ainoa mahdollinen tie ensi kauden europeleihin.
Erittäin mielenkiintoinen keskiviikko on siis edessä.
Panu Markkanen