Yksi Suomen kaikkien aikojen parhaista pelaajista, miesten A-maajoukkueen maaliykkönen ja EM-kisapaikan luottomies, Teemu Pukki, on joutunut statistin rooliin HJK:ssa. Veikkausliigan kallein pelaaja seuraa penkiltä käsin ottelujen ratkaisuhetkiä jopa niissä tilanteissa, kun HJK tarvitsisi kipeästi maalin, pohtii Kymppipaikan jalkapallotoimittaja Panu Markkanen näkökulmassaan.

Tässä näkökulmassa ei kritisoida valmentajien ratkaisuja. Valmentajat haluavat aina laittaa kentälle parhaan mahdollisen joukkueen, tai ainakin tilanteisiin sopivimman, jotta joukkueen tulos olisi maksimaalinen. Päävalmentajalla on siihen täysi oikeus – se on heidän työtään. Ja jokainen päävalmentaja haluaa tehdä työnsä mahdollisimman hyvin.

Tämän vuoksi paljon jalkapallopuheissa esiintyvä termi ”koirankoppi” on hieman harhaanjohtava. Koirankoppiin joutunut mielletään siihen, ettei vastuuta tule vaikka pitäisi tulla, ainakin useimmiten. Fanipalstoilla ja mediassakin keskitytään aika usein sellaisiin pelaajiin, joita ei esimerkiksi maajoukkueeseen valita tai sellaisiin, jotka eivät tietyissä otteluissa pelaa.

Teemu Pukki on kuolematon, mutta juuri nyt hänen asemansa HJK:ssa on vaihtopelaajan rooli eikä edes ykkösvaihtoehtona. Esimerkiksi maanantain ottelussa SJK:ta vastaan Pukki aloitti penkillä. Kun valmennus halusi tehoja, tuotiin vaihdosta kentälle ensin kolhuista kärsinyt Mads Borchers. Vasta 71. minuutilla, kun HJK oli 0-3 tappiolla, Pukki vaihdettiin sisään – kuvaavasti toisen konkaritähden, Alex Ringin, tilalle.

Tuossa vaiheessa vaihto oli kosmeettinen. Tilanteessa 0-3 ei ole paljoa tehtävissä, kun kellossa on 20 minuuttia jäljellä. Yhden maalipaikan Pukki sai, mutta vaikeasta asennosta lähtenyt laukaus ei onnistunut.

Oli tietysti selvää, että ikä on tehnyt hyökkääjälegendalle tietyn tehtävänsä, mutta periaatteessahan Pukki osaa laittaa palloa pussiin. Tälle kaudella valmennus on kuitenkin määritellyt Pukin tietynlaiseksi täsmäaseeksi. Hän on pelannut vain yhdessä ottelussa täydet minuutit, kauden toisessa pelissä AC Oulua vastaan. Muuten kauden jokaisessa ottelussa – Pukki on siis kaikissa peleissä pelannut – on käsky käynyt vaihtopenkiltä sisään tai kentältä ulos. Jos hän on aloittanut avauksessa, vaihtokomennus on yleensä tullut 60-70 minuutin välillä. Sisälle Pukki on päässyt jotakuinkin samoilla minuuteilla. Poikkeuksena HJK:n kotiottelu KuPS:a vastaan, jolloin Pukki tuli vaihtoon 16. minuutilla Ville Tikkasen saamaan punaisen kortin seurauksena.

Oikeastaan tuosta vaihdosta on tietty putki lähtenyt liikkeelle. Lahtea vastaan hän tuli kentälle 59. minuutilla, VPS-ottelussa samoilla minuuteilla, TPS-pelissä 63. minuutilla ja SJK:ta vastaan 71. minuutilla. Eli neljässä perättäisessä Veikkausliigaottelussa Teemu Pukki on aloittanut penkin puolelta. Näyttää siis vahvasti siltä, että Santeri Haaralan tulon suora johdannainen on Pukin vastuun pienentäminen.

Kukaan ei tiedä, jatkuuko Teemu Pukin ura vielä tämän kauden jälkeen. Hän on itse ollut hyvin vaitonainen asiasta – jos on päätöstä edes tehnyt. Jos päätös on jättää hyvästit ammattilaisuralle, tietysti suuri toive olisi, että hän pystyisi sen tekemään kentältä ja mahdollisimman isossa roolissa.

Mutta samaan aikaan ammattilaisjalkapallo on raakaa peliä. Pisteitä tarvitaan – ja silloin on hyvä muistaa, että valmentaja laittaa kentälle ne pelaajat, joilla hän olettaa parhaan tietonsa mukaan pisteitä tulevan. Voisi kuitenkin olettaa, että Teemu Pukin motivaatio on korkealla tasolla, sillä hän ei ole lainkaan peitellyt sitä, että haluaa voittaa HJK:n kanssa mestaruuden. Tämän hän mainitsi jo ensimmäisessä mediatilaisuudessa paluunsa jälkeen.

Juuri nyt tuon haaveen toteutuminen tuntuu hyvin kaukaiselta. HJK on 11 pistettä KuPS:n perässä ja kuusi pistettä sarjakakkonen Interin. Vaatisi lähes täydellistä loppukautta nousta vielä mestaruustaisteluun ja samaan aikaan sekä KuPS:n että Interin pitäisi kompastella.

Tuollaisen ihmenousun tekeminen vaatisi ykkösmiesten kovan luokan onnistumista. Kuten Teemu Pukin. Eikä maaleja tule jatkossakaan penkiltä, joten myös Pukilla itsellään on loppukirin paikka näyttää, että vanha osaa vielä.

Panu Markkanen