Huuhkajista tuli kummallinen uutinen, jonka jälkimainingit lyövät vielä pitkään. Sen seurannainen sai Jacob Friisin vihaajat heiluttamaan kirveitään jälleen entistä verenhimoisempina. Räyhääminen on kuitenkin täysin turhaa.

Palloliitto tiedotti, että Glen Kamara poistuu Huuhkajista kesken maajoukkueikkunan. Tässä ei itsessään ole vielä mitään kummallista, olihan esimerkiksi Ville Koskikin joukkueesta lähtenyt. Sen sijaan syy, joka tiedotettiin, oli perin kummallinen. Siinä, missä Koski lähti loukkaantumisen takia, Kamaran poistumisen syyksi ilmoitettiin miehen seurajoukkue Queens Park Rangersin vaatimus saada mies takaisin omaan vahvuuteen.

Huuhkajien ei olisi ollut pakko tähän vaatimukseen suostua. Seurajoukkueet saavat vaatia pelaajiaan takaisin maajoukkueista vaikka hamaan maailmanloppuun saakka, mutta minkäänlaista sananvaltaa asiaan niillä ei ole. Jos maajoukkue ilmoittaa, että pelaaja pysyy edustustehtävissä, pelaaja pysyy edustustehtävissä.

Asiassa on siis jotain mätää. Mahdollisia aloitteentekijöitä Kamaran lähdössä QPR:n vahvuuteen on kaksi. Glen Kamara tai QPR.

Jos kyseessä on Kamara, on kyseessä käytännössä miehen maajoukkueuran päättyminen. Päävalmentaja Jacob Friisin kynnys valita Kamara tämän jälkeen olisi aivan varmasti liian korkea etenkin, kun keskikentälle Huuhkajissa on tunkua. Samoin jos aloite on tullut Kamaralta, voi se tietää sitä, että Kamara on ollut seuraansa yhteydessä ja pyytänyt heitä esittämään Huuhkajille sellainen uhkavaatimus, että Kamara olisi voinut mennä Friisin pakeille esittämään, että jos hän ei lähde, tuhoaa hän tulevaisuutensa Rangersissa.

Jos taas aloite on tullut seuralta, ei kyseisen kaltainen uhkaus olisi lainkaan poissuljettua. Siinä tapauksessa Kamara olisi joutunut oikeasti hädissään Friisin eteen. On sylttytehdas kumpi vain, ei tapahtumaketju ole kaunis.

Myönnän, että yllä olevat skenaariot ovat spekulatiivisia, mutta päätös lähteä maajoukkueesta on vain ja ainoastaan Glen Kamaran. Ei kenenkään muun. Pontimia päätöksen takana saadaan pohtia varmasti vielä pitkään. Lopullinen totuus ei välttämättä selviä koskaan, mutta se, onko Kamara Friisin valinnan kohteena marraskuun joukkueessa tai ei, määrittää hyvin paljon sitä, mistä näkökulmasta Friisiltä joukkueenjulkistustilaisuudessa aiheesta kysytään.

Verikoirien leuat louskuvat

Tiedotteen loppupuolelta löytyi lause, jonka kirjoittaessaan Palloliiton viestintähenkilöstö tiesi, mitkä sen vaikutteet ovat. ”Joukkuetta ei toistaiseksi täydennetä.” Kun yhtälöön lisätään se, että Kaan Kairinen on tiistaina Valko-Venäjää vastaan pelikiellossa, kimmastuivat Pikkuhuuhkajien Matias Siltasta ja Luka Hyryläistä Huuhkajiin vaativat tahot samalla sekunnilla.

Internet on tällä hetkellä pullollaan väkeä, jotka eivät näissä vaatimuksissaan hiljene, ennen kuin jompikumpi tai molemmat seuraavista asioista tapahdu. A: Mainittu kaksikko pelaa Huuhkajissa. B: Jacob Friis saa potkut. Samoja tahoja ei haittaisi molempien tapahtuminen.

Suoraan sanottuna kummankaan siirtäminen Huuhkajiin ei olisi tässä tilanteessa järkevää. En missään tapauksessa tarkoita sitä, etteikö molemmilla olisi mahdollisuuksia onnistua Huuhkajissa tiistaina, mutta hyvin epätodennäköistä se olisi.

He joutuisivat noin vuorokauden varoitusajalla uuteen joukkueeseen ja toimintaympäristöön ja kovemmalle tasolle. Hyppy tulisi liian nopeasti ja pelaajat joutuisivat käytännössä heitteille, kun heidät siirrettäisiin tutuista ja totutuista kuvioista uusiin.

Nuorten miesten kylmäpäisyyttä ja kypsyyttä Pikkuhuuhkajissa on kehuttu, mutta aivan varmasti jännitys olisi elementti, joka vaikuttaisi heidän esityksiinsä. Viimeksi Samuli Miettinen myönsi jännittäneensä ensimmäistä otteluaan Huuhkajissa olympiastadionilla. Koko suomalaisen jalkapalloväen katseet olisivat heissä, ja odotukset olisivat muotoa: ”Kyllä Suomi nyt voittaa, kun Siltanen/Hyryläinen pelaa.”

Koska kyllä he pelaisivat, jos Friis heidät tai edes toisen valitsisi. Palaan jälleen Friisin elokuiseen kommenttiin:

– Onko jonkun arvoista suomalaiselle jalkapallolle, että valitsen jonkun pelaajan, josta tiedän, että hän tulee olemaan penkillä vain siksi, että hän on iso talentti, jolla on iso potentiaali? Olisiko parasta hänelle, että hän pelaa meillä, eikä saa yhtään minuutteja?

Lisäksi Suomen joukkue on jo nuori. Tämä näkyi Albania-ottelussa siinä määrin, että Friis jopa otti asian puheeksikin. Joel Pohjanpalokin harmitteli ottelun jälkeen höntyilyä. Tämäkö korjattaisiin sillä, että joukkueeseen tuotaisiin kaksi nollan A-maaottelun pelaajaa?

Suomella on kokoonpanossa keskikenttäpelaajia vieläpä aivan riittämiin. Leo Walta, Adam Marhiev ja Anssi Suhonen aloittivat vuoden neljä ensimmäistä ottelua yhdessä ja kolmikko on nytkin mukana. Kokoonpanossa ovat myös Matti Peltola, Santeri Väänänen ja Doni Arifi, joille Friisin pelitapa on huomattavasti tutumpi kuin Siltaselle ja Hyryläiselle.

Summa summarum: kummallinen uutinen ja kummallista reagointia.

Kommentti: Panu Markkanen