Viikonlopun ympärillä kiinnostus kotimaisen jalkapallon osalta kohdistui ennen kaikkea EM-kisapaikasta taistelleisiin Pikkuhuuhkajiin. Lopputurnauspaikka oli komea saavutus ja taustalla saavutettiin samaan aikaan muutakin.
Sekä U19- että U17-poikien maajoukkueet pelasivat niin ikään EM-karsintaa viikonloppuna ja sen molemmin puolin. Yksinkertaisesti sanottuna menestyksekkäästi, sillä kumpikin ikäluokka saavutti tavoitteensa eli EM-jatkokarsintapaikan.
U17-pojat hoitivat tehtävänsä tuloksellisesti tyylikkäästi, sillä joukkue voitti Albaniassa pelatussa karsintaturnauksessa kaikki kolme otteluaan. Skotlanti ja Ruotsi kaatuivat niukasti ja jatkopaikka lohkon kahden parhaan joukossa varmistui jo noilla voitoilla. Kirsikkana kakun päälle päätösottelussa kaatui vielä isäntämaa Albaniakin.
U19-pojat avasivat oman karsintansa tasapelillä turnauksen isäntämaa Walesia vastaan ja voittivat toisessa ottelussaan Islannin niukasti varmistaen niin ikään jatkopaikan karsintalohkosta jo kahden ottelun jälkeen. Päätösottelussa Espanjalta tuli sitten kyytiä oikein isän kädestä lukemin 0-8, mutta lohkon kakkossija kuitenkin pysyi Suomella.
Tulosten takaa
Yhteensä kuusi ottelua, joista neljä voittoa, yksi tasapeli ja yksi – ruma – tappio. Saldo sinänsä tuosta yhdestä tappiosta huolimatta on varsin vakuuttava paikat karsinnan viimeiseen vaiheeseen saavutuksia. U19-poikien puolustukseksi voi ehkä nostaa sen, että Espanja-ottelulla ei ollut jatkopaikan kannalta enää merkitystä ja toisaalta myös sen, että karsintalohko oli huomattavasti kovempi kuin vastaavassa karsintavaiheessa aiemmin karsintaformaatin muutoksen takia. Suomi oli A-liigassa, jonka lohkoista kolme parasta eteni jatkoon, kun B-liigan lohkoista vain voittajat pääsivät karsinnan viimeiseen vaiheeseen.
Selitykset sikseen. Tulokset lopulta merkitsevät, mutta pelkästään niiden varaan arvioita ei kannata rakentaa. Jos aloitetaan U19:stä, niin avausottelussa Walesia vastaan piste 2-2-tasapelillä oli ottelutapahtumiin nähden aivan maksimisuoritus ja toisen ottelun jälkeen Islanti varmasti jäi ihmettelemään, miten ottelu saattoi päättyä 1-0 Suomelle, sen verran selkeästi islantilaiset ottelua veivät. Tavallaan romahdus Espanjaa vastaan oli tuloillaan. Kahdesti Suomi venyi altavastaajana tuloksiin, mutta sitten bensa oli loppu.
Päävalmentaja Peter Lundberg sanoi Palloliiton verkkosivuilla Espanja-ottelun jälkeen, että siitä on otettava opiksi. Totisesti on. Tappiot kuuluvat jalkapalloon, mutta kahdeksan maalin tappioitten ei pitäisi kuulua vakavasti menestystä tavoittelevan joukkueen tulossarakkeeseen. Oli vastustaja miten hyvä tahansa kuten nyt Espanjan tapauksessa varmasti asian laita oli.
U17-poikien osalta tarina oli hiukan samankaltainen. Ottelut Skotlantia ja Ruotsia vastaan olivat suurelta osin vastaanottamista ja jo tilastojenkin valossa Suomi oli vahvempi vain yhdellä osa-alueella: tehdyissä maaleissa. Albania-ottelun toinen jakso oli ehkä ainoa, jota Suomen voi sanoa hallinneen.
Eli tulokset olisivat pelillisiä taustoja vasten voineet olla huomattavasti karumpiakin. Toisaalta sitten voi miettiä kuinka usein ja kuinka kauan on kuultu samaa virttä siitä kuinka ”Suomi oli hyvin pelissä mukana, mutta…”. Nyt veisattiin sitten jo toista säkeistöä ”Suomi oli ottelussa altavastaajana, mutta…”. Pelin kehittäminen on iso painopistealue näissä ikäluokissa, mutta jalkapallossa ei riitä se, että osaa pelata. Pitää myös osata voittaa. Tämän suppean otannan perusteella voisi väittää, että nimenomaan voittamisen osaamisen saralla on menty eteenpäin. Ja se on iso asia jalkapallossa.
Silti ei saisi hävitä lukemin 0-8.