Kansojen liiga oli Huuhkajilta toinen epäonnistuminen kahdesta kilpailusta, joihin se on osallistunut päävalmentaja Jacob Friisin alaisuudessa. Tilanne Friisin jatkon suhteen on yhdessä mielessä huonompi kuin syys-lokakuun maaotteluikkunan jälkeen, toisessa mielessä sama, kirjoittaa Kymppipaikan toimittaja Panu Markkanen.

Suomi ei voita Kansojen liigan lohkoaan, ei nouse kilpailun b-liigaan, eikä saa lohkovoiton tuomaa paikkaa EM-jatkokarsinnoissa. Fakta ja sen seuraus ovat selkeät. Huuhkajien tavoite tältä syksyltä ei täyttynyt. Tämä kaikki varmistui vierastappiolla Albaniaa vastaan.

Tämä on Suomelta ja päävalmentaja Jacob Friisiltä epäonnistuminen. Kansojen liiga oli toinen kilpailu, johon Suomi osallistui Friisin johdolla ja toinen kilpailu, jossa tavoite ei täyttynyt. MM-karsinnoista tiedettiin, että kisapaikka olisi äärimmäisen vaikeaa saada, mutta se, miten kisapaikatta jäätiin, kertoi siitä, että MM-kisojen ulkopuolelle jääminen oli ”väärin hävitty.” Vaikka Puola kaatui, ei Suomi saa menettää pisteitä Liettualle EIKÄ hävitä Maltalle kotona.

Kansojen liiga oli huono esitys. Vaikka Albania kaatui kotona, se ottelu puolestaan omalla tavallaan ”väärin voitettu.” Voitto oli vain ja ainoastaan sen ansiota, että Leo Walta on kansainvälisen tason erikoistilanteiden laukoja.

Suomi pelasi Valko-Venäjää vastaan kaksi huonoa ottelua, eikä saanut palloa kohti Albanian maalia kohti pakkovoiton vaatineessa ottelussa kuin kerran. Peli-ilmeessä oli jotain parannusta, mutta se on vain ja ainoastaan abstrakti asia.

Potkuille perusteet – ja miksi vaihdettaisiin?

Päävalmentaja Friisin työpaikka Huuhkajien päävalmentajana on aidosti uhattuna. Potkut olisivat perustellut. Eteenpäin ei ole menty, tulokset ovat olleet huonoja ja pelaaminen myös. Kuten sanottua, kaksi epäonnistunutta kilpailua kahdesta osallistumisesta.

Tätä taustaa vasten ajateltuna on vaikeaa keksiä tai kehittää perusteita sille, että Friis saisi jatkaa. Ainoa sellainen voisi olla se, että jos oikein pelkistämällä pelkistäisi, niin Huuhkajat ei ole vielä oikeasti menettänyt mitään EM-kisapaikan suhteen.

Kun Suomi sai MM-karsinnoissa samaan lohkoon Hollannin ja Puolan, kuten viime vuonna kävi, ei jatkokarsintapaikkaan oikeuttava kakkossija lohkossa pitänytkään olla nykyisellä pelaajamateriaalilla realismia. Kansojen liiga taas on ”vain” Kansojen liiga ja siellä pelattiin eniten jatkokarsintapaikasta. Siinä kahden Friisin alaisuudessa pelatun – ja epäonnistuneen – kilpailun faktat.

Varsinaisissa EM-karsinnoissa ei ole pelattu vielä yhtään ottelua, mutta on sekin peruste hyvin ohut.

Se olennaisin kysymys

Jos ja kun Friisille vaaditaan potkuja, se ei vaadi edelleenkään mitään muuta kuin näppäimistön ja nettiyhteyden. ”Ihan sama, kuka tilalle” tai ”ihan sama, mitä jatkossa tapahtuu” -tyyppiset lauseet eivät ole faktoja, joiden perusteella maajoukkueen päävalmentajaa koskevia päätöksiä voi koskaan tehdä. Vaihtaa ei tule vain vaihtamisen ilosta.

Aina on mietittävä seuraukset. Siksi ydinkysymys kuuluu edelleen: kuka tilalle? Toinen kysymys on: minkä tason päävalmentaja Suomen on mahdollista saada. Suomi ei ole tällä hetkellä läheskään sen statuksen maajoukkue, joka saisi tällä hetkellä esimerkiksi edes lähellekään suhteessa saman tason päävalmentajan kuin mitä Roy Hodgson oli tullessaan päävalmentajaksi vuonna 2006.

Vaihtamalla ei välttämättä paranisi. Seuraaja tulisi samasta ”korista”, josta Friiskin valittiin. Mahdollista paraneminen toki olisi, eikä se suuria edes vaatisi.

Tilanne on todella huono. Sunnuntaina vietetään historiallisen EM-kisapaikan varmistumisen seitsemättä vuosipäivää, kun Kansojen liigan päätösottelu pelataan San Marinoa vastaan. Juhlatunnelma tulee olemaan hyvin teennäinen, kun Suomen tilanne pelillisesti ja tuloksellisesti on hyvin masentava, eikä ottelussa kääpiömaata vastaan ole mitään panosta.

Kommentti: Panu Markkanen