Veikkausliigakausi 2026 päättyi sunnuntaina FC Interin mestaruusjuhliin. Huima kausi huipentui vasta loppuminuuteille ja lopulta mestaruuspokaali matkasi Turkuun – nimenomaan matkasi, sillä se kuljetettiin Helsingistä odottamaan Kuopiosta saapuvia Suomen mestareita. HJK sijoittui hopealle, KuPS jatkoi mitaliputkeaan pronssimitaleilla ja AC Oulu eurocup-paikan neljännen sijansa ansiosta. IFK Mariehamn jatkaa ensi kaudella Ykkösliigassa.

Kymppipaikka niputtaa listaukseensa kuusi nostoa kaudesta.

1. Inter jyräsi, yhdeksän vuoden putki poikki

FC Inter voitti seurahistoriansa toisen Suomen mestaruuden. Jos Interin maalintekoprosentit olisivat olleet kohdallaan, Suomen mestaruus olisi ratkennut jo aikoja sitten. Mutta Inter ei osunut ja HJK kiri rinnalle ja ohi. Vasta viimeinen rypistys toi lopulta kultamitalit Interille HJK:n kompastuttua aitaan nimeltään AC Oulu.

Inter voitti tällä kaudella kaiken: Liigacupin, Suomen cupin ja mestaruuden. Liigacupkin sai lisäarvoa Interin triplan kautta. Yleensä Liigacupin voittoa ei edes mainita, mutta kun se on osa triplaa, sekin on nyt julkisuudessa huomioitu. Samalla Inter löi kiilan HJK:n ja KuPS:n valta-asemaan. Suomen mestaruus oli mennyt yhdeksän edellistä kertaa Klubille tai KuPS:lle.

Ennen Interiä edellinen ”ei modernin klassikon” mestaruus meni IFK Mariehamnille 2016. Ehkä oli jotenkin kuvaavaa, että IFK Mariehamnin pitkä ja menestyksekäs putki pääsarjajoukkueena katkesi nyt.

2. Mahtava-Mads

Mads Borchers olisi voinut helposti nousta Veikkausliigahistorian ykkösmieheksi sunnuntaina. Ennen ratkaisuottelua tanskalainen oli tehnyt 20 maalia ja kaikkien aikojen ennätys, Valeri Popovitsin ja Kimmo Tarkkion 23 maalia, oli saavutettavissa nappipelillä. Borchers teki kaksi maalia, mutta niistä paikoista, mitä hänellä oli, olisi voinut syntyä ainakin kaksi maalia lisää.

Vaikka ennätyksen rikkominen jäi nyt ensi kauteen, tulee Borchers putsaamaan palkintopöydän: maalikuninkuus, Ruudun tähtikisan voittaminen ja tehotilaston voittaminen (maalit+syötöt) tuovat lähes varmasti valinnan Vuoden Veikkausliigapelaajaksi ja vielä varmemmin Vuoden hyökkääjäksi.

Borchers on vielä nuori mies, joten jos hän jatkaa Suomessa, tulee miehestä yksi sadan liigamaalin kerhon jäsen tulevaisuudessa. Nyt hän on pelannut 52 liigaottelua ja tehnyt niissä 37 maalia. HJK teki oikean ratkaisun lunastaessaan tanskalaisen option kesän lopulla. Kolmetoista maalia Mestaruussarjassa on lukema, jota ei kovin helpolla tulla rikkomaan. Enemmän tietysti mietityttää, miksi HJK:n piti ylipäänsä pohtia, käyttävätkö he option vai ei?

3. Jotain pitäisi tapahtua…

SJK ja Ilves vetivät omat kautensa odotuksiin nähden vihkoon. Ilvestä pidettiin vahvana mitalisuosikkina menneelle kaudelle, ja SJK:n paikkaa kuuden parhaan joukossa aika lailla varmana. Toisin kävi. Ilves karisti putoamispeikon niskastaan suhteellisen ajoissa ja näennäisesti taisteli vielä viime peleissä paikasta Mestaruussarjaan. SJK ei ollut siinä vauhdissa missään kauden vaiheessa.

Tampereella nähtiin monenlaista kuviota valmennuspuolella – ja miksei myös pelaajapuolella – pitkin kautta. Lisäksi kausi osoitti, miten hataralla pohjalla paikallinen kannustus oikeasti on. Fanijoukko lakkoili kauden aikana, eikä väkeä muutenkaan löytänyt perille Tammelaan. Kun ei tapeltukaan mitaleista, ei pelejä käyty katsomassa. Yleisömäärädippi oli merkittävä.

SJK oli vuosia yksi kärkijoukkueista tai ainakin kärkijoukkueiden haastaja. Tällä kaudella se oli osto- ja myyntiliike. Pelaajaliikenne vaikutti jopa holtittomalta. Kaikki myytiin, mitä kaupaksi saatiin. Tilalle hankittiin arpalippuja.

Nyt kummankin täytyy vakavasti miettiä, mitä he haluavat olla. Lyödäänkö merkittäviä satsauksia pöytään ja yritetään palata kärjen tahtiin, vai jatketaanko kasvattamista ja myymistä? Näiden kahden sovittaminen yhteen ei ole maailman helpoin tehtävä. Etenkin nyt, kun tutun kärkikolmikon haastajiksi ilmoittautuivat AC Oulu ja aiempaakin tukevammin Gnistan. Talvi tulee olemaan SJK:n ja Ilveksen kannalta hyvin merkittävä tulevaisuutta varten.

4. Loistavat nousijat

Nousu Veikkausliigaan ei tarkoita välttämättä hissiksi ryhtymistä. Gnistan on näyttänyt tämän, tällä kaudella myös TPS ja FC Lahti. Kumpikin jälkimmäisistä nousi Ykkösliigasta pääsarjatasolla ja kumpikin piti pääsarjapaikkansa kevyesti. TPS oli alkukauden suurin yllättäjä ja väriläiskä. FC Lahti pelasi tasaisen hyvin. Lopulta molemmat nousijajoukkueet taistelivat paikasta Mestaruussarjassa, mutta jäivät niukasti sen ulkopuolelle. Mini-mestaruudet, eli sarjapaikat, oli jo varmistettu.

Superkauden jälkeen pitää tietysti tehdä paljon asioita oikein, jotta ensi kaudella sama tasoisi säilyisi, jopa nousisi. Lahdella on uusi valmennus ja joukkuetta on tarkoitus rakentaa kotimaisin pelaajin. TPS on jo ilmoittanut, että ensi kauden tavoite on Mestaruussarja. Nousijajoukkueet olivat iso piriste kaudella 2026. Toivon mukaan KTP pystyy samaan ensi kaudella.

5. Vallasta syösty mestari

KuPS voitti kaksi Suomen mestaruutta perättäin ja tietyssä vaiheessa näytti siltä, että kolmas on tulossa. Joukkue voitti runkosarjan, tosin karkumatka oli ajettu jo tuossa vaiheessa kiinni. Pitkä voittoputki oli karkumatkan takana, mutta Otto Ruopin lähtöä ei saatu korvattua, hankinnat eivät onnistuneet ja europelien rasitus alkoi näkyä heinäkuun lopulta kierrätyksen epäonnistuttua. Peli ei enää kulkenut.

Viime kaudella KuPS parani sitä mukaa kuin kausi piteni. Nyt kävi toisin päin. Joukkue voitti vain kaksi otteluaan Mestaruussarjassa, kaksi kertaa VPS:n. Päävalmentaja Miika Nuutisen tilasto Mestaruussarjassa ei paljoa komistunut: 20 peliä Mestaruussarjassa ja juuri nuo kaksi VPS-voittoa ovat ainokaiset. Euroopassakaan ei kulje viime vuoden malliin, tosin paikka Konferenssiliigan liigavaiheessa on aina kova suoritus.

Joka tapauksessa KuPS on tienhaarassa. Rahaa on, mutta osataanko sitä käyttää oikein? Kuka kasaa joukkueen? Viki Savosen lähtö Interiin tiedettiin menetykseksi, mutta vasta kauden loppupuoli näytti, miten iso menetys todellisuudessa oli. Savonen muuten juhlii tällä hetkellä kolmatta perättäistä Suomen mestaruutta…

6. Mitä seuraavaksi?

Mitä voidaan odottaa tulevalta kaudelta? Ainakin sitä, että HJK satsaa ja paljon. Klubille kolme kautta ilman mestaruutta on iäisyys, joten HJK:n rekrypuolella laitetaan hihat heilumaan. Kun vielä Teemu Pukki ja Alex Ring lähtivät, mahdollisesti pari muutakin palkkahaitarin yläpään miestä, on rahaa käytettävissä, jos budjetti pysyy samana kuin tänä vuonna.

Inter joutuu ensi kesänä puntariin, sillä joukkueen odotetaan jatkavan samaa europutkea kuin HJK ja KuPS ovat jatkaneet. Nykymuotoisia europelejä on pelattu viisi vuotta ja jokaisena vuonna hallitseva mestari on mennyt lohko-/liigavaiheeseen.

Millä nimellä Veikkausliiga tullaan tuntemaan? Ei ainakaan Veikkausliigana. Pystyykö KTP löytämään viimein lääkkeet, joilla sarjapaikka säilytetään? Ketkä ovat ensi kauden läpimurtopelaajat? Nuoret suomalaiset vai onnistuneet ulkomaalaishankinnat vai molemmat? Pystyykö suomalainen jalkapallo tekemään läheskään yhtä paljon tuottoja pelaajamyynneillä kuin kuluneella kaudella? Pystyykö Gnistan jatkamaan nousujohteista tekemistään? Tuleeko uusia, nimekkäitä paluumuuttajia? Jatkaako Roope Riski ja tekee puuttuvat pari maalia liittyäkseen sadan liigamaalin kerhoon?

Paljon kysymyksiä, mutta vielä vähän vastauksia. Niitä saadaan jo jossain määrin Liigacupin alettua ja paljon enemmän, kun Jalkapalloliigan kausi (käytetään nyt vaikka tätä ihan perinteistä ja alkuperäistä nimikettä) keväällä alkaa.