Kun HJK:n ja AC Oulun ottelua oli pelattu 79 minuuttia, näytti siltä, että vääjäämätön tapahtuisi ja HJK pitäisi sittenkin kiinni etulyöntiasemastaan, joka sillä oli ennen Veikkausliigan kauden päätöskierrosta. HJK oli noussut kahden maalin takaa tasoihin ja Oulu joutui miehen alivoimalle Matias Ojalan punaisen kortin myötä.
Se teki kaksi ensimmäistä maaliaan noin 80 sekunnin välein viimeisen vartin alussa, ja antoi itselleen viimeisen kymmenen minuutin kynnyksellä vielä mahdollisuuden kultamitaleihin. Stadionkuulutusten myös oli jatkuvasti tiedossa se, että Inter vei omaa otteluaan KuPS:a vastaan ja HJK tarvitsisi voiton.
Klubi kuittasi Rasmus Karjalaisen johtomaalin 84 minuutin kohdalla tekemän johtomaalin vielä noin 70 sekunnissa, mutta enempään se ei enää kyennyt. Nopeat maalit eivät loppujen lopuksi olleet riittävä ase HJK:lle. Tasapeli Helsingissä ja Interin voitto Kuopiossa sai aikaan sen, että mestaruuspatsasta alettiin viedä Turkuun.
– Ensimmäinen puoliaika oli meiltä pelillisesti tosi heikko. Emme pystyneet viemään palloa syvälle riittävän usein. Siellä oli pari hyvää jaksoa, mutta emme saaneet niistä parasta irti. Päästimme vähän pelin virran vastaisesti maalit. Emme olleet missään isossa myllyssä, mutta sitten aika alkoi juosta kellossa, kun tiesimme, että pitää tehdä kolme maalia, kun olimme kaksi takana. Ajatus toiselle puoliajalle oli tehdä joitain pieniä rakenteellisia asioita, että viemme hyökkäyksiä paremmin syvälle, saamme yhden maalin ja sitten peli kääntyisi. Näin tapahtuikin. Ensimmäisen maalin tekeminen meni vähän myöhäiseen, mutta oli ihan riittävästi aikaa tehdä kolmas maali, joka olisi ollut siinä vaiheessa (77. minuutin kohdalla) johtomaali. Sitten tuli vielä käänne. Oulu teki ja tasoitimme, mutta sitten aika alkoi olla aika vähissä, kertasi pettynyt HJK:n päävalmentaja Joonas Rantanen iltaa median edessä.
Jokainen piste merkitsee
HJK:n mestaruuden lipeäminen kertoo karulla tavallaan tarinaa siitä, että jokaisella pisteellä on merkitystä. HJK:n kausi ei ollut riemumarssia, vaan jyrkästi nousujohteinen. Huhtikuinen kotitappio AC Oululle ja toukokuun vierastappio TPS:a vastaan olivat varmasti tarpeettomia notkahduksia, ja elokuun lopulla HJK menetti 2-1-johdon kotiottelussa Gnistania vastaan Gnistanin tehdessä kaksi maalia ottelun viimeisellä kymmenellä minuutilla.
Mestaruuden lipeämisen voi myös pistää paradoksaalisesti myös maalinteon epäonnistumiseksi kauden viimeisessä pelissä. Kuulostaa hullulta, kun joukkue tekee kolme maalia, mutta yksistään Mads Borchersilla oli ensimmäisellä jaksolla 3-4 paikkaa iskeä maali. Hänen maalejaan saatiin odottaa viimeiselle vartille.
Samaan aikaan Inter, jota kritisoitiin pitkin kautta maalinteon vaikeudesta, hoiti oman osansa kliinisesti toista seuraa vastaan, jolla ei ollut panosta.
HJK jäi ilman mestaruutta nyt kolmantena vuotena peräkkäin. Edellisen kerran näin kävi liki 20 vuotta sitten, kun titteli kiersi Töölön kausilla 2004-08. Viimeinen noina vuosina muualle menneistä mestaruuksista meni juuri Interille, joten ensi kaudella HJK:ssa varmasti toivotaan kauden 2009 mestaruuskauden historian toistuvan vuonna 2027.
Panu Markkanen