Toni Korkeakunnas tekee paluun kotimaisen jalkapalloiluun. Viime vuodet Norjassa ja Liettuassa valmentanut Korkeakunnas nimitettiin IF Gnistanin urheilutoimenjohtajaksi seuran urheilutoimen uudistuksessa. Pelaajauransa lopettanut Juhani Ojala aloittaa rekrytointi- ja pelaajatarkkailijavastaavana (lue haastattelu) ja Jarkko Jokiranta teknisenä johtajana.

Korkeakunnaksen vastuualueena on urheilutoimen johtaminen seuran miesten ja naisten edustusjoukkueiden osalta. Gnistanin toimitusjohtaja Ilkka Vanala kertoi viime viikon lehdistötilaisuudessa paikkaa hakeneen yli 200 henkilöä ulkomaita myöden.

Historia toistaa eräällä tavalla itseään Korkeakunnaksen aloittaessa tässä toimessa ensimmäistä kertaa juuri Gnistanissa, jossa hän myös valmensi urallaan ensimmäistä kertaa heti pelaajauransa jälkeen. Korkeakunnas aloitti toimessaan virallisesti kuluvan viikon maanantaina.

Miksi tuntui, että oikea aika ottaa vastaan urheilutoimenjohtajan virka?

– Pari seuraa on ehdottanut minulle tätä jo aiemmin. Oli sama juttu kuin pelaajana, alkoi tulla sellainen tunne, että on saavuttanut oman huippunsa. Valmentajana sain kokea ulkomaat ja olla siellä pari vuotta. Olin todella innoissani. Liettuassa oli todella pieni valmennusjohto, joten palasin ikään kuin juurilleni. Vedin kaikki harjoitukset, ja valmentaminen oli todella hauskaa. Saimme käännettyä joukkueen suunnan.

– Olen ymmärtänyt, että top5-liigoihin minulla ei ole asiaa, ja olen valmentanut Suomessa jo jonkin aikaa. Tiedän, että voin olla ja pyöriä joissain pienemmissä jalkapallomaissa. Kotona tilanne on se, että poikani on 18 vuotta, eikä varmasti enää kauaa himassa. Moni asia johti siihen, että halusin kotiin, ja valmentaminen ei enää tuntunut oikealta.

– Olen miettinyt urheilujohtajuutta pidemmän aikaa. Se on kytenyt taustalla ja monissa aikaisemmissa pesteissä ei joko ole ollut urheilujohtajaa tai on ollut taiteellinen vapaus ja olen saanut itse rakentaa aika paljon.

– Tämä mahdollisuus tuli ja kesällä jo puhuttiin ensimmäistä kertaa, että täällä mietitään organisaatiouudistusta. Siitä se lähti, ja päivä päivältä tunne vahvistui, että tätä haluan tehdä. Kun vielä pääsen tekemään sen itselleni merkityksellisessä ympäristössä, ja täällä on suomalaisessa jalkapalloilussa poikkeuksellinen tilanne, että seura on tehnyt pohjat hyvin ja on selkeä pyrkimys ja halu kehittyä. On myös mahdollisuuksia tehdä asioita.

Millainen pohja pitkä valmentajaurasi on tähän toimeen?

– Luulen, että kaikki, mitä olen tehnyt, on valmistanut tähän. Minulla on pitkä tausta. Olen ollut pelaajakehityksestä vastaava seitsemän vuoden ajan Uudellamaalla ja tavannut paljon valmentajia valmentajakoulutuksessa. Olen aloittanut Palloliiton mentorointiohjelman valmentajille, koska valmentajana tiedän, että siinä työssä on aika yksin. Jos on vain oman staffin kanssa, kaikki alkavat helposti ajatella samalla tavalla ja ovat samaa mieltä kaikesta.

– Kaikki tämä on valmistanut minua tähän, koska ymmärrän kokonaisuuksia. Jokainen valmentaja on vähän erilainen, ja sekin pitää aistia, kuinka paljon halutaan, että olen läsnä. Ainakin olen tukena. Minua on aina häirinnyt esimies-alainen -asetelma. Mielestäni urheilutoimenjohtajan ja päävalmentajan pitää olla läheinen työpari. On yritettävä löytää yhteiset työtavat siinä, paljonko hän tarvitsee apua.

– Se voi olla iso arvo, että on lähellä mutta vähän ulkopuolella ihminen, joka ymmärtää valmentajan päivittäistä arkea ja tuskaa ja tietysti ilonhetkiä ja sitä, mitä on olla valmentaja. Olen kokenut melkein kaiken: tuskat ja mestaruudet. Pystyn ehkä luomaan perspektiiviä, kun valmentaja on niin kiinni päivittäisessä tekemisessä, niin joskus maailmankuva pienenee.

– On hyvä, että pystyn tuomaan ulkopuolista näkemystä ja rauhoittelemaan ja joskus kannustamaankin. Luulen, että se, mitä olen saanut kokea ja tehdä jalkapallon parissa, on valmistanut tähän hommaan.

Mistä Gnistan hakee etua houkutellessaan pelaajia?

– Olemme inhimillinen ja ihmisten seura. Täällä on yhteisöllisyyttä, ja haluamme tehdä asioita yhdessä unohtamatta sitä, että tämä on kova ja kilpailullinen maailma. Ympäristö on kilpailullinen, mutta inhimillisyys ja rehtiys ovat mukana. Saamme ihmiset toimimaan yhdessä. Yhteisöllisyys ja se, miten kohdellaan ihmisiä, ovat kova sana. Joskus tulee ikäviä asioita, ja niiden edessä pitää olla rehellinen ja miettiä yhdessä, miten tehdään.

– Meille on etuna Suomessa se, missä olemme. Olemme Helsingissä, ja täällä olevan maineen perusteella, kun olen ottanut yhteyksiä, kaikki ovat olleet kiinnostuneita. Siinä, miten Gnistanista puhutaan, on positiivinen kaiku. Pitää huolehtia siitä, että se pysyy ja uskottavuus säilyy. Olemme pystyneet parantamaan joka vuosi, ja nyt on otettava se iso steppi. Sijat 5-8 ovat ihan jees ja sarjanousijalle on ihan hienoa, että olemme vakiinnuttaneet paikan. On aika paljon niitä, jotka menevät edestakaisin.

– Nyt on se paikka, että edessä ovat kovimmat kilpailijat. Yläpuolella ovat ne, jotka ovat menestyneet aika paljon, Suomi-futiksen kolme isoa: HJK, Inter ja KuPS. SJK ja Ilves eivät onnistuneet tänä vuonna, ja AC Oululla on hieman samanlainen kaiku tilanne ja buumi kuin meillä, joten kilpailu vain kovenee entisestään. Yksi etu meille on se, missä olemme. Pelaajat puhuvat paljon keskenään. Päävalmentajamme on persoona, mutta se, miten pelaajat puhuvat hänestä, on aika lailla positiivista. Kaikella on vaikutusta.

Tarkoittaako kaikki tuo sitä, että ette saa enää olla ”kyläseura?”

– On hyvä, että meillä on juuret. Toivottavasti olemme jonain päivänä globaali toimija, jolla on pohjoishelsinkiläisen kyläseuran juuret. Kasvu on ollut hallittua tähän asti, mutta se on hyvä. HJK:n rinnalla on ollut kilpailijoita, jotka ovat olleet vähän juurettomia, eikä ole ollut pohjaa. Siinä Gnistanissa, jossa olin silloin, junioripuoli oli vähän niin kuin harrastustoimintaa. Nyt meillä on maajoukkuepelaajia nuorissa. On rakennettu alhaalta ylöspäin, eikä alettu rakentaa edustusjoukkuevetoisesti.

– On oleellista, että seuralla on juuret ja se kuuluu jonnekin. Onhan maailmalla kyläseuroja, ”Bodö/Glimtejä”, jotka pärjäilevät ihan kivasti. Olen käynyt Bodössa, eikä siellä ole kuin yksi katu ja paikka on aika tuulinen ja sateinen. Meillä on paremmat lähtökohdat kuin heillä, mutta matkaa on tietysti taitettavana! On tärkeää, että seuralla on juuret ja että se on jostain kotoisin.

Millainen voimavara Juhani Ojala on omassa vakanssissaan?

– Se tuli minulle ilmi hakuprosessin aika loppuvaiheessa, että ”Jude” on tehnyt tätä työtä. Se tuli minulle erittäin iloisena yllätyksenä joitain viikkoja sitten. Meillä on pitkä historia, ja olimme maajoukkueessa yhdessä. Hän on huipputyyppi, analyyttinen ja hyvä ihminen. Kenelläkään ei ole hänestä pahaa sanottavaa. Olen itse aina yrittänyt toimia samalla tavalla, missä ikinä olenkaan ollut, että jäisi hyvä jälki.

– Hänellä on maailmalta valtava kokemus, ja valtavasti kontakteja. Olemme aika hyvä kombo, ja olisi aika iso pesti, jos alkaisin rakentaa yksin kahta joukkuetta. Hän on mieletön voimavara, ja kaveri, jonka kanssa voimme tehdä suunnitelmat siitä, mikä on hänen päähommansa. Ihan huikea fiilis siitä, että saimme Juden. Olen todella iloinen.

Montako pelaajaa vielä tarvitsette ensi kauden liigajoukkueeseen?

– Todella paljon! Olen tehnyt joitain yhteydenottoja, ja on pelaajia, joita olen miettinyt maailmaltakin, ja suomalaisiin pelaajiin on hyvät kontaktit. Muutosta tulee varmasti paljon. Ainakin puolet, ellei enemmänkin vaihtuu, eli tulee iso myllerrys.

Haastattelu: Panu Markkanen