Suomen alle 21-vuotiaiden maajoukkue Pikkuhuuhkajat kohtaa Irlannin tiistai-iltana ratkaisevassa EM-jatkokarsintaottelussa vieraskentällä. Suomi on pystynyt lähtemään karsintaotteluihin hyvin vähän vaihdelleella kokoonpanolla. Yksi kaikki ottelut aloittaneista pelaajista on Kalmarissa Allsvenskania tämän kauden pelannut Marius Söderbäck.
Söderbäck on tehnyt karsinnoissa viisi maalia. Vastuuta voi hyvin odottaa tulevan myös ratkaisevassa ottelussa, sillä joukkueen hyökkäyspään pelaajista Juho Talvitie ei ollut kokoonpanossa ensimmäisessäkään Irlanti-ottelussa, jossa Jimi Tauriainen loukkaantui. Lisäksi Adrian Svanbäck oli Huuhkajissa.
Pikkuhuuhkajat harjoitteli ottelun aattona ottelustadionilla Corkissa, minkä jälkeen Kymppipaikka sai Söderbäckin haastatteluun.
Miltä stadion vaikuttaa?
– Se oli positiivinen yllätys verrattuna sunnuntaihin. Silloin oli aika karsea baana. Säätiedot näyttävät, että seuraavan vuorokauden tulee vettä, eli saa nähdä, millainen kenttä lopulta on.
Vanhan liiton brittiolosuhteet siis?
– Näin voisi melkein väittää.
Tuntuuko siltä, että kaikki mahdollinen tehtävä on tehty?
– Loppuilta rakennettiin fiilistä ja nautittiin viimeisistä illoista tällä porukalla. Se on henkireikämme. Joukkuehenki on niin hyvä ja rakennetaan sitä. Kentän ja taktiikan osalta kaikki on tehty.
Millaisen tunteen tuo antaa pelaajalle?
– En pidä tuota viimeistä tehtävänä. Se on tullut itsestäänselvyytenä, vaikka pelaajissa on ollut vaihtuvuutta. Olemme todella selkeä ja kollektiivinen ryhmä. Ei ole mitään porukoita, vaan kaikki ovat kimpassa ja luotamme siihen, mitä teemme kentällä. Voimme vain miettiä sitä, että nautimme joukkueena ja nautimme yksilöinä.
Mitä odotat itseltäsi ottelussa?
– Olosuhteiden kanssa Tampereen peli oli hieman rajoitteinen, mutta jalka oli ihan terävänä. Pystyin rakentamaan tilanteita, mutta koska tämä on karsintojen viimeinen matsi, haluan päästä tulostaululle. Se on tavoite, jonka laitan, mutta haluan vähintään jatkaa siitä, mihin viime pelissä jäin.
Hyökkäyksestä on pari kaveria poissa loukkaantumisten takia. Nostaako se onnistumisen odotuksia teitä muita kohtaan?
– Joo, varmasti, mutta en usko, että kukaan ajattelee tuolta kantilta. Meille on ihan sama, kuka tekee maalit, kunhan tekee. Se puskee meitä pelaamaan todella hyvin ja etsimään paikkoja, koska haluamme yksinkertaisesti saada pallon maaliin. En tietenkään valita, jos itse teen.
Irlanti hakee ensimmäistä kisapaikkaansa kotiyleisön turvin. Onko tämä tilanne sellainen, että Suomen pitää korostetusti pitää kiinni omista pelaamisen periaatteistaan?
– Meidän pitää vain olla valmiita! Pitää olla valmiita, että ottelu tulee olemaan erilainen, koska olemme vieraissa ja kenttä voi olla todella heikossa kunnossa, mutta niinhän se oli Tampereellakin. Meillä oli siellä etu, mutta täällä ei välttämättä ole ihan samanlaista Suomi-edustusta. Siihen pitää olla valmiina, että joudumme todennäköisesti vääntämään enemmän.
– Voimme nojata siihen, että osaamme pelata futista, vaikka olisi vähän huonompikin sää. Pitää vain olla mentaalisesti valmis, mitä vain tuleekin. He ovat perässä ja heidän pitää muuttaa jotain. Me voimme mennä samalla tavalla ja olla vaan valmiita siihen, että joudumme vähän enemmän vääntämään.
Millainen kihelmöinti urheilijan kropassa on, kun ollaan näin lähellä näin tärkeää ottelua?
– On itse asiassa aika rento fiilis. Ei ole mitään sen erityisempää. Tiedämme, että ottelu on se päämäärä, jota kohti olemme menneet, mutta ei 24 tuntia ennen peliä ole mitään tärinää. Harvoin mitään tärinää enää tuleekaan, mutta hyvä pieni jännitys ja hyvä fiilis rakentuu. On rutiininomaista mennä kentälle ja tehdä työt. Tietenkin pieni pilke silmäkulmassa, vaikka pelataan isoista asioista. Ei sitä saa liikaa miettiä.
Oletko yhtään antanut itsellesi lupaa ajatella, miltä tuntuisi pelata ikäluokan arvokisoissa?
– Onhan sitä tullut mietittyä, mutta en pidä sitä kovin relevanttina. Yksi peli pitää pelata, ennen kuin olemme siellä. Pitää kysyä sama kysymys pelin jälkeen.
Irlanti-Suomi pelataan tiistai-iltana kello 19.45.
Haastattelu: Panu Markkanen