Jälleen yksi venyminen. Pikkuhuuhkajat todisti eteläisen Irlannin kaatosateessa, että joukkue voi taipua, mutta se ei katkea. Tällä kertaa kisapaikan varmistamiseen vaadittiin tasoitusmaali karsintojen huonoimman puoliajan viime hetkillä ja voittomaalin tekeminen alivoimalla, kirjoittaa Kymppipaikan Panu Markkanen.

Suomi näytti ottelun avauspuoliskolla, että sen kuului mennä tästä parista jatkoon. Hallinta oli vaikeissa olosuhteissa ja vihamielisellä vieraskentällä Pikkuhuuhkajien. Tehottomuus oli tälle joukkueelle tosin harvinainen seikka, joka oli maksaa kisapaikan.

Suomi hukkasi ottelun avausjaksolla kolmesta neljään maalipaikkaa, joista olisi pitänyt tehdä maali. Jo kuudennella minuutilla Marius Söderbäck pääsi laukomaan ja Otto Ruoppi laukoi Irlannin maalivahdin torjunnan jälkeisestä irtopallosta tyhjästä maalista yli. Söderbäckillä oli tämän jälkeen 15. ja 26. minuutilla paikat, joista ei olisi ollut yllättävää, jos verkko olisi heilunut. Toisella jaksolla paikkoja ei käytännössä ollut.

Irlanti teki maalinsa juuri niin kuin jo ennen otteluparia oli odotettavissa. Päävalmentaja Mika Lehkosuo kertoi joukkuetta julkistaessaan Irlannin tehneen karsintalohkossa 80 prosenttia maaleistaan vastahyökkäyksistä ja erikoistilanteista.

Kuinkas kävikään? Trent Kone-Doherty viimeisteli isäntien avausmaalin hyökkäyksestä, johon aukeni mahdollisuus Söderbäckin liukastuttua laidassa keskiviivan tuntumassa, ja Leon Ayinde ampui Irlannin toisen maalin sivurajaheiton jälkitilanteesta.

Suomi pelasi ratkaisujen hetkillä koko karsintojensa heikoimman puoliajan. Miska Ylitolvan ottama punainen kortti juuri lisäajan täyttyessä pakotti Pikkuhuuhkajat vielä koko jatkoajaksi käytännössä puoleksi tunniksi selviytymään.

Ja selviytymisestä todellakin oli kyse, ja sen Pikkuhuuhkajat suoritti. Vajaamiehisyys pakotti joukkueen puolustamaan ja iskemään niistä paikoista, joita tulisi. Eikä montaa tullut. Käytännössä yksi tuli, ja sen Lauri Laine U21-debyytissään käytti. 108 minuuttia ja pallo Irlannin verkkoon.

Ja muistetaan vielä, että joukkueen hyökkäyskalustosta puuttuivat loukkaantumisten takia avainmiehiin kuuluneet Juho Talvitie ja Jimi Tauriainen.

Kuten Laine sanoi YLE:n haastattelussa:

– Tuli lumisade tai punainen kortti, kyllä me klaarataan.

– Mikään ei tunnu lannistavan. Aina tullaan ja tullaan, riemuitsi Lehkosuo myös YLE:llä.

Pikkuhuuhkajista on puhuttu sopeutumisen maailmanmestareina. Nähty 120 minuuttia todisti tämän todeksi. Joukkue loi, kun piti luoda. Joukkue kärsi, kun piti kärsiä. Joukkue ratkoi, kun piti ratkoa. Nyt joukkue saa juhlia, kun pitää juhlia.

Kommentti: Panu Markkanen