Harri Kumpulainen on jalkapalloromantikko, opettaja, entinen HJK-juniori, nykyinen Pajamäen Pallo-Veikkojen A-juniorien ja I-tyttöjen valmentaja sekä seuran valmennuspäällikkö. Kumpulainen on kirjoittanut vuonna 2014 ilmestyneen teoksen Jalkapallopääkaupunki.
Junioriveikkausliigaa?
Suomessa A-juniorisarjojen ikärajaa nostetaan ensi kaudella yhdellä vuodella, joten A-junioreissa voivat pelata jatkossa pelaajat, jotka täyttävät kauden aikana 20 vuotta. Uudistuksella haetaan pelaajille lisäaikaa kuroa kiinni juniori- ja aikuissarjojen välistä tasokuilua. Toisaalta se lieventää armeija- tai siviilipalvelusvuodesta aiheutuvaa katkosta aktiivisessa harjoittelussa ja pelaamisessa, kun pelaajille ei ole välitöntä pakkoa löytää sopivaa joukkuetta aikuisten sarjoista.
Ajatus ikärajan nostamisesta on mielenkiintoinen ja mielestäni oikeansuuntainenkin, mutta se ei välttämättä edistä pelaajien kehittymistä halutulla tavalla. Parhaassa tapauksessa yhä useampi pelaaja jatkaa palloharrastuksen parissa voidessaan pelata turvallisessa ympäristössä esimerkiksi armeijavuotensa aikana vailla paineita löytää sopivaa aikuisjoukkuetta. Huonoimmassa tapauksessa amatööritasoisten juniorijoukkueiden toiminta voi olla entistäkin hapuilevampaa. Osanotto treeneissä voi jäädä vajaalukuiseksi osan pelaajista ollessa isänmaan palveluksessa metsäleireillä. Myös sarjojen tasoerot voivat kasvaa, kun pelaajien välinen ikähaitari laajenee. Nuorimmat A-juniorit pelaavat jatkossa siis kaksi vuotta vanhempien pelaajien kanssa, jolloin fyysisetkin erot voivat nousta merkittävään rooliin.
Mitäpä jos A-juniorien yläpuolelle perustettaisiinkin kokonaan uusi sarjataso? Mitäpä jos perustettaisiin oma sarja U21-ikäisille joukkueille? Alle 21-vuotiaillahan on omat maajoukkueensa ja kansainväliset arvokisansakin, joten siltä osin ajatus ei tunnu mahdottomalta. Ongelmaksi U21-sarjassa voisi muodostua kilpailullisuus ja hallinnointi. Mikä kilpailu sarja edes olisi? Kenen hallintoon se kuuluisi? Olisiko sarjatasoja useampi kuin yksi?
Yksi vaihtoehto olisi tehdä U21-sarjasta “junioriveikkausliiga”, jolloin sarja olisi Veikkausliigan alaisuudessa, joukkueet liigaseurojen hallinnassa ja pelitoiminnan käytännön organisointi Palloliiton ja Veikkausliigan yhteisvastuulla. Jos joukkueet kuuluisivat hallinnollisesti aikuisjoukkueiden alaisuuteen, ne palvelisivat etenkin kansallisen huipputason seuroja ja kotimaista pelaajakasvatusta. Sarjan kilpailullisuus voisi perustua puhtaasti U21-joukkueiden viralliseen tai epäviralliseen suomen mestaruuteen samaan tapaan kuin A-juniorisarjoissakin. “Junioriveikkausliiga” voisi mahdollisesti jopa korvata nykyisen A-juniorien SM-sarjan. Sarjatasoja voisi olla yksi tai vaikkapa kaksi, liiga ja ykkönen, ja osallistumisoikeus olisi niillä seuroilla, joilla on edustusjoukkue vastaavissa sarjoissa eli Veikkausliigassa ja miesten Ykkösessä. Sarjaan voisi myös karsia samaan tapaan kuin nykyiseen A-juniorien SM-sarjaan. Joissain tapauksissa pienten paikkakuntien seurat voisivat osallistua sarjaan “alueellisella yhdistlmäjoukkueella”. Vaihtoehtoisesti samat joukkueet voisivat pelata yhtä suurempaa sarjaa, joka jaettaisiin pohjois- ja etelälohkoihin.0
Miksi 21-vuotiailla sitten ylipäänsä pitäisi olla oma sarjansa? Mielestäni perusteita on useita. Armeijan tai siviilipalveluksen jälkeenkin pelaajilla olisi mahdollisuus pelata vielä sopivantasoisessa sarjassa vailla huolta sopivan aikuisjoukkueen löytymisestä Palloliiton tai alueellisen piirin sarjoista. Korkeimman juniori-ikärajan ollessa 19 tai 20 vuotta joutuu pelaaja pahimmassa tapauksessa siirtymään suoraan armeijasta aikuisten joukkueeseen.
Veikkausliigan seuroille U21-sarja tarjoaisi nykyistä paremmat puitteet antaa peliaikaa lupaaville nuorille pelaajille ilman, että reservijoukkueen tarvitsee raivata tietään Palloliiton sarjatasoilla ylöspäin. Nykyään lähinnä vain HJK:n akatemiajoukkue Klubi 04 pystyy pelaamaan säännöllisesti liiton sarjoissa, kun muiden seurojen “akatemiajoukkueet” pelaavat joinain kausina tasoltaan vaihtelevissa piirinsarjoissa.
Parhaimmillaan U21-sarja tarjoaisi kovatasoisia pelejä niille nuorille, jotka ovat seurojen edustusjoukkueiden ringissä, mutta peliaikaa niissä on tarjolla vain vähän. Pohjimmiltaan U21-sarja palvelisi erityisesti huipputason seuroja ja kansallista pelaajatuotantoa, joka olisi suorassa yhteydessä huippuseurojen edustusjoukkueisiin. Yhtä lailla U21-sarja voisi palvella seuroja reservijoukkueiden muodossa, jolloin joukkueen kokoonpanossa voisi sallia tietyn määrän yli-ikäisiä pelaajia (esimerkiksi olympialaisten tapaan kolme). Näin loukkaantumisista toipuville pelaajille olisi tarjolla väliaskel matkalla edustusjoukkueen peleihin.
U21-vision miinuspuolelle on helppo kirjata ainakin sarjatoiminnan taloudelliset kustannukset, käytännön järjestelyt osallistuvien seurojen määrittämisessä sekä mahdolliset heikentävät vaikutukset muihin juniorisarjoihin. Toisaalta, jos sarjan järjestelykustannukset katettaisiin Veikkausliigan pääsponsorin liigalle antamasta budjetista, maksut eivät kaatuisi kokonaan seurojen niskaan. Liigaseuroille U21-akatemiajoukkueen ylläpitämisen voisi nähdä kulurasitteen sijaan myös askeleena seurarakenteen ammattimaistamiseen ja kattavan junioripelaajapolun rakentamiseen. Ainakin se tarjoaisi seuroille perustellun mahdollisuuden laajentaa edustusjoukkueen pelaajarinkiään juniori-ikäisillä pelaajilla.
Myönnän auliisti, että esittämäni ajatus “junioriveikkausliigasta” on suunnitelmana raakile. Tässä visiossa on vielä paljon ajattelemattomia yksityiskohtia ja seikkoja, joita en ole edes käsitellyt. Sisältääpä ajatus jopa utopistisia piirteitä. Uskon kuitenkin, että kuuseen kurkottaminen voi joskus johtaa – katajaan kapsahtamisen sijaan – latvannokassa paistatteluun.