Yksi Huuhkaja-aikakauden suurimmista maajoukkuelegendoista Tim Sparv ilmoitti viime viikolla, että hänen päivänsä A-maajoukkueessa ovat luetut. Tämä ei johdu siitä, että EM-lopputurnausjoukkueen kapteeni olisi turhautunut tai ei uskoisi Huuhkaja-projektiin nykyisessä valmentajaroolissaan tai että päävalmentaja Jacob Friis ei näkisi miehelle käyttöä.
Ei, päätös johtuu urakehityksestä. Sparv ottaa ensimmäisen askeleensa päävalmentajana Portugalissa.
Sparvin pelaajaura Huuhkajissa on vertaansa vaille. Hän oli pitkään joukkueen kapteeni ja se pelaaja, joka piiskasi joukkueensa loppujen lopuksi sukupolvien unelmaan, paikkaan EM-lopputurnauksensa. Sparvin esimerkki ja johtajuus olivat tekijöitä, joita ilman tätä saavutusta ei olisi koskaan tullut. Sparvin rooli Joona Toivion ja Paulus Arajuuren, sekä tietysti Lukas Hradeckyn edessä, oli korvaamaton. Miehen peliäly ja oikeat valinnat sementoivat loppujen lopuksi sen tarinan, joka johti kisoihin.
EM-lopputurnauksesta alkaa olla paljon aikaa. Pelattiin koronavuonna 2021, yksi vuosi aiottua myöhemmin. Tässä vaiheessa Sparvin kilometrit olivat jo suhteellisen täynnä, olkoonkin, että hän johdatteli Suomen voittoon esimerkiksi Tanskaa vastaan monesta syystä muistetussa ottelussa.
Ja johti joukkojaan upeasti eturivistä. Mutta kisojen jälkeen oli selvää, että kapteeni on väistymässä eikä kovin kauaa tarvinnut odotella, että ilmoitus tuli: maajoukkueura on paketissa. Asianmukaisten kunnianosoitusten siivittämänä kapteeni Sparv saateltiin eläkepäiville.
Markku Kanervan viimeisissä karsinnoissa tuska alkoi nousta. Tarvittiin ulkopuolelta apua. Sitä löytyi Sparta Prahasta, johon Tim Sparv oli mennyt opettelemaan valmentamista, johtamista eri näkökulmasta kuin pelaajana. Oli sattumaa tai ei, Sparv oli ainoa Kanervan viimeisestä tiimistä, joka jatkoi varsinaisessa valmennustiimissä myös Jacob Friisin tultua ruoriin.
Tim Sparvin henkinen johtajuus oli muuttunut valmentajan roolissa yhä tärkeämmäksi. Kaiken kokenut konkari pystyi välittämään pelaajille aitiopaikalta sitä, missä he menevät ja miltä heistä tuntuu. Sekä sen, että mitä tarvitaan voittamiseen.
Nyt Sparvin upea aikakausi päättyy toisen kerran. Ensimmäisen kerran se päättyi pelaajana. Nyt se päättyy yhtenä Huuhkajien valmentajista. Sparv sai tilaisuuden, mistä olisi ollut täysin järjetöntä kieltäytyä, olkoonkin, että sarjataso on Portugalin kolmonen. Uudessa pestissään Sparv tulee olemaan valmentajaurallaan ensimmäistä kertaa ykkösvalmentaja. Lisäksi on hyvä muistaa, että työnantaja kuuluu samaan konserniin kuin Midtjylland eli sama seura, jossa Sparv tunsi pelaajaurallaan olonsa kaikista kotoisammaksi.
Ei ole siis aika sanoa Tim Sparville Huuhkajien näkökulmasta hyvästejä. On aika sanoa näkemiin. Jos – ja Sparvin tuntien – todennäköisesti valmentajapuolen askeleita tulee enemmänkin, hän tulee olemaan jossain vaiheessa varteenotettava päävalmentajakandidaatti.
Tämä on täysin selvä skenaario. Vielä muutamaan vuoteen ei Sparvia kannata spekulaatioihin nostaa, mutta mieshän on nuori. Todennäköisesti kunnianhimoisen ensimmäisiä askeleita olevan valmentajan mielessä on ainakin juolahtanut, että joskus Huuhkajien valmennus voisi olla haastava ja mielenkiintoinen tehtävä.
Mutta ei vielä. Nyt Sparv ottaa opintiellä seuraavan askeleen. Ensimmäinen tehtävä päävalmentaja tulee varmasti olemaan sellainen, joka avaa silmiä tai ainakin opettaa siihen, mitä seuraavaksi tapahtuu.
Sparv ei ole tavannut omissa projekteissaan epäonnistua. Tuskin käy nytkään. Ja sitä kautta on selvää, että miehen nimi on jo nyt alleviivattu Palloliiton rekrytointiosaston papereissa paksulla tussilla. Eikä tämä ole huono spekulaatio. Tim Sparvin rinnassa sykkii Huuhkajien muotoinen sydän.
Nähdään, Tim.
Näkökulma: Panu Markkanen