Keskiviikkona useamman median otsikot kertoivat, että Huuhkajien monivuotinen päävalmentaja Markku ”Rive” Kanerva on mainittu kandidaattina Kazakstanin tulevaksi päävalmentajaksi. Jossain määrin uutista on pidetty yllättävänä. Mitään yllättävää tuollaisessa spekulaatioissa ei nimittäin ole, Kanervan työtä osataan ulkomailla arvostaa.

Kazakstanilla on kehittyvä A-maajoukkue ja valtavat resurssit toimia. Seurajoukkuepuolella Kairat Almaty menestyy hyvin ja hankkii pelaajia muualta. Esimerkiksi Veikkausliigassa viime kaudella loistaneet Jaakko Oksanen ja Oiva Jukkola ovat löytäneet työmaan Kazakstanista. Suomi on kohdannut Kazakstanin viime vuosina useitakin kertoja – viimeinen muisto on toki kirvelevä, kun Huuhkajat hävisi Olympiastadionilla 1-2 vuonna 2023. Muuten tili on vahvasti Suomen eduksi.

Markku Kanervan Huuhkajat kohtasi Kazakstanin MM-karsinnoissa 2021 ja voitti molemmat ottelut. Vieraskentällä tuli puhdas ja tyylikäs 2-0-voitto. Ottelun jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Markku Kanervalta kysyttiin paikallisen journalistin toimesta, että haluaisiko hän jonain päivänä valmentaa Kazakstanin maajoukkuetta? ”Rive” kiersi kysymyksen, mutta tietystä arvostuksesta kertoi, että paikallinen media palkitsi Kanervan esiintymisen pressissä aplodein.

Kenties tästä juontaa juurensa se, että Kanervan nimi on nostettu päävalmentajakandidaattina mediassa. Myös saavutukset puoltaisivat kiinnostusta. Kazakstan on lähtökohtaisesti samassa asemassa kuin Suomi Kanervan aloittaessa oli. Materiaali on haastajan materiaali ja yksilötasolla ei arvokisoista voi kovin helposti haaveilla. Mutta peluuttamalla joukkuetta nimenomaan joukkueena, mahdollisuudet ovat vaikka mihin. Kanervan Huuhkajat tuli EM-kisojen karsinnoissa tunnetuksi juuri siitä, että maajoukkue pelasi kuin seurajoukkue. Tämä arvio tuli Bosniaa tuolloin valmentaneelta pelaajalegendalta, Robert Prosineckilta.

Kazakstanissa ajatellaan varmasti, että jos tämä mies on Suomen pystynyt EM-kisoihin viemään, miksei hän pystyisi samaan myös täällä. Kun asioita katsotaan ulkopuolelta, muun Euroopan vinkkelistä, Suomen pääsy EM-lopputurnaukseen oli sensaatio. Kanerva teki sen, mihin esimerkiksi Englantiakin myöhemmin valmentanut Roy Hodgson ei pystynyt. Eikä kukaan muukaan suomalainen valmentajalegenda, kuten vaikkapa Martti Kuusela.

Ei maailmalla merkitse mitään, että Kanervan aikakausi päättyi potkuihin. Niin on päättynyt monen tällä hetkellä erittäin menestyksekkään valmentajan. Eikä sitä, että Kanervan ikä on yli 60 vuotta. Aika monta Kanervaa vanhempaa kollegaa luotsaa joukkuettaan tällä hetkellä MM-nurmilla.

Todennäköisesti Kanerva on jollain listalla mainittuun tehtävään, mutta todennäköisesti tuo spekulaatio ei toteudu. Ei, vaikka Kanerva on tehnyt mediaesiintymisissä erittäin selväksi, kuten taannoisessa vierailussaan Atleetin ”Kuningaslaji”-podcastissa, että hän on työtön työnhakija. Kanerva haluaa yhä valmentaa ja ennemmin tai myöhemmin niin myös tapahtuu.

Vaikka Suomessa Kanerva muistetaan historiaa tehneenä valmentajana, kultaisissa muistoissa, ei kannata laskea miestä ulos kuvioista. Ei Markku Kanervasta ole yhtäkkiä tullut muinaismuisto, joka ei osaisi valmentaa tai osaisi tehdä tulosta.

Siinä, että Kazakstanissa pohditaan Kanervan pestaamista, ei ole mitään yllättävää. Se on pikemminkin odotettua. Ja kertoo juuri siitä, että Markku Kanervan maineteot muistetaan myös kotimaan ulkopuolella.

Näkökulma: Panu Markkanen