Viikonloppuna saatiin uutinen, joka ei ehkä ollut täysi yllätys, mutta toisinkin olisi voinut olla. Helmareissa komeat 93 ottelua pelannut Nora Heroum ilmoitti pelaajauransa päättyvän tähän kauteen.
Takana Heroumilla on toki komea ja pitkä ura – tai ei ihan vielä takana, sillä pelit jatkuvat vielä syksyn ajan HJK:ssa – mutta ikää Heroumilla ei kuitenkaan ole enempää kuin 32 vuotta. Periaatteessa hyviä pelivuosia olisi voinut olla edessä vielä useampia, matkaa ”ikänaiseksi” kuitenkin on vielä kolme vuotta ja miesten puolella nähdään Veikkausliigassakin useampia 35 vuoden rajapyykin ylittäneitä pelaajia täydessä vauhdissa.
Miksi näin? Jokaisella syyt peliuran päättämiseen ovat tietysti yksilöllisiä, jollekin päätös voi loukkaantumisten takia väistämätön, jollekulle toiselle syynä voi olla ns. siviilitöihin siirtyminen, kolmannelle taas jotain ihan muuta. Heroumin tapauksessa kyse ei ole ainakaan hyppäämisestä pois lajin parista, sillä urheilujohtamista ja erityisesti jalkapallojohtamista hän on opiskellut erittäin korkealle tasolle saakka ja jalkapallo on jatkossakin varmasti isossa roolissa hänen kohdallaan.
Nora Heroum ei ole mikään poikkeus lopettamisajankohtansa suhteen. Naiset lopettavat pelaamisen huipputasolla keskimäärin miehiä aiemmin ja tähän on varmasti yksi ihan puhtaan pelillinen syy, josta Heroum tarjoaa oivan esimerkin. Hän debytoi Helmareissa jo keväällä 2012 – siis lähes puolitoista vuosikymmentä sitten – 17-vuotiaana. Seurajoukkuetasolla ura vei Suomesta Tanskan kautta Italiaan ja Englantiin ja lopulta takaisin Suomeen.
Edeltä kannattaa poimia juuri tuo debyytti Helmareissa 17 vuoden iässä. Huuhkajista vastaavia ei löydy ja naisten osalta ainakin lahjakkaimpien pelaajien osalta uran huippu alkaa tavallaan jo nuorempana ja sen myötä on ehkä vain luonnollista, että ura sitten päättyykin hiukan nuorempana kuin miehillä.
Esimerkki – tärkeä, mutta ei yksin riitä
Toisen hyvän vertailukohdan tarjoaa Heroumin nykyinen joukkue HJK. Vaikka naisten iästä puhuminen voi olla edelleen herkkä aihe, niin yksittäisiin pelaajiin muuten puuttumatta on hyvä panna merkille Heroumin olevan joukkueen nestori. Vaikka HJK:n naisten joukkueen pelaajien ikäjakauma ei ole esimerkkinä parhaasta, tai pahimmasta, päästä, on siinäkin havaittavissa jakautumista nuoriin pelaajiin ja sitten muutamiin kokeneimpiin.
Briotech Kansallisen Liigan joukkueet kaikkineen ovat koko lailla nuoria. Pelaajat jatkavat tiettyyn pisteeseen saakka ja jos sitten ura urkenee ulkomailla, niin jatkavat ja kenties Heroumin tavoin palaavat vielä kotimaisille kentille. Varsinaisia sarjajyriä Kansallisesta Liigasta löytyy kuitenkin vähän ja vaikka muitakin syitä on, niin päällimmäisenä on varmasti raha. Pelaaminen Suomessa pääsarjatasolla on tulopuolen osalta vielä pitkälti harrastamista ja tämä ajaa pelaajia väistämättä tekemään ratkaisuja peliuran jatkon osalta.
Nora Heroum ei toki ole ainoa esimerkki, mutta erinomaisen hyvä sellainen. Paluumuuttajat tuovat Kansalliseen Liigaan paljon pelillisesti, mutta ehkä vielä enemmän esimerkkeinä. Ammattimaisuuden ja kokemuksen lisäksi Heroumin kaltaiset pelaajat tarjoavat mallin siitä, että Suomessa voi mainiosti pelata huipputasolla, vaikka se odotettu loistava tulevaisuus alkaisi olla jo takanapäin.
Esimerkki on tärkeä, mutta paluumuutto ei ole tässä avainsana, vaan pitkä ura. Sen voi tehdä puhtaasti Kansallisessa Liigassakin ja vielä tähtipelaajastatuksella. KuPS:n maalitykki Gentjana Rochista voi vaikka ottaa mallia. Ikää on saman verran kuin Heroumilla ja menossa kymmenes peräkkäinen kausi Kansallisessa Liigassa. Esimerkki sekin.
Pelkkä esimerkki ei kuitenkaan riitä. Suomen pääsarjapelaajille isossa kuvassa peliuran pidentäminen huipputasolla mahdollistuu vain resurssien kasvamisen myötä. Eteenpäin mennään vaikka pienin askelin ja on selvää, että Nora Heroumin kaltaisten profiilipelaajien saaminen sarjaan on vähän enemmänkin kuin pieni askel.
Ja kuka tietää, Heroumin opiskelutaustan tietäen ei ehkä mene kauaakaan, kun Suomesta löytyy osaava ja olosuhteet kentällä erinomaisesti tunteva uusi johtaja naisten jalkapalloilulle ja askelet eteenpäin alkavat sen myötä tihentyä ja pidentyä. Paljon Heroum on ehtinyt suomalaiselle naisjalkapalloilulle jo antaa ja vielä viimeiset annit ovat siis edellä syksyllä. Kannattaa mennä seuraamaan, kun vielä voi – ei lähes sadan maaottelun pelaajia ihan joka kentällä joka päivä nähdä.
Panu Markkanen