Arvokisojen karsintaurakka alkaa Suomen maajoukkueilta olla ohi tältä kalenterivuodelta, mutta ei vielä ihan. Helmareilla on edessä vielä erittäin tärkeät MM-jatkokarsintaottelut Italiaa vastaan joulukuun alussa.
Tämän tason otteluitten pelaaminen joulukuussa ja vielä Suomen maaperällä ei ole ihan jokavuotista herkkua. Nyt näin kuitenkin on ja Helmarit kohtaa Italian joulukuun 1. päivänä Bolt Arenalla ja toistamiseen sitten vieraskentällä Tarantossa 5. joulukuuta.
Helmariluotsi Marko Saloranta ottaa ”pikkujouluhaasteen” kotiottelun merkeissä vastaan kuitenkin kaikkea muuta kuin mahdollisia olosuhteita ennakkoon surkutellen – päinvastoin.
– Mielellään otan alkuun kotiottelun. Toivottavasti on kylmä joulukuinen ilta, sitten on tekonurmi ja toivottavasti myös paljon yleisöä. Toivon mukaan saadaan samanlainen sirkus päälle kuin on ollutkin edellisissä kotiotteluissa. Hyvä tulos siitä ja sitten lähdetään Italiaan kairaamaan jatkopaikka, Saloranta suunnitteli joukkueen julkaisun yhteydessä.
Toki Saloranta myöntää, että ihan noin yksinkertaisesti Italia ei kaadu. Helmarit kaatoi MM-jatkokarsinnan avauksessa Serbian suhteellisen kivutta ja samoin Italia Valko-Venäjän. Nyt haaste on kovempi ja on sitä nimenomaan molemmille, kuten Saloranta painottaa.
– Kova joukkue meillä on vastassa, viime kesän EM-kisojen välieräjoukkue, joka on lisäksi hyvässä vireessä pelattuaan seitsemän ottelua peräkkäin ilman tappiota. Se kertoo aika paljon. Toisaalta vastaan asettuu hyvävireinen Suomi; meillä on historiallinen seitsemän ottelun voittoputki.
– Äärettömän kova mittari kuitenkin edessä, Saloranta luonnehtii.
Voittoputki on komea ja etenkin syksyn mittaan Helmareiden peli on kulkenut melkoisen mallikkaasti. Parantamisen paikankin Saloranta kuitenkin löytää, mikäli Italia aiotaan kaataa.
– Voidaan olla tyytyväisiä siihen, että monipuolinen hyökkäyspeli on tuottanut paljon – 13 tehtyä maalia edelliseen neljään peliin ja paikkoja on ollut enempäänkin. Nyt todennäköisesti paikkoja ei tule niin paljon, joten tehoja tarvitaan niissä paikoissa, jotka saamme luotua.
– Puolustus on sikäli toiminut, että emme ole juuri päästänyt vastustajia boksiin pallon kanssa, mutta silti emme ole pelanneet yhtään nollapeliä. Tässä on vielä parannettavaa, ne vastustajan harvatkin tilanteet pitää pystyä hoitamaan paremmin, Saloranta miettii.
Muutamia muutoksia syksyn aiempiin otteluihin nähden pelaajaryhmässä on. Osin negatiivisia, mutta myös yksi iso positiivinen uutinen joukkueessa on.
– Pari valitettavaa poisjääntiä on, kun Olga Ahtinen ja Olivia Ulenius ovat loukkaantumisten takia sivussa. Saadaan kuitenkin jalkeille hyvä ja kilpailukykyinen ryhmä. Mieltä lämmittää etenkin Jutta Rantalan paluu, takana hänellä on pari vaikeaa vuotta.
– Jutta on kuitenkin nyt täydessä pelikunnossa. Kertoo paljon, että hän sai kesällä sopimuksen Evertoniin, vaikka loukkaantumisia oli takana ja vielä päälläkin – tiesivät siellä varmasti aiemmalta, mihin Jutta pystyy. Nyt häntä on sitten peluutettukin todella paljon, mikä ei varmaan ainakaan fysioiden mielestä ole ihan ihanteellista. Ei oikein voi puhua vähittäisestä paluusta, mutta kunnossa Jutta on.
Italia ei kuitenkaan ole viimeinen kanto Helmareiden MM-tiellä. Mikäli saapasmaa kaatuu, edessä on vielä alkuvuodesta viimeinen karsinta, joka pelataan maanosien välillä yksiosaisena. Tähän Helmarit pääsee – tai paremminkin joutuu – ollessaan jatkokarsinnan tässä vaiheessa alimmaksi rankattu Euroopan maa.
Tavoite on kuitenkin korkealla ja motivaatiota Helmarit kaivaa Pikkuhuuhkajien hienosta taistelusta EM-jatkokarsinnassa ja sen myötä saavutetusta EM-lopputurnauspaikasta.
– Olin paikan päällä Tammelassa ja totta kai toistakin ottelua seurasin. Mahtava juttu, toinen kerta peräkkäin kisoihin. Ei voi kuin hattua nostaa, Saloranta kehaisi.
– Kosketti sikälikin, että meillä on Mika Lehkosuon kanssa yhteistä taustaa Hongasta viiden vuoden ajalta, kun hän valmensi siellä miesten joukkuetta ja minä naisia.