Pikkuhuuhkajat eteni tiistai-iltana alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnaukseen 120 minuuttia Irlantia vastaan vieraskentällä käydyn jatkoaikataistelun jälkeen. Joukkueen valmennus ja Suomessa pelaavat pelaajat palasivat kotimaahan keskiyön aikaan keskiviikon ja torstain välisenä yönä.

Päävalmentaja Mika Lehkosuo kertasi kisapaikan tuonutta iltaa Kymppipaikalle paluun hetkellä.

– Olihan se peli aikamoista draamaa. Noita olisi aika vaikea lähteä käsikirjoittamaan. Tampereenkin peli, vaikka siitä on jo muutama vuorokausi aikaa, lumisateineen päivineen…

– Aloitimme hyvin, oli muutamia todella hienoja hyökkäyksiä ja loimme maalipaikkoja. Kun emme tehneet maalia, peli alkoi tasoittua. Irlanti oli erittäin vaarallinen lukuisine erikoistilanteineen. Se oli erikoistilanteiden voittamista ja sitä, koska saamme pallon ja vähän itsekin pelaamaan.

– Alusta oli aika haastava, kapea kenttä ja hieno kotiyleisö. Siinä ei ollut helppoa pelata, mutta pelaajamme vastasivat hienosti. Loimme alussa muutamia hyökkäyksiä ja maalipaikkoja, Lehkosuo kertasi.

Ratkaisevan ottelun toinen jakso oli pelillisesti Suomelta karsinnan kehnoin, jos panoksetta pelattua ja 4-4-tasapeliin päättynyt vierasottelu Kosovo jätetään laskuista pois. Irlanti iski kaksi maalia juuri niillä keinoin, joista Lehkosuo oli varoittanut lukuisasti jo ennen otteluparia.

– Irlanti tuli toisella puoliajalla vihaisesti. He onnistuivat yhdessä vastahyökkäyksessä, joita ei montaa tullut kahden ottelun aikana, vaikka ne tiedettiin heidän aseenaan. He saivat vietyä yhden loppuun asti ja maaliin. Vähän ajan päästä erikoistilanteen jatkopallo. Puolustimme niitä 80, mutta yksi lipsahti.

Pikkuhuuhkajien kapteeni Matias Siltanen pelasti rangaistuspotkumaalillaan Suomen jatkoajalle.

– Kova paikka, 85 minuuttia kellossa ja pakko tehdä maali, tai emme pääse kisoihin. Se ei varmasti ollut hänelle helppo paikka. Häntä oli siinä autettu, mihin maalivahti kellahtaa. Luulen, että Matiaksella oli suunniteltuna, jos pilkku tulee, että mihin hän ampuu. Upeasti hän teki maalin.

Jatkoaika vajaalla miehistöllä oli osittain selviytymistaistelua, osittain oikeilla vaihdoilla taiteilua.

– Sieltä täältä alkoi tippua pelaajia pois ja valitella, että eivät pysty enää jatkamaan. Jouduimme tekemään pakosti muutamia vaihtoja. Olihan se aikamoista. Pelasimme mielestäni koko puolituntisen jatkoajan vajaalla mielestäni aika hyvin. Siinä oli pallonhallintajaksoja ja myös hyökkäyksiä. Emme joutuneet olemaan täysin omalla puoliajalla. Sitten yhdessä hyökkäyksessä vapautettiin lyhyillä syötöillä Lauri Laine yksi vastaan yksi -tilanteeseen. Niissä hän on hyvä. Meni ohi ja laittoi pallon pussiin. Silloin meidän taivaamme repesi.

Lehkosuon ensimmäinen reaktio Laineen 2-2-maaliin oli mielenkiintoinen. Irlannilla oli noin 12 minuuttia aikaa tehdä heidät kisoihin vievä maali.

– Katsoin kelloa ja mietin, että tulikohan tämä vähän liian aikaisin. En viitsinyt sanoa sitä ääneen, mutta se oli ensimmäinen ajatus. Siinä oli kuitenkin jonkin verran aikaa, mutta kestimme. Totta kai siinä oli läheltä piti -tilanteita, lähinnä erikoistilanteiden osalta. He eivät saaneet avoimesta pelistä aikaan paljon juuri muuta kuin sen yhden vastahyökkäysmaalin. Laine hankki toisenkin läpiajon, ja ei ollut kaukana, että olisimme voittaneetkin pelin.

– Upeaa taistelua pelaajilta ja varsinkin vaihtopelaajat tulivat vaikeisiin paikkoihin. Hekin, jotka eivät päässeet pelaamaan, koko penkki, antoi energiaa kentälle. Koko ajan huudettiin, että vedetään sydämellä loppuun asti, vaikka pelaajat olivat aika väsyneitä. Otto Ruoppi juoksi pelin aikana GPS:n mukaan ottelun aikana 17,2 kilometriä. Se niin kova luku, että huhhuh! Hän teki kahden miehen työt kentällä. Niin teki moni muukin, mutta se kannatti. Nyt ollaan EM-kisoissa!

Mistä joukkue kaivoi tuon voiman?

– Uskon, että yhteenkuuluvuuden tunteesta ja peli-ilosta ja -huumorista. Kentän ulkopuolella keksitään ja siitä pidetään huoli. He ovat itsekin keksineet kaikennäköistä tekemistä, jossa moni pelaaja on mukana. Kaikki ovat samanikäisiä plus miinus pari vuotta. He ovat kahlanneet seurajoukkueet tai maajoukkueet läpi ja pelaajat tuntevat toisensa aika hyvin jo etukäteen. Kuten olen sanonut ennenkin, valmennuksen on huolehdittava, ettemme pilaa luonnollista hyvää fiilistä. Se on ehkä meidän tärkein tehtävämme.

Veit joukkueen toista kertaa kisoihin. Tottuuko menestykseen?

– Ei ei! Tämä maistuu uudestaan ja uudestaan. Kun intohimoa ei enää tunne, tämä kannattaa lopettaa. Intohimo on kova tehdä ja voittaa ja tehdä noin hienojen ihmisten kanssa töitä, koko taustan ja pelaajien. On hieno vähän reilu vuosi takana. Aloitimme syyskuussa -25 ja nyt olemme menossa kohti EM-kisoja.

Lehkosuo antoi ottelun jälkeen YLElle haastattelun, jossa sanoi, että on ”ihanaa nauttia vielä tämä ilta joukkueen kanssa.” Koska Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friisin asema on uhattuna ja Lehkosuo suurin kandidaatti ottamaan pestin jatkossa, on lause ja varsinkin yksi sana lähtenyt elämään omaa elämäänsä spekulaatioiden keskellä.

– Voi olla, että valitsin sanani vähän epämääräisesti. Tunteet olivat kovat, ja peli oli kestänyt 120 minuuttia. Fokus oli 110 prosenttia, ja siinä hetkessä oli aikamoinen tunteiden sekamelska. Tarkoitin yksinkertaisesti sitä, että tämä meidän karsintamme on takana, ja tänään nautimme karsintamatkasta, emmekä ajattele sen kummemmin mitään muuta. Kisat tulevat sitten joskus, ja nyt saimme olla yhdessä iloitsevien ihmisten kanssa. Mitään muuta ei ollut tarkoitus sanoa.

Alle 21-vuotiaiden EM-lopputurnaus pelataan ensi kesänä Serbiassa ja Albaniassa. Kisojen alkulohkot arvotaan marraskuun 26. päivänä.

Haastattelu: Panu Markkanen