Huuhkajien fanit ja media ovat alleviivanneet tulevan perjantain paksulla tussilla. Palloliiton hallitus Ari Lahden johdolla on ilmoittanut, että tuolloin pidettävän hallituksen kokouksen asialistalla on Huuhkajien päävalmentaja Jacob Friisin asema. Todennäköisesti giljotiinin terä putoaa ja Friis lähtee viettämään hyvin palkattua sapattivuotta ennen kuin uudet haasteet kutsuvat. Uusi päävalmentaja astuu palvelukseen, ennakoi Kymppipaikan jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.

Friisin asemaa on spekuloitu riittävästi, mutta lienee selvää, ettei jatkoa ole luvassa. Tämän pystyi hyvin päättelemään Lahden jo viime perjantaina antamista haastatteluista. Tuskin Lahdelta ja hallitukselta löytyisi niin paljoa rohkeutta, että altistuisivat monen kuukauden jatkuvan arvostelun kohteeksi, eivätkä tulokset ole olleet toivotut. Lopulta, Lahden sanoin, kyse on tulosurheilusta ja lohkon kolmas sija on heikko esitys, vaikka joukkueen liki ennätyksellinen nuorentaminen näin lyhyessä ajassa on näkynyt myös pelien ailahtelussa.

Oletetaan, että Friis menee. Hänestä tulee uusi helmi siihen ketjuun, jossa päävalmentaja on vaihtunut työnantajan toimesta. Ei Suomi sentään mikään Kreikka tai Manchester United ole, mutta kohtuullisen tiheästi sirkuksen tirehtööri on saanut mennä ennen sopimuksen umpeutumista. Katsotaan listaa tältä vuosituhannelta.

Antti Muurinen aloitti 2000 vielä silloin Suomen miesten jalkapallomaajoukkueen päävalmentajana. Muurisen aikakausi toi muutaman mainion tuloksen, mutta lopputurnauspaikka ei lopulta, todella nimekkäästä pelaajalistasta huolimatta, ollut kovin lähellä. Osin arpaonni, osin loukkaantumiset verottivat lopputulemaa. Muurinen sai lopulta potkut kesällä 2005.

Jyrki Heliskoski oli Muurisen jälkeen valmistelemassa Suomea vt. päävalmentajana siihen asti, kunnes Roy Hodgson astui palvelukseen. Vaikka Heliskoski olisi voittanut kaikki ottelunsa ylivoimaisesti, ei jatkoa ollut luvassa. Hodgson puolestaan veti hienot karsinnat, mutta Suomi jäi lopulta niukasti EM-lopputurnauksesta. Palloliitto olisi halunnut pitää Hodgsonin hinnalla millä hyvänsä, mutta britti oli saanut tarvitsemansa – paluun parrasvaloihin – ja lähti isompien tehtävien perään, varsin menestyksekkäästi.

Hodgsonin jälkeen tehtävään astui Stuart Baxter. Baxterin alku oli lupaava, mutta hänen toinen karsintansa alkoi synkissä merkeissä. Moldovassa tuli häviö avauspelissä eikä syksy mennyt muutenkaan putkeen. Baxter sai lopulta monoa syksyllä 2010, kun silloinen Palloliiton puheenjohtaja Sauli Niinistö sai tarpeekseen. Baxterin kunniaksi voi myöhemmin noteerata joukkueen vahvan nuorentamisen, joka satoi myöhemmin seuraajien laariin.

Baxterin jälkeen Olli Huttunen veti yhden ottelun San Marinoa vastaan ja voitti sen 8-0. Jatkoa ei silti seurannut. Huttusen jälkeen Markku Kanerva aloitti ensimmäisen vt. jaksonsa, ennen kuin Mixu Paatelainen otti ruorin. Paatelaisen ainoaksi tavoitteeksi kerrottiin mediassa lopputurnauspaikka vuoden 2016 EM-kisoissa, mutta tuohon vuoteen asti ei Paatelaisen virka kestänyt. Lähtö tuli syksyllä 2015.

Paatelaisen jälkeen Kanerva otti toisen vt. pestinsä ja veti kesken jääneet karsinnat loppuun. Samaan aikaan Palloliitto julkaisi yleisen haun päävalmentajapestiin, johon Kanerva ei omien sanojensa mukaan hyvistä tuloksista huolimatta osallistunut, eikä häntä tiettävästi edes kannustettu postia hakemaan. Lopulta hakijoiden joukosta valikoitui Hasse Backe. Backen aikakausi ei kestänyt vuottakaan ennen kuin silloinen puheenjohtaja Pertti Alaja oli nähnyt tarpeeksi, ja kokenut ruotsalainen sai mennä.

Backen jälkeen Markku Kanerva otti viimein vastuun, viimein ihan virallisena päävalmentajana. Kanervan aikakausi alkoi loistavasti, johti EM-lopputurnaukseen, hyviin suorituksiin Kansojen liigassa (Suomi nousi C-liigasta B:hen, jossa piti kahdesti paikkansa) sekä lopulta kujanjuoksuun. Kanervan kohtaloksi sinetöityi lopulta nimenomaan Kansojen liiga, joka toi kuudesta pelistä kuusi tappiota syksyllä 2024. Kenkä heilahti, ja Kanerva meni.

Kanervan työn jatkajaksi valittiin tanskalainen Jacob Friis. Friisin aikakautta on ruodittu varsin seikkaperäisesti viime viikkoina, joten ei siitä sen enempää. Mitä todennäköisimmin kohta siirrytään odottamaan seuraavaa päävalmentajaa ja aletaan jännittää, olisiko aika saada seuraava ”Hodgson” eli päävalmentaja, jonka ura Huuhkajien peräsimessä päättyisi sopimuksen loppumiseen.

Muurinen, Baxter, Paatelainen, Backe, Kanerva ja luultavasti pian Friis ovat kukin saaneet lopputilin kesken sopimuksen. Huttuselle ei jatkoa tarjottu ja Heliskoski sekä aluksi Kanerva olivat vain lyhytaikaisissa keikkahommissa. Roy Hodgson on siis koko vuosituhannen poikkeus päävalmentajana, jonka Palloliitto olisi halunnut jatkavan, mutta onnistumatta siinä.

Panu Markkanen