Veikkausliigan olosuhteista puhuttaessa otsikoihin nousevat edelleen helposti negatiiviset asiat. Talven jäljiltä hädin tuskin vihertävä nurmi, sateen piiskaamat katsojat ja liki purkukunnossa olevat katsomot luovat olosuhteista hiukan yksipuolisen kuvan.

Veikkausliiga itse nosti asian esille tiedotteessaan todeten, että uusia tai uusittuja stadioneita Veikkausliigaan on rakennettu viimeisen kymmenen vuoden aikana reilusti enemmän kuin edellisen neljännesvuosisadan aikana. Ja onhan tämä otsikoissakin näkynyt. Tammelan Stadionin avaaminen Tammelassa pari vuotta sitten oli uutinen, samoin Project Liv Arenan valmistuminen Pietarsaareen viime kesänä ja nyt viimeisen Oulun OTC Stadionin (kuvassa) ensimmäinen ottelu viime viikonloppuna.

Mielikuva alkeellisissa ja surkeissa olosuhteista pelattavasta potkupallosta elää kuitenkin sitkeästi ainakin tietyissä piireissä. Nämä piirit ovat kuitenkaan tuskin hetkeen – jos koskaan – käyneet paikan päällä Veikkausliigaotteluissa. Tai sitten ovat jostain syystä ovat eksyneet Kuopion Väre Areenan aurinkokatsomoon, jota KuPS:n sisältäkin on kutsuttu varsin osuvasti lahonneeksi lautakasaksi.

Oulun stadionhanke eteni tragikoomisiakin piirteitä saaneen valitusrumban takia pitkään kuin täi tervassa ja onhan Kuopionkin uudesta stadionista puhuttu jo vuosikausia, mutta nyt Kuopiossakin ollaan pääsemässä eteenpäin ja uuden modernin stadionin valmistuminen jo parin vuoden sisällä alkaa vaikuttaa realismilta.

Nykyisistä Veikkausliigaseuroista moderneissa stadionpuitteissa pelaavat jo mainitun kolmikon lisäksi turkulaiset FC Inter ja TPS, SJK, VPS (pienellä käyttökiellossa olevalla museopuukatsomovarauksella) sekä HJK. KuPS saattaa olla hyvin liittymässä piankin joukkoon ja myös Lahdessa Kisapuiston uuden stadionin suunnittelu etenee.

Poikkeuksia – ja monessakin mielessä sitä – ovat ainoastaan IF Gnistan ja IFK Mariehamn. Gnistanilla on suuria suunnitelmia ja nykytilanne on vielä jälkiä parin vuoden takaisesta Oulunkylän pääkatsomon tuhonneesta tulipalosta. Kun lähtöpiste loppukesästä 2024 oli nolla, niin Gnistanin olosuhteet ovat siihen nähden varsin kelvolliset tällä hetkellä.

Maarianhaminassa puolestaan pääkatsomo Wiklöf Holding Arenalla on periaatteessa hyvä ja toimiva, mutta jalkapallostadioniksi areenaa voi kutsua vain hyvällä tahdolla. Toisaalta väestöpohja koko maakunnassa on niin pieni, että joku UEFA:n kolmoskategoriankin stadion menee enemmän haihattelun puolelle.

Matka jatkuu

Tilanne alkaa olla siis suhteellisen hyvä ja kun vielä vanhat juurtuneet mielikuvat saadaan käännettyä todellisuutta vastaaviksi, tilanne on vielä parempi. Mutta kehitys ei lopu tähän.

”Veikkausliiga on kasvanut viime vuosina sekä urheilullisesti että kiinnostavuudeltaan. Seuraava kehitysaskel edellyttää, että myös olosuhteet, palvelut ja ottelutapahtumat kehittyvät. Tämä linjaus antaa koko yhteisölle yhteisen suunnan kohti 2030-lukua”, sanoo Veikkausliigan toimitusjohtaja Timo Marjamaa tiedotteessa.

Olosuhteiden osalta Veikkausliiga on tiettävästi jo lähivuosina tiukentamassa merkittävästi vaatimuksia muun muassa katettujen katsomopaikkojen määrän osalta.

Palataan tässä kohdin Maarianhaminaan. Jos ”IFK Mariehamn ei putoa koskaan” pitää yhä paikkaansa, niin se merkitsee väistämättä lapion iskemistä maahan varsin pian, sillä tulevia kapasiteettivaatimuksia areena ei tule millään nykyisellään tai pienellä lisärakentamisellakaan täyttämään. Maarianhaminassakin on kuitenkin tänäkin vuonna tapahtunut jotain ja se vie olennaisen äärelle.

Mikäli joku on tänä kesänä Wiklöf Holding Arenalla vieraillut, ei ole voinut olla panematta merkille vastakulmaan pääkatsomosta katsoen ilmestynyttä suurikokoista videotaulua. Sen syntyhistoria nojaa vahvasti Veikkausliigan olosuhdemääräyksiin, jotka videotaulun nykyisin edellyttävät. Se ei kuitenkaan sinänsä ole ehkä varsinaista olosuhdekehitystä, vaan ennemminkin tuosta Marjamaan sitaatista napattuna ”palveluiden ja ottelutapahtuman kehittymistä”.

Stadionin puitteet ovat lopulta kuitenkin vain runko, jonka päälle ottelutapahtuma kokonaisuutena rakennetaan. Mitä paremmat puitteet, sitä paremmat edellytykset on rakentaa myös katsojaystävällisempi, viihdyttävämpi ja toimivampi tapahtuma, mikä puolestaan on edellytyksenä sille, että katsomot täyttyvät aiempaakin enemmän.

Vanhan huojuvan puukatsomon ympärille ei kovin kummoista katsojakokemusta rakenneta. Nyt puitteet alkavat olla kunnossa ja edellytykset kokonaisvaltaiselle kehittämiselle sen myötä oleellisesti paremmat liki kaikilla ottelupaikkakunnilla. Veikkausliigan katsojakeskiarvo on ollut nousussa ja tälläkin kaudella ollaan 3000 katsojan tuntumassa. Se on hyvä pohja ja uudet stadionit kivijalka, jonka varaan lukujen veivaamista vielä ylöspäin voidaan odotella.

Työtä se kuitenkin vaatii. Nyt tuota kehitystyötä voi kuitenkin tehdä aivan toisella tavalla kuin vielä vuosikymmen sitten. Kiitos uusien ja uusittujen stadioneiden.