KuPS hallitsi voittamattomana kotimaan Veikkausliigaa pitkään. Syyskuun 14. pelattiin viime kauden ensimmäinen Mestaruussarjan ottelu ja tuleva mestari aloitti urakkansa tappiolla Ilvekselle. Harva arvasi silloin, että seuraavan tappion päivämäärä tulee olemaan 2. toukokuuta 2026.
Ilves-tappion jälkeen KuPS pelasi yhdeksän ottelua, voitti niistä seitsemän ja pelasi kaksi kertaa tasan. Tällä saldolla KuPS marssi selvään Suomen mestaruuteen, toista kertaa perättäin.
Mestaruusjuhlien jälkeen tapahtui paljon. Valmennus vaihtui, pelaajisto vaihtui ja moni muukin asia muuttui. Esimerkiksi se, että Konferenssiliigan menestyksen myötä kassakone kilisi niin iloisesti, ettei omistajan kukkarolla tarvinnut käydä. Eikä tarvitse käydä tälläkään kaudella.
Massiivinen muutos pelaajistossa johti luonnollisesti siihen, ettei KuPS:a nähty monessakaan ennakkoarvioissa taistelemaan mestaruudesta kaudella 2026. Niin kovia pelimiehiä meni, ja etenkin keskustan pelaajat vaihtuivat oikeastaan kaikki. Tämän vuoksi olikin suuri yllätys, että jo ensimmäisessä ottelussa näytti siltä, että KuPS jatkaa täsmälleen samalla tavalla kuin miten se edellisen kauden lopetti. Voitto erinomaisella pelillä, vaikka suurella osalla pelaajista oli eri nimet selässä kuin menestyssyksynä.
Ilves kukistui mainion peliesityksen jälkeen. Sitten kaatui IF Gnistan. Sitten tuli pieni tason korjaus ja joukkue jäi tasapeliin Jaron kanssa. Seuraavaksi KuPS kaatoi AC Oulun ja viidennessä ottelussa hallitseva mestari jäi kotitasapeliin HJK:n kanssa. Tämä toteamus sen vuoksi, että KuPS painosti ylivoimaisesti ottelun viimeiset puoli tuntia ja voittomaali tuntui olevan vain ajan kysymys.
Oulu-”tupla”
Otteluohjelman jonkinasteinen kummallisuus heitti KuPS:n kuudennessa ottelussa jälleen AC Oulua vastaan. Kuopiossa pelattu huippuviihdyttävä viiden maalin ottelu oli muisto vain, kun mentiin Oulun luonnonnurmelle. Oulu luonnollisesti tuntee oman alustansa paremmin, tosin myös kotijoukkueelle tyypillinen peli kärsii heikosta alustasta. Mutta KuPS… koko joukkueen hyökkäyspelaaminen oli täysin kelvotonta lauantain illassa.
Poissa olivat oivaltavat syötöt, seinät ja selustaan pelaaminen. Kaukolaukauksia ei näkynyt. KuPS jäi pyörittelemään kuuliaisen tehottomasti Oulun muodon ulkopuolelle eikä Oulun maalivahti joutunut varsinaisesti edes töihin. KuPS:n hyökkäyspään esitys oli hampaattomin aikoihin.
Oliko syynä sitten vain heikko ilta? Varmasti alusta haittasi myös paljon, mutta tietenkin mieleen hiipi ajatus siitä, että onko KuPS sittenkään niin kova kuin alkukausi oli viitannut. Oulu-ottelussa tulivat juuri ne puutteet esiin, joiden oletettiin tulevan joukkueen syksyn ihannekokoonpanon vaihtuessa niin paljon.
Kaikki kunnia Oululle. Joukkue oli kerännyt itsensä erinomaisesti kahden tappion jälkeen. Oulu pelasi niin hyvin kuin pellolla on mahdollista pelata. Rasmus Karjalaisen oivallus oli huippuluokkaa, kun hän nöyryytti KuPS:n puolustusta laittamalla pallon pussiin lähes keskiviivalta. Lamine Ghezalin nätti maali varmisteli voittoa. KuPS:n iltaa synkensi myös pelaajien pään pettäminen. Bob Nii Armahin umpihölmö turhautuminen johti punaiseen korttiin ja pelikieltoon.
Miten reagoidaan?
Ei tietenkään pidä vetää suurempia johtopäätöksiä yhden tappion perusteella. Eikä myöskään alkukauden voittojen. KuPS on murroksessa ja tulee varmasti vielä olemaan. Seuraavissa kolmessa ottelussa on vastassa SJK kotona, IFK Mariehamn vieraissa, Jaro kotona ja sitten Lahti kotona. Jos KuPS haluaa pysyä tukevasti mestaruusjunassa, pitäisi näistä peleistä ottaa jopa täydet pisteet.
Se on myös varmaa, ettei syksyn KuPS tule olemaan sama joukkue kuin tämän hetken KuPS. Otto Ruoppi lähtee varmasti ja Taneli Hämäläisen sopimus loppuu kesäkuuhun. Satavarmasti KuPS tulee myös olemaan todella aktiivinen peluri silloin, kun siirtoikkuna lävähtää auki.
Jos hankinnat menevät edes lähelle sitä, mitä viime vuonna, KuPS on mestaruustaistelussa mukana. Eikä yksi tappio ja putken katkeaminen tietenkään ole mikään mullistava tekijä, mutta töitä on selvästi edessä niin kentällä kuin kabineteissa.
Näkökulma: Panu Markkanen