Yleisellä tasolla ollaan sitä mieltä, että MM-jalkapalloa on jäljellä enää yksi peli: finaali. Otteluohjelmassa pelejä on kuitenkin kaksi, sillä myöhään lauantaina pelataan MM-kisojen pronssiottelu. Ottelun tarpeellisuudesta ollaan montaa eri mieltä, kirjoittaa Kymppipaikan jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.

Tuli melkoisen selväksi pronssiottelun aattona, ettei kumpikaan otteluun ”selvinnyt” joukkue, Englanti tai Ranska, pompi innoissaan siitä, että joutuvat vielä kerran viheriölle. Ranskan leiri toi selvästi esiin, ettei kukaan haluaisi tuota peliä pelata, Englannin leiri oli maltillisempi. Globaali media on täysin aiheesta pohtinut, onko pronssipelillä enää sijaa MM-kisoissa.

Tällä kertaa vastaus on aika lailla selvä, ei ole. Pronssiottelussa kohtaa kaksi suunnattoman pettymyksen kokenutta joukkuetta, joiden kummankin ainoa tavoite oli voittaa maailmanmestaruus. Finaalipaikka oli tietysti tavoite välissä. Sekä Englannin että Ranskan valmennuksella ja pelaajistolla – sekä maiden medialla ja faneilla – merkitystä oli vain sillä, että he olisivat olleet mukana turnauksen viimeisessä ottelussa.

Ei käy kateeksi päävalmentajia Didier Deschampsia tai Thomas Tuchelia. Molemmat ovat hyvin hankalan tilanteen edessä. Miten he voivat motivoida pelaajansa pelaamaan ottelua, jota he eivät lähtökohtaisesti haluaisi pelata? Mitkä pelaajat laitetaan kentälle? Ne, jotka ovat vieneet joukkueen turnauksen neljän parhaan joukkoon vai ne, jotka ovat uskolliset penkillä ja harjoituksissa kannustaneet muita menestykseen? Voi hyvin olla, että vastaus löytyy välistä. Ei olisi ihme, että aika monta muutosta kisoista tuttuihin kokoonpanoihin tulisi.

Ranska voi hakea motivaatiota siitä, että Deschamps valmentaa nyt viimeistä kertaa Ranskaa. Jos pelaajisto oikeasti pitää miehestä, halutaan voittaa hänelle menestysvalmentajan viimeinen ottelu. Englannin tilanne on kinkkisempi, sillä kukaan ei tiedä, mitä mieltä brittipelaajat ovat Thomas Tuchelista. Mediatietojen mukaan tyytymättömyyttä on viimeistään tappiollisen välierän jälkeen ilmennyt. Kaikki kisavalinnatkaan eivät varmasti ilahduttaneet koko pelaajistoa, sillä muutaman avainmiehen tunnetusti hyviä kavereita putosi kisoista pois.

Halutaanko auttaa joukkueen tähtiä voittamaan asioita henkilökohtaisella tasolla? Kylian Mbappe voisi voittaa maalikuninkuuden, jos hän tekisi lauantaina maaleja. Nappipelillä myös Harry Kanella olisi saumaa nousta maalikuninkuuskamppailuun. Joidenkin pelaajien status saattaa muutenkin kasvaa onnistuneessa pronssiottelussa.

Tai sitten ei. Voi hyvin olla, että pronssipelistä tulee täysi läpsyttely, jossa lomalle haluavat kuutisen viikkoa poissa perheittensä luota olleet pelaajat tekevät pakollisen.

Välillä toisin

Tämän kertaiset MM-kisat olivat poikkeukselliset siitä, ettei loppuvaiheessa syntynyt mitään yllätyksiä. Rankingin neljä ykkösmaata kestivät ja kohtasivat toisensa vasta välierissä. Yleensä ainakin yksi suursuosikeista on notkahtanut. Ja tätä kautta vähintään yhdelle yllättäjälle on auennut paikka pronssiottelussa. Ja silloin tilanne on toinen: se peli halutaan voittaa.

Kysytään vaikka ruotsalaisilta vuoden 1994 pronssipelistä. Oliko se tarpeeton? Irvokas, kuten joku otsikko Suomessa muotoili? Ei ollut, ei myöskään silloiselle vastustajalle Bulgarialle. Neljä vuotta myöhemmin pronssipeliin tuli nuori valtio Kroatia. Davor Suker muistetaan, samoin Kroatian pronssimitalit. Myöhemmin Kroatia ohitti tuon saavutuksen paremmilla, mutta tuolloin pronssimitalit aiheuttivat suunnattoman kansanjuhlan.

Vuonna 2002 Turkki voitti sensaatiomaisesti pronssia. Vastassa oli Etelä-Korea, joka olisi ilman muuta halunnut myös mitalit. Kumpikin maa pitää tuota pronssiottelua maansa jalkapallohistorian kovimpana saavutuksena.

Kaksissa seuraavissa kisoissa Saksa teki sen, mitä Saksa tuolloin osasi. Kun pallo laitetaan keskelle, pelataan peli pois ja voitetaan se. Etenkin 2006 pronssimitalien voittamiselle oli Saksassa merkitys, sillä kotiyleisölle haluttiin antaa voitokas kisojen viimeinen peli. 2014 Hollanti vei pronssipelin hieman samassa tilanteessa kuin nyt ollaan. Vastassa oli Brasilia, lyöty ja haluton jo ennen ottelua.

Vuonna 2018 Belgian kultainen sukupolvi halusi voittaa edes jotain ja suurimmaksi voitoksi tuli MM-pronssimitalit pelissä Englantia vastaan. Belgia oli ottelussa motivoitunut, Englanti ei. Neljä vuotta sitten Kroatia halusi toisen mitalin palkintokaappiinsa ja pelasi erinomaisesti voittamalla Qatarin kisojen suuryllättäjä Marokon. Kummallekin ottelu oli hyvin tärkeä ja se myös näkyi pelissä.

Kun puhutaan pronssiottelun hautajaisista, on hyvä muistaa, etteivät kisat ole veljiä keskenään. Tällä kertaa voidaan perustellusti sanoa, että pronssiottelun olisi aivan hyvin voinut jättää väliin. Mutta useammassa MM-lopputurnauksessa pronssipeli on ollut hyvin merkityksellinen, joillekin maille mahdollisuus tehdä oman maansa jalkapallohistoriaa. Eli toisaalta pronssipeli puolustaa paikkaansa, kun katsellaan asioita hieman laajemmasta näkökulmasta kuin ”tässä ja nyt”.

Pistetään siis pallo keskelle lauantai-iltana ja katsotaan, kumpi umpipettynyt joukkue saa jonkinlaisen lohdutuspalkinnon ennätyspitkistä kisoista.

Näkökulma: Panu Markkanen