Uudistusten jälkeen miesten Kakkonen on pudonnut maan neljänneksi korkeimmaksi sarjatasoksi. Kakkonen on alin sarja, jonka järjestämisestä vastaa Palloliiton keskustoimisto. Pelaajilla on oltava sopimukset, Veikkaus tukee marginaalisesti vedonlyöntikohteina olevia joukkueita ja useamman kohtuullisen suuren kaupungin ykkösjoukkue pelaa nimenomaan Kakkosessa.
Kakkoseen nousu on tehty hankalaksi ja siihen on hyvät perusteet. Tälle tasolle halutaan seuroja, jotka pystyvät taloudellisesti ja toiminnan kautta pelaamaan uskottavasti tuolla sarjatasolla. Näin ei aina ole, joten Kakkosen joukkueiden suhdanteet saattavat muuttua nopeasti. Ponnahduksia voi tulla ylöspäin yhden kauden aikana rutkasti, mutta myös toiseen suuntaan. Lisäksi sarja on taloudellisesti raskas – jopa kesken kautta nähdään luopumisia ja esimerkiksi Kuopion Elo on jo tällä kaudella laittanut pillit pussiin. Toimintaa oli mahdoton jatkaa.
Sarja on lisäksi hyvin hataran valvonnan alainen, siitä saatiin viime kaudella ikäviä näyttöjä. Päällimmäisenä luonnollisesti Ilves-Kissojen edustusjoukkue, jonka toiminta oli vähintään epäilyttävää. Seura viime vuoden muodossa menikin nurin ja valitettavasti perinteisen jalkapalloseuran maine meni täysin lokaan.
Kakkonen on raaka sarja. Siellä saattaa törmätä nuoriin huippulupauksiin lähinnä Veikkausliigaseuran kakkosjoukkueissa. Mutta siellä on myös kokeneita sarjajyriä – tämä vain positiivisena huomiona – jotka osaavat pelata tätä fyysistä sarjatasoa. Esimerkiksi Kakkosen ja Kolmosen ero on huima – todennäköisesti suurin ero kahden sarjan välillä kotimaisissa sarjoissa.
Tällä hetkellä Kakkosen kolmea eri lohkoa johtavat tutut seurat takavuosilta. Lohkon A ykkösenä on FC Honka, joka hakee tosissaan nousua edustusjoukkueen parin vuoden takaisen kellahtamisen jälkeen. B-lohkoa johtaa TPV, seura, joka on juhlinut 1990-luvulla jopa Suomen mestaruutta. C-lohkon kärjessä on TP-47 Torniosta, tuttu seura Veikkausliigatasolta sekin.
Hongan tilanne on äärettömän mielenkiintoinen. Seura sai jatkaa Kakkosen joukkueena siitä huolimatta, että edustusjoukkue meni taloudellisista syistä nurin. Tätä päätöstä kummasteltiin laajasti, mutta koska kyseessä oli alasarja, asiaa ei juurikaan puitu muualla kuin ”piireissä”. Varmasti päätöksen vaakakupissa painoi myös se, että Hongan junioritoiminta on erinomaista. Seura tuottaa poikien ja nuorten maajoukkuepelaajia kuin liukuhihnalta. Suomalaisen jalkapallon kokonaiskuvan kannalta Hongan saama tietynlainen erikoiskohtelu oli vain hyvä asia.
Viime kaudella Honka pelasi käytännössä omilla junioreillaan – todella nuorilla pelaajilla. Huipputaitavat juniorit pystyivät pitämään maajoukkuelegenda Mika Väyrysen valmennuksessa sarjapaikkansa. Seuralle kuitenkin selvisi, ettei pelkillä junioreilla himoittua sarjanousua tule. Tämän faktan myötä strategiaa muutettiin ja kokoonpanoon hankittiin kokeneita Honka-taustaisia pelaajia. Tämä on tuonut odotetun tuloksen eli joukkue johtaa tällä hetkellä sarjaa.
Nousu olisi Hongalle lähes välttämättömyys. Espoon ikuiselta tuntunut stadionhanke on nytkähtänyt eteenpäin ja muutaman vuoden kuluttua Espoon Tapiolassa pitäisi olla moderni jalkapallostadion. Tämänkin vuoksi Hongan sarjatason täytyy olla jotain aivan muuta kuin valtakunnan neljänneksi korkein taso.
Seuralla on kuitenkin dilemma. Loistava juniorityö tuottaa nuoria huippuja, mutta pelaajat, jotka ovat maajoukkueringeissä, eivät todellakaan tyydy pelaamaan Kakkosta kovin pitkään. Eikä edes Ykköstä. Harva edes Ykkösliigaa. Koska näiden pelaajien tavoitteet ovat huipulla, lähtevät pelaajat kärkkäästi hakemaan parempia tikapuita ja reittejä huipulle. Erityisesti SJK on pitänyt silmänsä ja korvansa auki ja Honka-lähtöisiä pelaajia on nyt SJK:n organisaatiossa useampia. Eli espoolainen, tai ainakin honkalainen, juniorityö sataa tällä hetkellä johonkin muuhun laariin kuin Hongan.
Joukkueen nostaminen ylemmäs on välttämättömyys. Saa nähdä, onnistuuko asia jo tällä kaudella. Juuri nyt näyttää, että voi hyvin onnistua. Suomalaisen jalkapallokartan kannalta olisi oikeasti toivottavaa, että Honka aloittaisi kipuamisen takaisin kohti huippua.
Pitää myös huomioida, että takaa tullaan lujaa. Jälleen kerran HIFK on nousemassa raunioista kohti huippua. Joukkue johtaa Kolmosen omaa lohkoaan ja on ylivoimaisesti selkein nousijakandidaatti. Joukkue on nyt viidennellä sarjatasolla, mutta otteluissa on tunnelmaa ja fanit ovat joukkueen takana. HIFK:ssa käytetään osittain samaa reseptiä kuin Hongassa, mutta huomattavasti rajummin. Entiset HIFK-pelaajat ovat tehneet paluun tähtirintoihin, ja joukkueen nimilista on luvalla sanoen aika lailla tolkuton, kun puhutaan Kolmosen joukkueesta.
Vaikka suuri huomio onkin Veikkausliigassa, Ykkösliigassa ja ajoittain Ykkösessäkin, kannattaa ottaa myös alemmat sarjat jonkinlaiseen seurantaan. Myös niissä eletään hyvin mielenkiintoisia hetkiä ja esimerkiksi mainittujen Hongan ja HIFK:n nousuprojektit tarjoavat lähivuosina paljon. Jos vain taustalla on virheistä opittu – toivottavasti on.
