Simo Valakari on nähnyt valmentajaurallaan paljon. Kokemusta on Suomesta, Latviasta ja Norjasta, nyt viime vuodet Skotlannista. St. Johnstonen valmentajana, tai managerina kuten saarella sanotaan, ovat ääripäät tulleet tutuiksi.

Valakarin luotsaama St. Johnstone putosi viime kauden päätteeksi Skotlannin Valioliigasta. Yleisesti pidettiin varmana, että Valakarin pesti oli siinä ja mies siirtyy vapaille markkinoille. Tämän vuoksi Valakarin nimi vilahteli tiiviisti eri valmentajaspekulaatioissa myös Suomessa.

Seurajohto kuitenkin ilmoitti jo kauan ennen kauden päättymistä, kun putoaminen näytti todennäköiseltä, että luottoa löytyy. Ja mitä ihmettä! Luottoa oikeasti löytyi. Aika usein käy niin, että kun pomoporras sanoo julkisesti, että luottoa on, on totuus aivan toinen. Myös fanit tekivät selväksi, että he haluavat Valakarin jatkavan putoamisesta huolimatta.

Tämä kertoi jo viime kesänä siitä, että Simo Valakari on tehnyt monia asioita oikein. Jalkapallomaailmassa ollaan yleensä armottomia. Tulokset ratkaisevat, oli valmentaja miten pidetty tahansa. Fanit ottavat vahvasti kantaa, some raikaa ja otsikot laulavat. Valakarin tapauksessa tilanne oli toinen. Luottoa ja luottamusta oli joka taholta. Tämä on oikeasti poikkeustapaus: valmentaja, joka pudottaa joukkueen ja tulee perinteiseen jalkapallomaahan ulkomailta – vieläpä Suomesta – saa jatkaa tehtävässään.

Valtavirtaa vastaan

Valmentajien työsuhteiden pituus on lyhentynyt rutkasti. Vaikuttaa, että kreikkalainen tapa on levinnyt muuallekin. Esimeriksi Englannin Valioliigassa ollaan nähty kaikenlaisia käänteitä. Tätä voi kysyä vaikka Tottenhamin, Nottinghamin tai Chelsean suunnasta. Pari vuotta sitten Veikkausliigassakin ovet kävivät ennätystahtia, tosin viime kausi oli rauhallisempi niin kauan kuin kausi kesti. Vasta sen jälkeen alkoivat vaihtoviikot.

St. Johnstone ei toiminut nykytrendin mukaisesti. He olivat löytäneet hyvän ja sitoutuneen valmentajan, jota pelaajat arvostivat ja josta fanit pitivät. He siis pitävät kiinni löytämästään ja sorvasivat vielä pitkän jatkosopimuksenkin.

Nyt tästä luottamuksesta ja pitkäjänteisyydestä saadaan kaunis kiitos. Valakarin St. Johnstone varmisti nousunsa ensi kaudeksi Skotlannin Valioliigaan kaksi kierrosta ennen sarjan päätöstä. Todennäköisesti sikariporras otti nousun varmistettua pienen tujauksen vanhaa single maltia ja onnitteli itseään. Me toimimme eri tavalla kuin moni muu, mutta nyt ollaan takaisin siellä, mihin kuulumme.

Arvo kasvaa

Samalla Valakarin arvo valmentajamarkkinoilla kasvoi taas kerran. Se kasvoi sillä hetkellä, kun selvisi, että häneen luotetaan putoamisesta huolimatta. Nyt hän vastasi haasteeseen täydellisellä tavalla. St. Johnstone hallitsi Skotlannin Championshipiä alusta loppuun, johtaen käytännössä koko kauden ajan sarjaa.

Seuraava haaste voikin St. Johnstonen seurajohdolla olla se, että miten he saavat Valakarin pidettyä jatkossakin. Valakarin uralla on nähtävistä tiettyä nomadimaista liikehdintää. Halu mennä eteenpäin ja kokea uusia haasteita ovat ollut hänen taipaleelleen leimaa antavia asioita. Hyvä niin.

Markkina-arvon kasvettua myös kysyntä kasvaa. Miten käy, jos joku Skotlannin isoista seuroista ottaa yhteyttä? Tai mahdollisesti joku Englannista? Sen näyttää aika, sillä nyt on St. Johnstonella ja Simo Valakarilla juhlan paikka. Eikä Suomeen paluusta tarvitse seurajoukkuetasolla puhua yhtään mitään.

Näkökulma: Panu Markkanen