Julian Nagelsmann on yksi silloin tällöin otsikoihin nousevista valmentajaihmepojista. Hänestä tuli kuuluisa, ihannoitu ja huippuseurattu valmentaja viimeistään silloin, kun mies nimitettiin saksalaisen Hoffenheimin päävalmentajaksi. Hän oli tuolloin 28- vuotias ja luonnollisesti uusi ennätysmies saksalaisessa jalkapallohistoriassa valmentajasektorilla.
Nyt kymmenen vuotta myöhemmin Nagelsmann on päässyt maistamaan kahta Saksan himoituinta valmennuspestiä vasta 38-vuotiaana. Hän toimii Saksan päävalmentajana ja ansioluettelossa on jo Bayern Münchenin päävalmentajuus kausilta 2021-23. Huomattavasti Nagelsmannia vanhempia pelaajia pelaa nyt MM-kisoissa. Päävalmentajalle ikä 38 on todella vähäinen, yhä.
Kun Nagelsmannia odotti kymmenen vuotta sitten kultainen tulevaisuus, juuri nyt ollaan lähellä sitä, että hänen kohtalonaan on kultainen menneisyys. Julian Nagelsmann ei todellakaan nauti kovin suurta suosiota tällä hetkellä Saksassa. Putoaminen MM-lopputurnauksessa Paraguaylle ensimmäisessä mahdollisessa vaiheessa on ymmärrettävästi aiheuttanut valtavan skandaalin yhdessä maailman suurimmista jalkapallomaista.
Sehän tiedetään, ettei pelaajia eroteta – tai edes voi erottaa maajoukkuetoiminnasta, koska maajoukkuepelaaminen perustuu vapaaehtoisuuteen ja haluun olla maajoukkuetoiminnassa mukana. Mutta päävalmentajien tilanne on täysin erilainen. Huippupalkkaa nauttivat suurmaiden päävalmentajat vastaavat työpaikoistaan tuloksilla. Eikä tämä tulos riitä Saksassa, ei läheskään. Kuten otsikot kirkuivat tiistaiaamuna: ”Koko maailma nauraa meille”.
Näin varmasti on. Saksaan ei oikeastaan kukaan suhtaudu neutraalisti. On joko Saksa-faneja tai niitä, jotka vilpittömästi toivovat Saksalle kaikkea pahaa jalkapallokentillä. Nyt on jälkimmäisten vuoro nauttia.
Lähtö on väistämätön
Saksaa inhokkina pitävien iloa on tosi riittänyt jo melkoisen kauan. Saksa veti nyt kolmannet MM-kisat vihkoon. Nagelsmannin piti olla se, joka omalla nerokkuudellaan johtaa Saksan taas menestykseen. Ei välttämättä mestaruuteen asti, mutta ainakin lähelle sitä. Saksan maajoukkueeksi tämän hetken nippu on keskinkertainen, mutta kuitenkin sellainen, että venymällä Saksan odotettiin menevän pitkälle.
Jos kaikki olisi mennyt käsikirjoituksen mukaan, Saksa olisi pyyhkäissyt Paraguayn edestään kevyesti. Jopa aiemmassa ottelussa Ecuadorin, vaikka se pelissä pelasikin varmana lohkovoittajana puolivaloilla. Sitten olisi tullut vastaan todennäköisesti Ranska tai lottovoittona Ruotsi. Lähdetään siitä, että Ranska. Ranskalle putoaminen kunniakkaan esityksen jälkeen olisi edelleen antanut Nagelsmannille tilaa kehittää peliä ja pelaajia, jatkopaikka olisi kenties tuonut jo sankarin aseman.
Noin pitkälle ei siis tarvinnut mennä, sillä Paraguay lähetti Saksan charterin kohti kotimaata. Tällä kertaa surkimuksina, ensimmäisenä Die Mannschaftina, joka on hävinnyt rankkarikisan ja pudonnut… PARAGUAYLLE!
Kehnoista lähtökohdista
Takaiskuja tuli jo ennen kisoja, kun varmaksi avauksen mieheksi povattu Lennart Karl putosi loukkaantumisen vuoksi pois ja hänen tilallaan oli pakko peluuttaa ylimielistä ja uransa huipun jo kadottanutta Leroy Sanea. Toinen massiivinen takaisku tuli, kun Nico Schlotterbeck loukkaantui ja Nagelsmannin oli pakko laittaa topparipariksi Jonathan Tah ja Antonio Rüdiger. Se oli pari, jota hän ei olisi halunnut peluuttaa.
Lisäksi Nagelsmannin tunnetusti arrogantti esiintyminen median edessä on sellaista, että ”mini-Mourinhoksikin” kutsutun valmentajan täytyy saada tulosta, jotta voi noin ylileveää kuljetusta harrastaa. Kun peluuttamispäätöksetkin menivät päin arschia, lopputulos oli karu.
Tietysti täytyy muistaa, että Saksan pelaajatuotanto ei ole juuri nyt parhaimmillaan. Vaikka Deniz Undavin tarina on kaunis, ei tuollaisella taustalla voi nousta Saksan maajoukkueen ykköskärjeksi. Ei vain voi, ja tämä kertoo siitä, että miksi esimerkiksi Bayern München on hankkinut jo vuosia ysi-pelaajansa ulkomailta. Eikä löydy keskikentän keisaria tai edes puolustuksen johtajaa. Manuel Neuer yli-ikämiehenä oli ok Paraguayta vastaan, mutta eihän mies nyt entisensä ollut.
Kalossi heilahtaa
Julian Nagelsmannia ei pelasta mikään. Vaikka Nagelsmann ilmoitti, ettei aio erota, tulee hän olemaan vapailla markkinoilla hyvin pian. Saksan DFB:n johdolla ei ole varaa pitää epäsuosittua, nyt jopa inhottua, entistä ihmepoikaa palkkalistoilla. Nagelsmann tunnetusti ymmärtää rahan päälle eikä eroaminen ole koskaan taloudellisesti järkevää. Rehelliset potkut pulskistavat enemmän tiliä, joten vaikka työt nyt loppuvat, Nagelsmann voi huoletta hankkia muutaman uuden Harley-Davidsonin vanhoiksi käyneiden seuraksi.
Nagelsmann on jo valmentanut Bayern Müncheniä ja saanut tehtävästä potkut. Hän on jo valmentanut Die Mannschaftia ja saa pian potkut. Saksassa isoimmat pestit on jo koettu, alle nelikymppisenä.
Tie vie nyt ulkomaille. Oloneuvokseksikin voisi ryhtyä, mutta jos miniversio Mourinhosta on lainkaan esikuvansa mukainen, uutta matoa koukkuun. Jostain löytyy varmasti työnantaja, joka haluaa katsoa, onko entisellä ihmepojalla sitten kuitenkin sellaista taikaa, jolla joskus voittaisi jotain yhden Bayernissa voitetun mestaruuden lisäksi.
Saksan maajoukkueen nostajaksi hänestä ei ollut. Eli auf wiedersehen Julian.
Näkökulma: Panu Markkanen