Liverpool päätti Valioliigan viidenteen sijaan ja pääsemiseen niukin naukin ensi kauden Mestateiden liigaan. Kausi oli todella mollivoittoinen ja se saa kiittää Euroopan kermaan pääsemisestä muita Englannin seuroja, joiden euromenestys toi Valioliigalle viidennen Mestareiden liigan paikan.
Ensi kaudella sen pitää pärjätä ilman kahta viime vuosina sille kultaa ja kunniaa tuonutta pelaajaa, Mohamed Salah ja Andy Robertson eivät nimittäin jatka seurassa. Molemmat lähtevät niin, että joukkue jää epätietoisuuden tilaan siitä, mikä on suurseuran suunta ja kuka sitä ensi kaudella valmentaa. Molemmat ovat kuuluneet Liverpoolin siihen pelaajasukupolveen, joka toi seuralle roppakaupalla pokaaleja, mm. kaksi Valioliigan mestaruutta ja Mestareiden liigan voiton.
Olen aiemminkin kirjoittanut siitä, että Salah on Liverpoolin kaikkien aikojen paras pelaaja. Hän oli vuosikaudet Valioliigan parhaiden pelaajien joukossa – ehkä jonkin aikaa jopa paras – ja nousi Liverpoolin kaikkien aikojen parhaaksi maalintekijäksi Valioliigassa ja kolmanneksi parhaaksi kaikkina aikoina.
Hän ei kuitenkaan lähde seuran kaikkien aikojen suurimpana tai tärkeimpänä pelaajana. Näissä kategorioissa käydään keskustelua jatkossakin vain Steven Gerrardin ja Kenny Dalglishin välillä. Tähän suurena syynä on Salah itse. Hän sai aikaan valtavan kohun kauden aikana avauduttuaan toimittajille omasta kohtelustaan jouduttuaan penkille kolmessa ottelussa peräkkäin ja jäätyään kahdessa niistä tyystin vaille peliaikaa. Salah ilmoitti joutuneensa heitetyksi bussin alle ja tuntevansa, ettei hänen haluta olevan seurassa.
Tästä alkaen ei ole saatu tarkkaa selvyyttä siitä, mitkä ovat Salahin ja päävalmentaja Arne Slotin välit. Lisää vettä arvuuttelujen myllyyn on kaatanut se, että Salah tosiaan lähtee jo tämän kauden jälkeen, vaikka hän teki kaksivuotisen jatkosopimuksen viime kesänä. Hän lähtee palvottuna tähtenä, mutta tahra kilvessään.
Toisin on Robertsonin laita. Hän joutui tällä kaudella taistelemaan peliajasta hänen pelipaikalleen hankitun Milos Kerkezin kanssa, ja minuutit kentällä vähenivät radikaalisti. Aikanaan yhtenä maailman parhaista vasemmista laitapuolustajista istui penkillä ennennäkemättömän paljon, mikä sai aikaan sen, että hän ei jatka seurassa. Robertson vaihdettiin viimeisessä ottelussa juuri Kerkeziin. Hienoa symboliikkaa.
Robertson lähtee sopimuksensa päätyttyä, ja hän on sanonut monessa haastattelussa, että jatkosopimustarjousta ei seuralta edes tullut. Silti hän ei alkanut kiukutella julkisesti eikä tuonut mahdollista turhautumistaan julki. Kuluneet viime viikot hän on esiintynyt julkisuudessa paljon, puhunut suoraan mutta hillitysti.
Hänen avoin kirjeensä kannattajille Liverpool Echo -lehdessä tiivisti hienosti kaikki kolme lastaan Liverpoolissa saaneen Robertsonin tyylin.
– Monet joukkuekavereistani – etupäässä James Milner – tykkäsivät härnätä minua siitä, miten olen Skotlannin kapteeni, mutta kolme lastani ovat syntyneet Englannissa. Olen aina korjannut nopeasti. He eivät ole englantilaisia. Meillä on kolme kunnon skottiscouseria. Ja rehellisesti – emme voisi olla ylpeämpiä, hän kirjoitti.
Liverpoolin kaupungin ja sen asukkaiden mentaliteetin tietäen hän ei olisi voinut kirjoittaa hienompia lauseita. Andy Robertson lähtee tyylillä, Mo Salah ei.
Näkökulma: Panu Markkanen