Mestarivalmentaja Jarkko Wissin tämän hetken tilanne ei ole kadehdittava. Viime kaudella KuPS:n valmentajana mestaruuden voittanut ja sensaatiomaisesti KuPS:n Konferenssiliigan pudotusvaiheeseen vienyt Wiss, taistelee joukkueensa SJK:n kanssa sarjan tyvipäässä. Tilanne on hyvin outo, sillä SJK on totuttu näkemään kamppailemassa mitaleista ja europaikoista.

Wissin entinen seura KuPS muuttui rajusti mestaruusvuoden jälkeen. Suurin osa otsikoista kosketti juuri KuPS:n muutosta. Mutta myös SJK, viime kauden sarjan neljäs, muuttui paljon. Vaihtuvuutta tuli heti kauden jälkeen, mutta pyöröovet eivät ole lakanneet liikkumasta myöskään tämän vuoden aikana. Selväksi on tullut, että kaikki pelaajat ovat kaupan, jos hinta on sopiva.

Talvella myytiin Lauri Laine, joka teki viime syksynä vahvan läpimurron Veikkausliigassa. Sitten lähti Babacar Fati. Auenneessa siirtoikkunassa ovat Seinäjoen pölyt karistaneet Samuel Chuckwudi ja Olatoundji Tessilimi. Huhujen mukaan tämä ei jää tähän: Alenis Vargasin ympärillä käydään paljon spekulaatiota, samoin vielä lomilta palaamatta olevan Kelvin Piresin.

Kotimaisiakin lähtötelineissä?

Eivätkä joukkueen suomalaistähdet ole pitäneet vakan alla sitä, että eteenpäin pitäisi päästä. Kasper Paananen on toistellut tätä julkisuudessa 2026 superkauden jälkeen, Markus Arsalo on tuonut esiin haluaan ottaa seuraava askel ja maalivahti Roope Pauniotakin varmasti kiinnostaa ulkomaat. Kuka tietää, keitä muita on liipasimella? SJK:n johdolla on myyntihousut jalassa.

SJK on muuttanut strategiaa viime vuosina. Kun aiemmin totuttiin siihen, että SJK oli vahvasti mukana kilpailemassa Veikkausliigan kovista nimistä, on nyt lähdetty siitä, että siirtomarkkinoilla ollaan maltillisesti ja haetaan kehittyviä pelaajia. Edustusjoukkueen hankinnat ovat nuoria lupauksia, mutta vielä enemmän rekrytointeja tehdään akatemian puolelle.

Tavoitteena on kasvattaa akatemiapelaajista edustusjoukkuepelaajia ja myydä heidät sitten pois. Hyvä esimerkki siitä, miten Seinäjoella ajatellaan nykyään, nähtiin viime kauden jälkeen. Joukkueen ehdoton avainpelaaja Valentin Gasc päästettiin KuPS:an, kun takavuosina hänen eteensä olisi lyöty sellainen pinkka, ettei lähtö olisi tullut mieleenkään. Sama tapahtui jossain määrin Rasmus Karjalaisen suhteen.

Nuorilla mennään

Kun kauteen lähdettiin, joukkueen keski-ikä oli hieman yli 21 vuotta. Nyt se on laskenut jopa kauden alusta. Koska joukkue on niin nuori, ei kokemustakaan voi mitenkään olla kovin paljoa. Jarkko Wiss on nostanut nuoria pelaajia isoihin rooleihin, kuten vaikkapa vasta 17-vuotias Chibueze Onuoha. Perjantain pelissä VPS:n vieraana SJK:n vanhin avauksen pelaaja oli Eetu Mömmö, joka on syntynyt vuonna 2002.

Jos SJK:n myyntitahti jatkuu samana kuin nyt, ja jos sisään tulee lähinnä tulevaisuuden arpalippuja, ei käy Jarkko Wissiä kateeksi. Wiss tiedetään loistavaksi nuorten pelaajien kasvattajaksi, mutta liika on liikaa. Ainakin siinä tapauksessa, että pitäisi vielä pelata mitaleista tai europaikoista. Yhtälö on mahdoton. Junioreilla pelattaessa realistinen tavoite on sarjapaikan säilyttäminen ilman suurta tuskaa, ei sen enempää.

Jos – ja kun – SJK tähän pystyy, Wiss ja hänen valmennustiiminsä ovat tehneet hyvää työtä. SJK:n kultaiset numerot selässä ovat nimittäin vain muisto menestyspäivistä. Olkoonkin, että SJK:n tapauksessa kaikki on tehty enemmän tai vähemmän suunnitelmien mukaan, eikä mistään yllättävästä romahduksesta ei ole kysymys.

Aina täytyy muistaa eurot. Pelaajakaupat tuovat seuralle rahaa. Vielä enemmän rahaa tulee, jos pystyy itse kasvattamaan pelaajan akatemiapelaajasta myyntiartikkeliksi. Sitä SJK on tehnyt kiitettävästi. Jos tuotanto kasvattaa pelaajien markkina-arvoa, se näkyy lopulta taseessa. Tällä sektorilla SJK on viime vuosina ollut hyvin määrätietoinen ja ainakin jossain vaiheessa tämä näkyy myös kassavirrassa.

Ei tuokaan ole huono menestyksen mittari.

Kommentti: Panu Markkanen