Viljami Sinisalo nousi kauden aikana Celticin ykkösmaalivahdiksi Kasper Schmeichelin loukkaannuttua. Sinisalo vastasi haasteeseen torjumalla Skotlannin mahtiseuran sekä Skotlannin Valioliigan että cupin mestariksi. Schmeichel joutui lopulta lopettamaan koko uransa tähän kauteen, joten edessä on vastuuta jatkossakin. Sinisalolla oli meriittilistallaan liigamestaruus ja liigacupin voitto, mutta ne tulivat kakkosmaalivahdin roolissa.
Sinisalon kevään viimeinen rypistys on maajoukkueleiri, jonka aikana Huuhkajat kohtaa Saksan ja Unkarin vieraskentällä. Peliaika ei olisi missään nimessä mahdottomuus, pelasihan Sinisalo toisen otteluista Huuhkajien kevään Uuden-Seelanninkin turnauksessa.
Sinisalo edusti joukkuetta leirin alussa etätiedotustilaisuudessa.
Millaista oli päättää kausi kahteen pokaaliin?
– Olihan se huikea huipennus. Niin kuin olemme aikaisemmin puhuneet, niin aika hurjia juttuja tapahtui. Siitä, miten me sitten viimeisen kahden viikon aikana onnistuimme kaksi pokaalia kairaamaan, niin tämä tulee varmasti olemaan kausi, mikä muistetaan seurahistoriassa. Aika monella tavalla huikea loppu.
Tuntuvatko mestaruudet erilaisilta, kun ne tulivat pelaavana maalivahtina?
– Olihan se huikea juttu. Tosi harva jalkapalloilija saa semmoisen sauman, että voi olla sellaisessa paikassa, jossa voittaa ja onhan se siistein juttu futarille. Aika huikea fiilis oli. Siinä oli viikon sisään monta sellaista hetkeä ja päivää, jotka varmasti tulevat pysymään kanssani ihan loppuun asti. Niitä mitaleja ja hetkiä ei kukaan ota pois eikä sitä tunnevyöryä, jota siinä peli 90 minuutin aikana kokee. Varmasti viisaampana ja parempana ihmisenä ja jalkapalloilijana siitä ollaan.
Miten kuvailisit asemaasi Celticissä Schmeichelin loukkaannuttua ja lopetettua?
– Olen aina sanonut, että tätä minä haluan tehdä. En ole koskaan ollut sellainen maalivahti, että olisin tyytynyt ja haluaisin katsoa, kun muut pelaavat. Onhan se ollut huikea mahdollisuus, mutta se on eri asia sanoa nämä asiat ja sitten, kun pelaa, niin pitää pelata sen verran hyvin sitten, että se paikka on sinun sitten jatkossakin. Kun on suurseurassa niin katseet ovat koko ajan sinussa ja olet yhtä hyvä kuin se viimeinen pelisi.
– Ensi kauteen lähdetään positiivisin mieleen miettein ja toivotaan, että pidetään paita ja koitetaan olla osana taas jotain menestyksekästä. Sitä olen halunnut tehdä ja toivottavasti voin sitä tuolla tehdä pitkän aikaa.
Tämä pelinälkä siirtynee nyt maajoukkueeseenkin, kun kilpailet paikasta Lukas Hradeckyn ja Jesse Jorosen kanssa?
– Ainahan sitä pelinälkää on. Niin kuin sanoin, niin on aina ollut. Mutta olen tehnyt töitä kahden huikean, tyypin ja huikean maalivahdin kanssa nyt jo jonkin aikaa. Sitä, kuka pelaa tuetaan ja annetaan kaikki mahdollisuudet hänelle ja toivotaan hänelle onnistumisia.
– Luke on sitä monta vuotta tässä maajoukkueessa tehnyt samoin kuin Jesse, mutta totta kai pelinälkää on. Mutta yritän samalla siinä sitten auttaa kaikella tavalla mitä pystyn ja sitten tietenkin olla valmis siihen, että jos oma sauma tulee, niin yritän parhaani ja sitten ottaa sen oman paikan ja näyttää vähän sitä omaa persoonaa ja taitoa. Erittäin hyvä dynamiikka on Jyrin (maalivahtivalmentaja Nieminen) kanssa siinä.
Miten esiinnyit mielestäsi Celticissä?
– Oman itseni suurimpana kriitikkona jos katson, niin tärkeintä oli se, että me voitimme. Se on se tärkeä juttu. Se on loppujen lopuksi se juttu mitä ihmiset sitten muistavat. Itse olen ollut osana sitä voittavaa joukkuetta, mikä on ehdottomasti se isoin juttu. Jos alkaa omia esityksiä ruotia, niin mun mielestä ihan OK.
– Mihin tilanteeseen menin, niin en ole ehkä sen enempää miettinyt ja ehtinyt miettiä vielä, että kuinka paljon siinä oikeasti oli sitä painetta silloin, kun menin maaliin ja millaiset odotukset oli seuralta. Isoissa seuroissa mediapaine ja tämmöinen kuuluu siihen. Se on vaan asia mikä pitää hyväksyä, mutta olen ihan tyytyväinen otteisiin, mutta tiedostan erittäin paljon sen, että sieltä on lisää kyllä tulossa.
– Nollapelit säästettiin ensi vuodelle niin sanotusti, että niitä ei hirveästi tullut, mutta sillä ei sitten ole loppujen lopuksi ole mitään väliä, kun voittavassa joukkueessa oltiin.
Suomi kohtaa Saksan sunnuntai-iltana kello 21.45.
Haastattelu: Panu Markkanen