Huuhkajien Robert Ivanovin ura ei jatku 2. Bundesliigan Eintracht Braunschweigissa. Ivanov pelasi seurassa kaksi kautta, ja lähtö ei tapahdu ruusunpunaisissa tunnelmissa.
Seura ilmoitti asiasta samana päivänä, kun Ivanov tapasi suomalaismediaa MM-karsintaotteluiden alla. Ivanov ei lähde ovet paukkuen, mutta jonkinmoinen kivi topparin kengässä kevään tapahtumien osalta hiertää. Braunschweig säilyi ilman Ivanovin panosta Zweitessa karsintojen kautta.
Millainen helpotus seuran säilyminen oli?
– Totta kai iso juttu. Olen ollut viisi vuotta ulkomailla ja joka kaudella olen säilynyt. Se on iso juttu itselleni, mutta seuralle vielä isompi juttu. Viime vuodet ovat olleet aika heliseviä. Tärkeä juttu ja olen siitä onnellinen.
Miksi olit kevään sivussa?
– Liettua-pelissä tuli pari loukkaantumista, ja jonkin aikaa nuolin haavoja. Sitten pojat alkoivat pelata hyvin ja alettiin voittaa. Menetin paikkani ensin avauksesta ja penkiltä. Sitten olin kokoonpanon ulkopuolella. Niin kuin olen sanonut, niin koko kausi on ollut vaikea. Valmennuksen osalta minua kohtaan ei ole ollut luottamusta ja minulla heitä kohtaan. Kevät meni niin kuin meni.
Kirpaisiko pelipaikan menetys?
– Totta kai! Tämä oli ensimmäinen kausi aikuisurallani, kun istun ison osan kaudesta penkillä. Siinä oppi itsestäänkin uusia juttuja ja välillä kävin henkisesti ei niin kivoissa paikoissa, mutta se on osa futista ja elämää. Ehkä kaikille käy jossain vaiheessa niin, ja minulle se kävi nyt.
Millaisen pelinälän kanssa tulet?
– Erittäin motivoituneena! Liettua-peli on minun viimeinen pelini. Futis on edelleen kivaa, sen olen huomannut. Odotan isosti lauantaita. Toivottavasti pääsen pelaamaan, mutta jos en pääse, niin kannustan niin kuin kannustin Braunschweigissakin jengiläisiäni. On tosi nälkäinen fiilis.
Ikävä päätös
Ivanoville ilmoitettiin, että hänen ei siis tarvinnut edes olla paikalla, kun seura taisteli Saksan toiseksi korkeimmalla sarjatasolla pysymisestä. Ammattilaista tämä ottaa selvästi luonnon ja ylpeyden päälle.
– Sen jälkeen, kun valmentaja sai potkut, minulle sanottiin, että en tule pelaamaan karsintaotteluissa, ja voin lähteä lomalle. Tulin järjestelemään häitäni ja nauttimaan Suomen keväästä.
– Olihan se absurdi fiilis, koska en ollut tehnyt mitään väärää. Ymmärsin, kun jouduimme karsintoihin, että en tule pelaamaan, mutta oletin, että annan panokseni treeneissä. Olen pidetty ja arvostettu kopissa, niin olisi antanut panokseni sitä kautta jengille, mutta herrat päättivät toisin ja en voi sille mitään.
– En ole sellainen ihminen, joka alkaa tapella varsinkaan tuollaisessa tilanteessa. Sanoin okei ja annetaan työrauha heille, jotka pelaavat. Ikävä päätös tälle minun Braunschweig-seikkailulleni, mutta asia ei ollut minun käsissäni. Jos jotkut ihmiset haluavat hoitaa asiat näin, en voi sille mitään.
Mihin tie vie?
Uusi luku kääntyy joka tapauksessa Ivanovin urasta kertovassa kuvainnollisessa kirjassa, ja selvästikin luvun sävy on helpottunut.
– Olen nyt hyvin onnellinen. Jos ei pelaa, on vaikeaa. Nautin kuitenkin treenaamisesta ja olin hyvä treeneissä. Se, miten nämä viimeiset päivät menivät, se oli ammatillisesti suuri järkytys, että miten ammattijengi toimii näin pelaajia kohtaan, jotka eivät ole tehneet mitään väärää. Ymmärtäisin, jos olisin aiheuttanut selkkauksia viikosta toiseen ja ollut ongelmapelaaja. Mitään tällaista ei ollut, ja luulin, että kunnioitusta olisi molempiin suuntiin. Mutta tämä on futista!
Onko mitään osviittaa siitä, missä ura jatkuu?
– Saa nähdä, mistä on kiinnostusta. Varmasti kun kausi oli tuollainen, seurat miettivät, kannattaako minua signata. Koen olevani minun primessäni ja minulla on vielä kehitettävää ja parannettavaa pelaamisessani. Kroppa ja mieli tuntuvat hyvältä. Euroopassa olisi kiva jatkaa. Haluan ottaa urastani kaiken irti, mutta tiedän myös, miten tämä bisnes toimii. Nyt on fokus täällä.
Veikkausliigaan paluu ei ole ajankohtainen.
– Tulen Suomeen vasta noin kahdeksan vuoden päästä, jos kroppa vaan toimii. Minulla on vielä maailma valloitettavana.
Hollanti- ja Puola-ottelut ovat mahdollisesti hyvä näytönpaikka, vai kuinka?
– Joo. En ole vielä miettinyt noin. Haluan, että voitamme Suomen takia. Ei sen takia, että oma henkilökohtainen urani hyötyisi siitä. En ole ikinä ajatellut näitä pelejä niin, ja en mieti muutenkaan liikaa. Mennään pelaamaan joukkueena ja voitetaan. Tulee, mitä tulee sitten.
Joka tapauksessa Hollannin tasoisen maan kaataminen vaatii paljon, mutta ennen kaikkea perusasioiden suorittamista kovalla ja laadukkaalla tasolla.
– Tehdään mahdollisimman vähän virheitä omassa puolustuspäässä ja kun pallo on meillä, ollaan rohkeita. Meidän pitää myös hyökätä, emme voi vain puolustaa. Silloin, kun hävisimme Tanskalle 0-1 kotona, pallollista rauhallisuutta oli liian vähän. Yritetään minimoida virheet puolustuksessa ja ollaan tehokkaita hyökätessä, Ivanov sanoo.
Panu Markkanen
Ivanov ennakoi Hollanti-ottelua myös Sportivo TV:n videohaastattelussa.
