Maratonmainen MM-lopputurnaus päättyi sunnuntaina Espanjan juhliin. Finaalissa Espanja oli ylivoimainen, Argentiinalle jäi täysin statistin rooli. Kymppipaikan asiantuntija Antti Niemi iloitsee siitä, että Espanja voitti reaktiossaan.

Antti Niemi, melkoinen näytös Espanjalta, vai mitä sanot?

– Juuri näin. Espanja oli lopulta ylivoimaisesti paras joukkue näissä kisoissa. Suursuosikki Ranska jätettiin välierissä täysin aseettomaksi. Argentiinalla oli vielä vähemmän jakoa. Pokaali meni täysin oikeaan osoitteeseen.

Yllätyitkö, että finaali oli näin yksipuolinen?

– Yllätyin. Tietysti oli tiedossa, että Espanja tulee viemään ottelua pallonhallinnallaan ja taidollaan. Mutta se, ettei Argentiina saanut varsinaisella peliajalla yhtään mitään aikaan, oli yllätys. Tai oikeastaan se, että vaikutti, ettei Argentiina edes yrittänyt pelata. Jatkoajalla oli pieni hetkellinen Argentiinan vaihe, mutta siinä kaikki. Jalkapalloa voi tietysti pelata monella eri tavalla.

Mitä tarkoitat tuolla?

– Jalkapallo on laji, jossa huonompi voi voittaa, kun puhutaan yhdestä ottelusta. Sen vuoksi jalkapallo on oikeastaan ainoa joukkuepeli, jossa pelataan cup-kilpailuja. Pistesuorituksia on tavallisesti aika vähän. Vaikutti siltä, että Argentiina lähti heti ensimmäisestä minuutista lähtien siitä, että tavoitteena on mennä rankkareille. Varmasti näin ei oltu sovittu, mutta pelin kuva muodostui sellaiseksi. Toivottiin, että yksi vastahyökkäys tai erikoistilanne antaisi heille maalin – tai sitten mennään koko peli läpi ja ratkaistaan ottelu pilkuilla.

Miksi tämä ei onnistunut?

– Siksi, että parempi joukkue yleensä voittaa tällaisetkin ottelut. Argentiinan tapa yrittää voittaa on lähinnä se ”ainoa mahdollisuus” – vertaan taas mihin tahansa cup-kilpailuun. Aika monta kertaa alempisarjalainen voi pitää parempaa joukkuetta numerollisesti tiukoilla pitkään, mutta jossain vaiheessa ratkaisu tulee. Mutta joskus ei tule ja se antaa luokkaa heikommalle sen voitto sauman yksittäisessä ottelussa.

Oliko Argentiinalla mahdollisuus saavuttaa tavoite noilla keinoin?

– Ilman muuta oli. Jos he eivät olisi joutuneet vaihtamaan molempia toppareitaan loukkaantumisten vuoksi – kumpikin heistä on myös uhka hyökkäyspään erikoistilanteissa – ja jos Enzo Fernandezilla ei olisi kasetti hajonnut, miksei? Ei Espanjakaan luonut kovin paljoa paikkoja, jos rehellisiä ollaan. Argentiina puolusti omaa boksiaan ykköstoppareiden johdolla, mutta myös vaihtotopparit onnistuivat yllättävän hyvin.

Aika paljon rajuja otteita nähtiin?

– Erotuomarin linjaa hyödynsivät molemmat, Argentiina tietysti enemmän. Mutta kyllä espanjalaisetkin osaavat niksit. Niistä ei vain juuri puhuta, koska Espanja voitti. Ja heidän maineensa on niin paljon parempi. Argentiinalla meni välillä tuo homma yli, ei sillä mitään globaalia sympatiaa haettu. Todennäköisesti kaikki neutraalit katsojat toivoivat, että Espanja tekee sen maalin ja voittaa.

Näin myös kävi – ja oikein meni.

– Niin meni. Espanja on tämän hetken selvästi maailman paras jalkapallomaa ja maajoukkue. Joukkueen ikärakenne on huolestuttava vastustajia ajatellen. Jos puolustus päästää yhden maalin koko turnauksen aikana, voi aina luottaa siihen, että yksi tehty maali tuo voiton. Finaali oli hyvä esimerkki – Espanja voitti 1-0, mutta oli pelissä täysin ylivoimainen. Jos Espanja tekee maalin, he eivät johda ”vain maalilla” vaan heidän johtonsa on tuolloin sama kuin jollain muulla maalla kolmen maalin johto. Niin loistava Espanjan puolustus oli ja on.

Pientä kunniaa myös Argentiinalle?

– Finaalipaikka ei tule sattumalta. He ansaitsivat sen. Lionel Messiä tulee ikävä, piti hänestä tai ei. Sen sijaan muutamaa muuta pelaajaa ei tule ikävä lainkaan. Kentällä nähtiin pelin aikana ja pelin jälkeen sellaisia temppuja, jotka eivät todellakaan jalkapallokentälle kuulu.