Mestarien liiga rantautui houkuttelevan lähelle, kun FC Kööpenhamina selvitti tiensä varsinaiseen liigaan. Aika pian tuli selväksi, että matka ”Köpikseen” ja peliin täytyy tehdä. Luonnollisesti piti myös kehittää jonkinlainen syy ja kehystarina, miksi lähteä. Sellainen löytyi, kun omasta talosta löytyi jalkapallojuniori, joka täytti syksyllä vuosia. Syntymäpäiväostoksille siis!

Syntyi isä-poika -matka, vieläpä tuplana. Mukaan lähti poikani paras kaveri ja joukkuekumppani sekä hänen isänsä. Tuplamiehityksellä oli kiva lähteä katsomaan, kuka tällä kertaa dominoi Parkenilla. Lukehan (Lukas Hradecky) on näin tehnyt, ainakin jos muistetaan Pohjoiskaarteen tutuksi tekemän värssyn sanat. Tällä kertaa titteli oli tarjolla joko Kööpenhaminan tai Borussia Dortmundin joukkueelle.

Laskin, että kyseessä oli minulle kuudes ottelu, jonka olen Parkenilla nähnyt. Voi olla, että niitä on enemmänkin, mutta kuusi muistan hyvin. Yksi maaottelu, Mestarien liigan peli Kööpenhaminan ja Chelsean välillä, Tanskan liigan kärkiottelu FC Kööpenhamina-Midtjylland, ikimuistoinen EM-kisaottelu Tanskaa vastaan ja edellisissä EM-karsinnoissa kisojen uusintaottelu.

Onneksi uusintaottelussa ei nähty samanlaista draamaa kuin EM-kisapelissä, harmiksi tulos kuitenkin muuttui Suomen voitosta Tanskan juhliin. Näitä kaikkia otteluja kuitenkin yhdistää yksi asia: erinomainen tunnelma.

Tietysti EM-kisojen avausottelussa tunnelmaa latisti ensinnäkin korona, mutta vielä enemmän se, että Christian Eriksen taisteli hengestään. Upea kannustus muuttui kunnianosoitukseksi elämää ja jalkapalloa kohtaan, kun molempien joukkueiden fanit osoittivat loistavaa henkeä ja yhteistyötä. Vielä viime tiistaina omat silmäkulmat kostuivat, kun nämä muistot tulivat mieleen. Jos joskus fanitoiminta voi olla esimerkillistä, sitä se oli kesäkuussa 2021. Eikä ollut ihme, että tämä huomioitiin laajasti kattojärjestöissä. Never forget.

Saksalaista laatua

Nyt ei suomalaisväriä ollut valitettavasti mukana. Tai oli vähän, sillä Huuhkajien erikoistilannevalmentaja Sergio Almenara ansaitsee nykyään kruunuja Tanskassa. Oli ilo nähdä katsomosta, miten Almenara toimi joukkueen penkillä, arvokkaana osana suurseuran arkea ja tekemistä. Samalla tuli suuri ilo siitä, että Sergion ammattitaito on myös Suomen A-maajoukkueen käytössä. Sattumalta ei nimittäin tuollaisiin pesteihin päästä.

Mutta itse ottelua ei edes Sergio kollegoineen pystynyt kääntämään. Dortmund oli askeleen edellä oikeastaan koko ottelun ajan. Tanskan – ja kenties Pohjolan – paras joukkue on laadukas, mutta Tanskan pääsarjan kärkipään ja Bundesliigan kärkijoukkueen ero oli selvä. Lukemat 2-4 olivat Parkenin taululla, kun tuomari vihelsi kolmesti pilliin. Lukemissa ei ollut liikaa, eikä liian vähän. Kahden maalin voitto oli pitkälti sellainen ero, joka pitikin olla.

Itse tunnelma oli jälleen kerran maaginen. Kööpenhaminan päätykatsomo eli mukana jo tunti ennen ottelua, ottelun ajan ja vielä ottelun jälkeen. Yhteislaulut ja liikkeet toimivat ja vetivät hienosti mukaan myös muun yleisön. Dortmundin kannattajat olivat pääosin matkustaneet busseilla ja henkilöautoilla noin yhdeksän tunnin ajomatkan Dortmundista Kööpenhaminaan.

Varsinaista ”keltaista seinää” ei nyt nähty, sillä Dortmundin katsomonosassa oli yllättävän väljää. Kuitenkin niin täyttä, että ääntä riitti ja saksalaisesta jalkapallosta tutut voittohumpat irtosivat oikein mainiosti.

Kaikki viihtyvät Parkenilla

Parken on kaikin puolin upea stadion. Jyrkät katsomot takaavat näkyvyyden jokaisesta katsomonosasta. Janojuomia voi ostaa katsomoon omissa telineissään, joihin mahtuu maksimissaan kuusi kookasta mukillista. Myös nuorempi väki on otettu huomioon ja etenkin popcornien annostelu oli aika lailla kohdallaan. Kasiysin juniorit Albert ja Viljo ottivat tästäkin kaiken ilon irti.

PojatUCL
Parkenin pop corn -ämpäreissä riittää kokoa. Kuva: Timo Walden

Stadionille on helppo päästä kaupungin keskustasta (lue: Tivolin kulmilta, matkaseurueen määräämänä) monella eri tavalla. Poispääsy on sen sijaan huomattavasti hankalampaa. Toisaalta – jos majapaikka on keskustan kulmilla, Parken ei ylivoimaisen kaukana ole. Muutaman kilometrin kävely antoi hyvän mahdollisuuden ottelun tapahtumien jälkipuintiin ja spekulointiin.

Ainoat suomalaiset emme stadionilla olleet. Poistuessamme stadionilta törmäsimme suomalaisen jalkapallon junioripuolen legendaan. Hongan monikymmenvuotinen taustavoima ja ansaitusti monella kunnianosoituksella palkittu Raimo Konkola oli myös seuraamassa peliä. Seurueemme Kasiysin junnut eivät välttämättä tienneet, että Konkolan osaamisen kautta on kehittynyt monta huippupelaajaa.

Oli hienoa nähdä, että konkari jaksaa yhä käydä hakemassa ideoita ja vaikutteita – kuten on vuosikausia tehnyt. Eikä FC Kööpenhamina ole lainkaan huono ympäristö niitä oppeja ja kokemuksia hakea.

Timo Walden
Innokas jalkapallon ystävä