Fredrikson kertoo, että siirto Naltshikiin oli lähinnä yhteensattumien summa.
– Satuin olemaan oikeaan aikaan vapailla markkinoilla. Itse hain seuraa ja kuulin kontaktien kautta, että Naltshik haki maalivahtia. Kävin Turkissa heidän leirillään ja näin millaista heidän toimintansa oli. Loppujen lopuksi yhteisymmärrys löytyi aika nopeasti. Koin Naltshikin mielenkiintoisena haasteena, Fredrikson valottaa siirtonsa taustoja.
Siirron pääsyynä olivat pelilliset asiat, sillä Norjassa oli tie tukossa ja nälkä uusiin haasteisiin oli kova.
– Näin Naltshikin kiinnostavana vaihtoehtona ja jalkapallollisesti se oli tietenkin askel eteenpäin. Pääsin siirtymään kovempaan ja parempaan liigaan ja kokonaisuudessaan isoon jalkapallomaahan. Skandinaviaan jämähtää aika usein ja jos sieltä ei lähde pois, niin siellä saattaa mennä sitten loppu-ura.
Itse Naltshikin kaupungista Fredriksonilla ei ollut sopimusta allekirjoittaessaan mitään tietoa.
– Lähdin sinne ihan kuulopuheiden perusteella. Allekirjoitin sopimuksen Turkissa enkä tiennyt kaupungista vielä tuossa vaiheessa mitään.
Fredrikson teki rohkeasti heti kolmen vuoden sopimuksen.
– Joku voi tietenkin ajatella, että aika pitkä sopimus heti alkuun. Usein homma menee kuitenkin niin, että jos hommat eivät toimi eikä viihdy, niin kyllä jotenkin löytyy yhteisymmärrys millä sopimus saataisiin purettua. Ei se kolme vuotta ole sellainen lukkoon lyöty pituus ja varsinkin tällaisilla vähän syrjäisemmillä seuduilla se ymmärretään. Olihan se aika rohkeata tulla tänne, moni ei varmasti sitä valintaa olisi tehnyt.
Glooria ja kirkkaat valot toisaalla
Naltshik on Kabardi-Balkarian pääkaupunki ja kaupungissa on noin 240000 asukasta. Naltshik sijaitsee Kaspian- ja Mustanmeren välissä ja vieressä ovat rauhattomat Pohjois-Ossetian ja Tshetshenian alueet. Kaupunki ei varmasti ole joka juniorin toivelistan kärjessä ammattilaisjoukkueita valittaessa. Fredrikson on kuitenkin tottunut pitämään mielensä avoimena.
– Olen huomannut, että elämässä auttaa usein se, millä asenteella suhtautuu asioihin. Hyvin monessa paikassa voi viihtyä jos on vain oikeanlainen asenne. Ulkoiset tekijät täällä eivät ole mitenkään hohdokkaita ja jos kaipaa glooriaa ja kirkkaita valoja, niin sitten on kyllä väärässä paikassa. Toisaalta Kaukasusvuoristo on tässä lähellä ja se on kaunis, kaupunki on venäläiskaupungiksi erittäin siisti ja luontoa on paljon, Fredrikson kuvailee nykyistä kotikaupunkiaan.
Myös Pietarin ja Moskovan katukuvasta tutut ökyrikkaat loistavat poissaolollaan Naltshikissa.
– Tämä alue on hyvinkin köyhää. Länsimaita tämä on ainakin sen 30 vuotta kehitystä jäljessä, mutta tavallisten ihmisten elämä on samanlaista. Autokanta on vanhaa ja kaupungilla näkee joskus yhden Hummerin ja pari uutta Mersua, mutta muuten vanhoja Ladoja ja Volgia on paljon. Kaupunki on hieman uudistunut jo sinä aikana, kun itse olen ollut täällä, joten kyllä kehitystä tapahtuu.
Vanhaan autoon liittyy myös hauska anekdootti matkan varrelta.
– Meille tuli viime kesänä yksi islantilaiskaveri tänne pelaamaan ja vietimme hänen kanssaan aika paljon aikaa. Otimme sitten kerran taksin ja olin siinä etupenkillä eikä siinä ollut turvavyötä kuten ei täällä yleensä olekaan. Kuski lähti ajamaan kovaa ja kääntyi tiukasti vasemmalle, kun yhtäkkiä oveni lensi auki. Onneksi pidin sattumalta kiinni kattokahvasta, sillä puolet pakarastani ja selästäni oli jo auton ulkopuolella, mutta en onneksi lentänyt vauhdista kadulle. Kuski vähän hiljensi vauhtia, että sain sitten vedettyä oven kiinni ja pääsimme jatkamaan matkaa, Fredrikson heittää.
Kaupungin ihmiset saavat Huuhkaja-vahdilta varauksettoman kiitoksen.
– Ihmiset ovat erittäin ystävällisiä ja vieraanvaraisia. Se varmasti osaltaan johtuu siitä, ettei täällä juuri venäläisiä ole, vaan suurin osa ihmisistä on joko kabardeja tai balkaareita.
– Ihmiset ovat ulkonäöltään vähän tummempia ja kaikilla miehillä on valtavat hartiat. Kaikki tuntuvat harrastavan painia tai nyrkkeilyä, mutta he ovat erittäin mukavia ja vieraanvaraisia.
Kaupungilla vääränlainen julkisuuskuva
Pommi-iskut ja aseelliset hyökkäykset kuuluvat Naltshikin kaupunkikuvaan. Islamistijärjestöt käyvät omaa taisteluaan Venäjän hallitusta ja erikoisjoukkoja vastaan ja iskut ovat lähes jokaviikkoisia. Äkkiseltään voisi kuvitella Fredriksonin asuvan sotatantereella, mutta hänen mukaansa näin ei ole.
– Uutisointi täältäpäin on vähän yksipuolista ja siksi ihmisillä saattaa olla vähän huono kuva täältä. Jos lukisi pelkästään uutisia tai ulkoministeriön matkustustiedotetta, niin varmasti vähän epäilyttäisi. Yksi hyvä esimerkki on omat vanhempani. He olivat, syystäkin, hieman skeptisiä, kun kerroin siirtyväni tänne pelaamaan. He tulivat kuitenkin viime keväänä käymään ja heidän mielikuva muuttui kertaheitolla. Uutisointi Pohjois-Kaukasukselta on muutenkin tosi negatiivista eikä se täysin anna oikeaa kuvaa asioiden tilasta.
Fredriksonin mukaan terroristien ja hallitusjoukkojen yhteenotot eivät juuri normaaliin elämään vaikuta.
– Olen asunut täällä nyt kaksi vuotta ja harvoin on ollut mitään ongelmia. Jos haluaa elää täällä rauhassa, niin kyllä se onnistuu. Tämä on Venäjällä tietynlainen kriisipesäke, mutta ei aivan siellä listan kärkipäässä.
– Huomionarvoista on se, että konfliktit eivät lähes ikinä kosketa siviilejä. Kaikki ovat niin sanottujen terroristien ja separatistien sekä poliisin ja hallituksen erikoisjoukkojen välisiä. Iskut eivät kohdistu siviiliväestöön ja usein tapahtuvat kaupungin ulkopuolella. Kyllä täällä voi aivan rauhassa kävellä öisin kaupungilla, Fredrikson valottaa.
– Ainoan kerran täällä ollessani isku kohdistui siviiliväestöön, kun he yrittävät tappaa Kabardi-Balkarian presidentin. He olivat laittaneet pommin raviradan katsomon alle jossa presidentin piti olla, mutta hän ei lopulta saapunutkaan paikalle. Pommi kuitenkin räjähti ja yksi sotaveteraani taisi kuolla siinä sydänkohtaukseen. Se on ainoa tietämäni isku siviilejä vastaan viime vuosilta.
Satunaisen kulkijan ei myöskään kannata säikähtää ampumisen ääniä.
– Täällä on aika iso ero asenteessa ammuskeluun kuin esimerkiksi Suomessa. Täällä kun vietetään häitä, niin ilmaan ammuskelu kuuluu asiaan ja ammuskelua kuuluu muutenkin paljon, mutta se ei merkitse mitään vaarallista.
Kieli ja perhe suurimmat haasteet
Fredrikson sopeutui heti hyvin pelikentän puolella, sillä hän nousi nopeasti joukkueen ykkösvahdiksi ja on pitänyt paikkansa ajoittaisia penkkikomennuksia lukuun ottamatta. Pelikentän ulkopuolella sopeutuminen otti kuitenkin hieman aikaa.
– Kielen oppiminen on ylivoimaisesti tärkein asia, kun tänne tulee. Se täytyy olla hallussa, että pääsee jutuista vähän kiinni. Tämä on vähän Jumalan selän takana eikä oikein kukaan osaa englantia. Voit kysyä paikalliselta, että osaako hän englantia ja hän saattaa vastata ”yes”, mutta se onkin sitten ainoa sana mitä hän osaa.
– Vaikka nuoret opiskelevat englantia koulussa, niin se ei tunnu jäävän päähän. Taitaa olla vähän sama asia kuin Suomessa joillain alueilla ruotsin opiskelun kanssa. Lisäksi monilla on tietenkin vielä vähän länsivastainen asenne, ettei englantia edes haluta opiskella tai puhua.
Oman haasteensa maalivahdin elämään tuo kuitenkin perhe. Fredriksonin vaimo ja pieni lapsi jäivät asumaan Norjaan, jossa perheen koti sijaitsee.
– Sehän on tietenkin se ylivoimaisesti suurin haaste jos omaa elämää ajatellaan. Tähän asti on kuitenkin selvitty hyvin. Perhe oli täällä pitkään käymässä kesällä ja se oli hieno asia.
Fredrikson kirjoitti siirtyessään kolmen vuoden sopimuksen joka on kulumassa umpeen. Vielä hän ei kuitenkaan ajattele omaa mahdollista jatkoaan, vaan keskittyy pitämään Naltshikin Venäjän liigassa.
– Turha ajatella jatkoa vielä. Tärkeintä on nyt tuleva kevät ja se, että pystyn auttamaan omalla panoksellani joukkuetta pysymään sarjassa, Fredrikson päättää.
Otto Fredrikson
s. 30.11.1981
Pelipaikka: Maalivahti
Seurat junioreissa: Haka, OLS
Seurat aikuisten tasolla:
2000-2001: Tervarit
2002-2003: Borussia Mönchengladbach
2004-2005: FF Jaro (laina)
2006-2009: Lilleström SK
2010- Spartak Naltshik
U20: 4 ottelua
U21: 8 ottelua
A-MJ: 13 ottelua
Kymppipaikka / Toimitus (SF)