Mestareiden liigan finaali on ratkennut rangaistuspotkukilpailussa viimeksi kymmenen vuotta sitten, kun Real Madrid voitti paikallisvastustaja Atleticon. Sitä edeltävä kerta oli vuoden 2012 finaali, jossa Chelsea kaatoi Bayern Münchenin. Chelsean maalilla oli tuolloin legendaarinen Petr Cech, joka auttoi joukkuettaan voittoon torjumalla Ivica Olicin ja Bastian Schweinsteigerin laukaukset.

Cech kertoi kokemuksistaan rangaistuspotkukisasta Atleetin Kuningaslaji-ohjelmassa. Hän oli selvästi tyytyväinen siihen, että hänen suorituksensa oli suuressa osassa Chelsean mestaruutta.

– Ihmiset sanovat aina, että maalivahdilla on helppoa, koska kaikki paineet ovat laukojalla ja heidän odotetaan tekevän maali, Mutta se ei ole totta. Kun on rangaistuspotkukilpailussa, tietää, että jos ei torju yhtään, ei auta ketään. Kyllä, pelaajilla on etu. Jos he laukovat hyvin, ei pysty torjumaan, vaikka aavistaisi oikeaan suuntaan, mutta vastuuntunne on olemassa. Jos en torju edes yhtä, en anna joukkueelleni mahdollisuutta voittaa. Toive siitä, että joku laukoo ohi, ei ole hyvä toive. Vastuun ja paineen tuntee. Jalat tuntuvat hyytelöltä, ja tunteet lyövät läpi. On pystyttävä rauhoittumaan, ja kun rangaistuspotkukilpailu alkaa, mennään yksi kerrallaan.

Cech keräsi itseluottamusta kierros kierrokselta, vaikka Bayern Münchenin kolme ensimmäistä laukojaa onnistuivat.

– Se, mikä auttoi minua siinä rangaistuspotkukilpailussa, oli se, että aavistin oikein jokaisen vedon. Torjuin yhden jatkoajalla ja ensimmäiseen sain kosketuksen, mutta en saanut torjuttua. Toiseen ja kolmanteen aavistin oikein. Tuntui oudolta, kun aavistin oikein, mutta en saanut torjuttua, mutta mielessäni tiesin, että se olisi väistämätöntä. Ei voi aavistaa joka kerta oikein eikä torjua kertaakaan.

– Olin positiivinen sen suhteen, että torjuisin yhden. Olin 100-prosenttisen varma, että torjun Olicin (neljäs laukoja) vedon. Kun yhden torjunnan saa, haluaa toisen. Onneksi sain pienen kosketuksen ja se oli siinä.

Cech kertoi ohjelmassa, että vaikka hän valmistautui aina samalla tavalla ja pieteetillä otteluihin, hän teki tuota finaalia varten yhden lisätyön. Hän katsoi viiden vuoden ajalta kaikki Bayern Münchenin rangaistuspotkut, missä kesti useita tunteja. Niiden perusteella hän sai kaivettua muistipankistaan tiedon siitä, miten Schweinsteigerin laukauksessa tulisi tapahtumaan. Tämä välähti legendavahdin päähän kesken saksalaisen vauhdinoton.

– Viidennestä laukauksesta täytyy sanoa, että siinä Schweinsteigerin laukauksessa kaikki työ palkittiin. Viiden vuoden rangaistuspotkujen katsominen oli ratkaisevaa, koska kausilla 2007-08 tai 2008-09 hän ampui kaksi rangaistuspotkua, joissa hän lopetti vauhtinsa ja ampui maalivahdista vasemmalle.

– Hän teki niin vain kahdesti, mutta kun näin hänen tekevän niin, tajusin, että olen nähnyt tämän. Tiedän, mihin hän ampuu. Se oli se suurin apu, koska tapa, jolla hän aloitti vauhtinsa, kertoi, että hän juoksee eri tavalla. Kun hän pysähtyi, tiesin, mihin hän ampuu. Sain osuman palloon ja se osui tolppaan. Loppu on historiaa. Valmistautuminen oli minulle avainasia ja hienoa, että se kannatti.

Chelsean Didier Drogba ampui Chelsean viidentenä laukojana Cechin torjuttua Schweinsteigerin vedon. Hyökkääjän upotettua pallon maaliin yleensä hyvin tyyni ja hillitty Cechkin menetti mielensä hallinnan.

– En ole kovin tunteikas henkilö sen suhteen, että voitamme tai kun olemme kentällä. En näytä paljoa tunteita siellä. Mutta se oli ensimmäinen kerta, kun menetin tunteideni hallinnan. Oli 30 sekuntia, kun en tiennyt, mitä tehdä. Onnellisuuden ja adrenaliinin määrä iskivät samaan aikaan ja täytyy sanoa, että en tiedä, huusinko vai mitä tein. En muista.

– Olin tunteen kanssa hukassa puolisen minuuttia. Se oli erityinen hetki. Tunteet ottivat minusta vallan ja se oli niin hienoa. Se oli hetki, josta ajatteli, että tämän haluaa kokea uudestaan.

Cechin pitkä haastattelu löytyy Atleetin Youtube-kanavalta ja Spotifysta.