Mikään ei kestä ikuisesti, paitsi muutoksen varmuus. Näin riimittelee metallitähti Bruce Dickinson 1990-luvun soolotuotantoonsa kuuluvassa kappaleessa Innerspace. Nothing lasts forever, but the certainty of change. Kuopion Palloseuran viime vuosia tarkastellessa tuo muutoksen varmuus on toden totta tuntunut kestävän ikuisesti.
Muutoksen tuulet puhalsivat tähänkin kauteen valmistauduttaessa. Päävalmentaja oli vaihtunut Jarkko Wissistä Miika Nuutiseksi, avauskokoonpanon pelaajista lähti yli puolet, Otto Ruoppikin hilpaisee Saksan maalle kesällä ja Taneli Hämäläisenkin sopimus loppuu kesken kauden. Vastapainoksi tulopuolella oli uusia ukkoja yllin kyllin.
Tietyt palaset Keltamustien kopissa kuitenkin säilyvät. He ovat muutamat ns. liigajyrät. Heistä mainioin esimerkki on Saku Savolainen. Hän on pelannut KuPS:n riveissä 271 liigaottelua ja kaiken kaikkiaan hän on pukenut KuPS:n pelipaidan päälleen 368 kertaa. On KuPS:ssa Savolaista enemmänkin liigapelejä pelanneita pelaajia, mutta Savolainen nousee esiin sillä, että hän on pelannut Veikkausliigaa vain KuPS:ssa.
– Näen, että olen pystynyt kehittymään täällä vuosi vuodelta pelaajana. Toisaalta ei ole mennyt niin hyvin, että jostain olisi tullut tarjous, että olisin halunnut siihen tarttua. Silloin tällöin on tullut kyselyitä, mikä on tilanne. Toistaiseksi olen nähnyt järkevimmäksi oman uran kannalta, että pysyn täällä, koska täällä on ollut iso rooli ja olen tykännyt olla ennen kaikkea. Valmennuskin on muuttunut vuosien saatossa niin monesti, että se tuo aina uutta juttua tekemiseen ja pitänyt paikan pirteänä, Savolainen sanoi Veikkausliiga-podcastissa pysymisestään KuPS:ssa kaikki nämä vuodet 2013:sta alkaen.
Toki hänellä on yksi ottelu SC Kufu-98:ssa Kakkosessa kaudelta 2014, mutta annetaan sen arven toimia tässä tapauksessa kauneuspilkkuna.
Jyriä tarvitaan
Juuso Hämäläinen (FC Inter ja RoPS) 294 liigaottelua, Jerry Voutilainen (KuPS, VPS, FC Honka) 279 liigaottelua, Otso Virtanen (TPS, IFK Mariehamn, KuPS, Ilves) 252 liigaottelua, Matias Ojala (AC Oulu, PS Kemi, Ilves, FC Inter, IFK Mariehamn) 203 liigaottelua, Sebastian Dahlström (HJK, KuPS, IFK Mariehamn) 200 liigaottelua. Tuttuja nimiä Veikkausliigasta sen seuraajille, mutta ei välttämättä ns. futiskuplan ulkopuolella eläville. Malliesimerkkejä pelaajista, jotka ovat ansainneet liigajyrän tittelin.
Ja tässä käytetään nimenomaan termiä ansaita, sillä liigajyrän kuuluu olla positiivinen termi. Ei tuollaisiin ottelumääriin pääse, ellei ole vuosien hyvä liigatason pelaaja.
Heitä tarvitaan, he ovat omalta osaltaan pukukopin hengen luojia kukin omalla tavallaan. He ovat joukkuepelaajia. Siitä esimerkkinä se, kun Savolainen kertoi ikimuistoisimman KuPS-ottelunsa. Hän mainitsi tasapelin Crystal Palacea vastaan Konferenssiliigan päätöskierroksella.
– Tiesimme, että tarvitsemme tuloksen päästäksemme jatkoon. Se täytyy nostaa ykköseksi, kun saimme tuloksen, joka vaadittiin.
Sitten vielä yksi osoitus liigajyrien tarpeellisuudesta: KuPS:n päävalmentajan paikka on ollut tuulinen viimeiset kymmenisen vuotta. Jani Honkavaara, Arne Erlandsen, Simo Valakari, Pasi Tuutti, uudestaan Honkavaara, Wiss ja Nuutinen. Tuuttia lukuun ottamatta kaikki Nuutisen mainitut edeltäjät toivat aikakausinaan pokaaleja tai mitaleita Savoon.
Savolainen kertoi näkemyksensä siihen, miten tämä on ollut mahdollista.
– Tässä ovat kuitenkin tietyt peruspilarit pysyneet. Jos lähdetään sieltä kymmenen vuoden takaa, niin ihan totaalisesti joukkuetta ei ole murrettu. Tietyt persoonat ovat pysyneet joukkueessa, ja vähän väliä on noussut uusia henkilöitä samanlaiseen rooliin. Ehkä hyvä runko on ollut kasassa useamman kauden ajan ja siihen on saatu hommattua oikeanlaisia pelaajia. Joukkueen rakentaminen on ollut täällä hyvällä tasolla. Olemme löytäneet oikeita palasia oikeille paikoille, Savolainen pohti syiksi.
Tuskin Savolainen edes huomasi nostaneensa myös itseään tässä esille. Jyrän ominaisuus tietyllä tapaa sekin.
Eivät liigajyrienkään urat loputtomia tai ikuisia ole. Muutoksen varmuus koskee ajan myötä myös heitä, ja hekin liigasta lopulta lähtevät. Mutta siinä missä teemupukkeja, rasmuskarjalaisia ja jaimemorenoja tarvitaan tähtikategoriaan ja toivomeroja ja juliuspaanasia nuorten nousevien kykyjen osastolle, on myös liigajyrillä paikkansa.
Mennään katsomaan peleihin myös heitä. Eläköön liigajyrät!
Näkökulma: Panu Markkanen