Kun Veikkausliigan runkosarja oli pelattu, oli tiedossa, että kauden loppuhuipennuksesta tulisi hieno, jännittävä ja tasainen. Viisi joukkuetta taistelisi mestaruudesta, mitaleista ja europaikoista. FC Inter vei runkosarjan, Ilves oli pisteen päässä ja KuPS ja HJK kahden.

SJK:kaan ei ollut mahdollisuuksiaan menettänyt, ja ainakin mitalin tiedettiin sitä kiinnostavan siinä missä eurokenttienkin. Vain seinäjokisista 13 pistettä jäänyt Gnistan pelasi enää kunniasta. Hyvin on muuten pelannutkin.

Tämä tarkoitti sitä, että kymmenellä Mestaruussarjan kierroksella viidellä kärkijoukkueella oli kaksi vaarallista iltaa pistemenetyksiä silmällä pitäen. Gnistan piti ja joidenkin pitää vielä voittaa kaksi kertaa. Gnistanista tuli mestarintekijä. Banaaninkuori, johon liukastua.

HJK teki seuraa ”hedelmäosastolle”

Mestaruussarjan kuusi kierrosta ovat tuoneet Mestaruussarjaan toisenkin banaaninkuoren. Sen nimi on HJK. Klubi on pelannut kaikki kuusi otteluaan voitoitta ja uhkaa jäädä jopa mitalitta. HJK jopa ”liukastui” itse hävittyään Gnistanille.

Tämä on ennenkuulumatonta. Joukkue on Teemu Pukin ja Alex Ringin myötä yksi liigan historian nimekkäimmistä, ja nuorta ja nälkäistä polvea edustaa mm. Manchester Cityyn huhuttu Pyry Mentu. Niin vain se on nyt kuitenkin pelannut kolme ottelua tasan ja hävinnyt kolme.

Mestaruus on mennyt, mitalikin kohta, mutta seurajohdon ylenkatsoma Suomen cup on voitettu, joten eurokentät kuitenkin odottavat. Mestareiden polkua Klubi ei kuitenkaan pääse kulkemaan, eli euromiljoonat ovat kivikkoisemman tien päässä.

SJK huokaisee helpotuksesta

SJK oli kompastua banaaninkuoreen nimeltä HJK. HJK oli voitossa kiinni SJK:ta vastaan joukkueiden kohdatessa keskiviikkona, mutta SJK nousi kahdella lisäajan maalilla voittoon. Tappion katkeruutta lisää varmasti se, että HJK oli noussut johtoon tappioasemasta, mutta ei pystynyt johtoa saati tasapeliä pitämään. Toinen puoliaika oli siltä vieläpä dominoiva esitys.

SJK:n useat kulmapotkut lisäajan alussa ja ennen tasoitusmaalia saivat silti väläyksenomaisesti ajattelemaan, että eihän HJK tätä ottelua voita. Siis ei tätäkään. Sillähän ei panosta enää ollut, mutta SJK:lla oli voitolla mahdollisuudet ottaa jälleen mestaruusmahdollisuudet omiin käsiinsä ja siksi nälkää pistää pallo maaliin.

HJK on lisäksi ollut koko syksyn sanalla sanoen hauras, että vähintään tasoitusmaali oli väistämätön. SJK:n voittomaalin päästäminen taas oli panikoineen joukkueen säikky suoritus. Mestaruustaistelun kannalta oli hienoa, että SJK kykeni banaaninkuoreen liukastumisen välttämään. Kopista kuului ottelun jälkeen niin riehakas juhlinta, että pisteiden merkitys tiedettiin ja makea maistui.

HJK:n kannalta taas on noloa ja häpeällistä, että se on muuttunut kauden kuluessa ainoasta mestarisuosikikista joukkueeksi, josta kauden loput vastustajat ajattelevat, että sille ei ainakaan menettää pisteitä.

HJK:sta on tullut banaaninkuori, johon ei saa liukastua.

Näkökulma: Panu Markkanen