KuPS ja FC Inter tarjosivat sunnuntai-illan pimenevinä hetkinä katsojille hienon jännitysnäytelmän Veikkausliigan kärkitaistelun tiimellyksessä. KuPS voitti 3-2 ja palasi IF Gnistania vastaan pelatun tasapelin jälkeen voittokantaan.

Ottelu sisälsi monia ”otteluita ottelun sisällä” ja tarkoitti montaa asiaa sekä KuPS:n ja koko Veikkausliigan kauden viime hetkien kannalta. Ottelu oli niin merkityksellinen, että se ansaitsee jo itsessään Kymppipaikan Top kuusi -käsittelyn.

1. Mestaruus on kahden kauppa

Yksi kerrallaan ne putoavat pois, mestarikandidaatit nimittäin. Yllättäen ensimmäinen viidestä kärkijoukkueesta, joka putosi kelkasta, oli HJK, sitten SJK. Nyt mestarikandidaatteja on enää kaksi.

KuPS:n ero Interiin on tämän illan jälkeen kuusi pistettä, Ilves on KuPS:sta viiden pisteen päässä pelattuaan yhden ottelun vähemmän. Tämä tarkoittaa sitä, että mestari on joko KuPS tai Ilves. Mestaruus voi ratketa maanantaina. Siihen vaadittaisiin se, että Ilves ei voita SJK:ta.

2. Seuraikoni vapautui vankilasta

KuPS:lla on riveissään muutama seuraikoni, liki talismaalin asemassa olevia pelimiehiä. Petteri Pennanen on joukkueen ehdoton johtohahmo ja itseoikeutettu kapteeni, mutta kaudesta 2013 alkaen KuPS:a edustanut Saku Savolainen kuuluu eittämättä myös tähän osastoon. Savolainen ei kerää otsikoita, mutta miehen arvo joukkueelle on valtava.

Hän oli kulissipelillä hänelle hankitun pelikiellon takia kaksi ottelua sivussa ja palasi kentille Interiä vastaan. Ja teki asioita, joita Saku Savolainen tekee. Hän viimeisteli upeasti KuPS:n 2-1-maalin ja oli vahvasti mukana myös ottelun voittomaalissa. Savolainen oli pelaaja, joka katkaisi Inter-alakerrasta lähteneen syötön, pelasi sen nopeasti eteenpäin, minkä jälkeen Otto Ruoppi ja Piotr Parzyszek pääsivät rakentamaan voittomaaliksi jääneen osuman.

3. Yksi klisee piti, toinen ei

Yleensä tämän panoksen ottelut tuppaavat kliseisesti jäämään vähämaalisiksi. Tämän kauden Veikkausliiga ja vähämaalisuus eivät kuitenkaan sovi samaan lauseeseen muutoin kun silloin, kun maalien vähyyden Veikkausliigan otteluissa todetaan loistavan poissaolollaan. Sen KuPS ja Inter osoittivat jälleen kerran.

Interin varhainen johtomaali kahdeksannella minuutilla sai aikaan sen, että Inter toi kentälle loppujakson ajaksi bussin, jonka se klassisesti parkkeerasi maalinsa eteen. Lisäajan ensimmäiselle minuutille asti se myös esti ja kesti KuPS:n maalintekoaikeet, mutta sitten Ibrahim Cisse osui kulmapotkusta. Toisella jaksolla maaleja tuli vielä kolme.

Erikoistilanteiden merkitys taas oli klisee, joka piti ottelussa kutinsa. Molemmat osuivat kulmapotkuista kertaalleen, Savolaisen maali syntyi vapaapotkusta ja Interin kavennus pilkulta.

KuPS:a vastaan on muuten tuomittu nyt peräti kolme rangaistuspotkua kahteen otteluun. Käykö näin viikon päästä HJK:takin vastaan? Täytyykin tarkistaa, kuka sen ottelun tuomitsee…

4. Viidakon säännöt?

Maaleista puheen ollen: se KuPS:n avausmaali puhutti heti synnyttyään. Interin maalivahti Eetu Huuhtanen sai maaliltaan tullessaan Doni Arifin käden kaulalleen, mutta ei mitenkään lämpimänä eleenä. Jos ottelussa olisi olleet videotarkistukset käytössä, ei olisi mitenkään poissuljettua, että taukotilanteena olisi ollut Interin vierasjohto.

Ruudun asiantuntija ja suorapuheinen ex-maalivahti Mika Hilander oli järkähtämättä sitä mieltä, että maali olisi pitänyt hylätä. Hyvä näin. Siis siinä mielessä hyvä, että Hilander toi näkemyksensä julki ja sanoi asiasta suoraan. Se on asiantuntijana hänen tehtävänsä.

– Saa olla eri mieltä, mutta ei kannata, säesti Hilander sanomaansa.

Toisaalta nyt saatiin sitä, mitä tilattiin. Ei ole mikään salaisuus, että pelaajat ovat pitkin kautta toivoneet julkisesti ja/tai kulissien takana sitä, että pillit eivät kontaktitilanteissa soisi niin herkästi. Erotuomari Peiman Simani siis ”antoi poikien pelata.”

Sitä emme tiedä, olisiko Interin puolustus kestänyt maalin hylkäyksen jälkeen koko toista puoliaikaa, mutta joka tapauksessa se, että Simani tulkitsi tilanteen ”viidakon sääntöjen” periaatteella vaikutti ratkaisevasti siihen, että Interin mestaruushaaveet valuivat lopulta Kuopion sadeveden mukana viemäriin.

5. Mestarin penkki

Parzyszek, Clinton Antwi, Mohamed Toure ja Taneli Hämäläinen. Siinä kvartetti, joka mahtuisi jokaisen Veikkausliigan joukkueen avaukseen. Tällä kertaa päävalmentaja Jarkko Wissin valinta oli kuitenkin se, että jokainen heistä jäi penkille. Mielenkiintoinen ratkaisu näin tärkeään otteluun.

Näin Wissin aseena ottelussa oli toki se, että heidät kaikki saatiin toisella jaksolla vaihdosta sisään. Kaikkien kentälle tulot myös tekivät sunnuntai-iltana oman joukkueensa paremmaksi. KuPS:n viides sisään tullut pelaaja oli vielä Samuel Pasanen.

KuPS:n materiaali on tällä hetkellä paitsi vakuuttavan laadukas, myös todella laajaksi rakennettu. Kyllä sillä kelpaa Konferenssiliigaa jatkaa ja Veikkausliiga sunnuntaina päättää.

6. Jäähyväiset Mölymäelle?

Ottelu oli KuPS:lle kauden viimeinen kotiottelu. Edessä on vielä vierasottelu HJK:ta vastaan ja Konferenssiliigan jatkuu pitkälle loppuvuoteen. Kuopion stadionin ollessa pelkkä stadionin irvikuva noin laadukkaalle ja menestyvälle organisaatiolle kuin mitä KuPS on, europelit pelataan tunnetusti Tammelan vielä uutuuttaan kiiltävissä puitteissa.

Näin ollen useat KuPS-pelaajat saattoivat esiintyä kotikentällään viimeistä kertaa. Sen verran joukkueesta on vetoa ulkomaille, että markkinavoimat ja kirkkaammat valot vievät miehiä Kuopiosta pois. Sopimuksiakin loppuu.

Eniten Kuopiossa jäädään varmasti kaipaamaan omaa kasvattia Otto Ruoppia, joka otettiin vaihtoon 89. minuutilla yleisön osoittaessa nuorelle miehelle suosiota seisaaltaan. Loistavaa pelisilmää Wissiltä tarjota tämä hetki Ruopille ja upeaa jalkapallokulttuurin tuntemusta kuopiolaisyleisöltä.