Gianni Infantino on ja pysyy. FIFA tulee jatkossakin toimimaan juuri niin kuin se haluaa – vastavoimaa ei ole olemassa, muistuttaa Panu Markkanen näkökulmassaan.

MTV:n MM-jalkapallostudio oli hereillä maanantaina, kun arvovaltainen joukko kävi läpi kuohuttanutta casea, jossa USA:n tähtipelaaja Folarin Balagun vapautettiin pelikiellosta. Voi vain kuvitella, miten FIFA:n puheenjohtaja Gianni Infantino olisi repinyt tukkaansa, jos sellaista olisi, kun Donald Trump ilmoitti olleensa henkilökohtaisesti yhteydessä Infantinoon asian tiimoilta. Tätä asiaa ei taatusti olisi haluttu saattaa julkisuuteen, koska oli satavarmaa, millaiset reaktiot se aiheuttaisi.

Tai lopulta aiheutti, varsinkin läntisessä maailmassa. Länsi-Eurooppa katselee asioita eri vinkkelistä kuin moni muu. Yleinen mielipide, useimmiten perusteltukin, on, etteivät Trump ja Infantino ole koskaan tehneet mitään hyvää. Mielikuvat ovat mielikuvia ja otsikot otsikoita.

MTV:n studio ja Peetu Pasanen olivat saaneet Palloliiton puheenjohtaja Ari Lahden kiinni. UEFA:n hallituksessa istuva Lahti kävi maltillisesti läpi tilannetta ja vaikutti, ettei Lahtikaan ollut kovin tyytyväinen tapahtumasarjaan. Ei ollut myöskään FIFAn maanosaliitoista vahvin eli  UEFA, joka tiedotti varsin kriittisesti tapahtumasarjasta.

UEFA ei pärjää yksin

Lahti kuitenkin muistutti olemassa olevasta faktasta. Kun Pasanen kysyi, eikö UEFA voi käyttää vaikutusvaltaansa mahtiliittona ja useimpien johtavien jalkapallomaiden edustajana potkiakseen Infantinon pellolle, Lahti antoi laskelman. FIFA:n jäsenmaita on 211, UEFA:n 54. Vaikka kaikki UEFA:n 54 jäsenmaata tekisivät yksimielisesti jotain, mitä ei tule koskaan tapahtumaan, on kasassa FIFA-maailmassa noin neljäsosa äänistä. Aika paljon tarvittaisiin muskelia muualtakin.

UEFA:lla on todellakin raskasta painoarvoa tietyissä asioissa. Se ärsyttää jo itsessään monia muita maanosaliittoja ja niiden jäseniä. Yksinkertaisesti ei haluta, että UEFA:n valta kasvaa FIFA:ssa ja siksi Infantinon ja kumppanien on helppo saada monen maanosaliiton edustajat taakseen. Yhtenä hyvä perusteluna se, ettei UEFA:n vaikutus saa kasvaa.

Lahti muistutti myös, että Infantinolla on vankkumaton kannatus monessa maailman kolkassa, kuten oli myös Sepp Blatterilla aikanaan. Blatteria pidetään edelleen suurmiehenä Afrikassa ja Aasiassa, joihon hän rakennutti stadioneita, levitti taloudellista tukea ja oli takuumiehenä siinä, että Aasia ja Afrikka saivat historiansa ensimmäiset MM-kisat. Infantinon taktiikka on sama: pidetään Aasia, johon kuuluvat myös arabimaat ja Afrikka erityisen tyytyväisinä, samoin monet hyvinkin pienet maat muista maanosaliitosta ja sitä kautta valta säilyy. UEFA:lla ei ole tähän mitään sanomista.

Pomo pitää paikkansa

Keskustelussa pohdittiin, että voiko Infantinoa syrjäyttää. Ei voi. On todennäköisestä, että seuraavassa FIFA-vaalissa ei tule edes vastaehdokasta. Luultavasti Infantino valitaan lähes yksimielisesti uudelle kaudelle. Joku protestiehdokas saattaa ilmaantua, mutta mitään menestymisen mahdollisuutta ei ole. Länsi-Euroopan maiden mahdolliset protestit tulevat sen kautta, että jotkut liitot äänestävät tyhjää.

Kannattaa siis tottua siihen, että hymyilevä kaljupää tulee ”ilahduttamaan” jatkossakin teoillaan ja olemuksellaan jalkapallomaailmaa. Sattumakenraalista tuli jalkapallon mahtimies, joka on varovaisempi kuin edeltäjänsä. Hän ei tule tekemään samoja virheitä kuin Blatter, sillä hän pääsi UEFA:n puolella istuessaan seuraamaan, miten Blatter tukijoukkoineen ajoi ahneuksissaan miinaan. Tämä ei tule toistumaan.

UEFA:n puolella voidaan jälkiviisaasti ajatella, että kannattiko täysin tuntematon Infantino pestata isoissa seura- ja maajoukkuearvonnoissa päästää availemaan kindermunia ja näyttämään verbaalista lahjakkuuttaan. Ilman sen tuomaa julkisuutta hän ei nimittäin ikinä olisi tullut valituksi siihen tehtävään, jossa hän tällä hetkellä todella monen harmiksi on.

Näkökulma: Panu Markkanen