MM-kisojen pronssipeli on saanut kaksijakoisen tuomion. Sitä on kiitelty erinomaisen viihdyttävänä otteluna, mitä kymmenen maalin peli tietysti on. Toisaalta pronssipelin tarpeellisuutta on mietitty hyvinkin kriittisesti. Tällä kertaa tuon pohdinnan ymmärtää, kun vastakkain oli kaksi täysin pettynyttä joukkuetta, kirjoittaa Kymppipaikan jalkapallotoimittaja Panu Markkanen.
Aina tilanne ei pronssiottelun suhteen ole suinkaan sama. Suomessakin on viritelty otsikoita pronssipelin tarpeellisuudesta tai lähinnä tarpeettomuudesta. Kun katsotaan tilannetta näiden kisojen osalta, jossa yllätyksiä ei käytännössä loppupäässä tullut, reaktiot ymmärtää. Mutta jos esimerkiksi Sveitsi tai Egypti olisi – Marokon tavoin Qatarissa – saavuttanut paikan pronssipelissä, olisi kyseessä ollut maan jalkapallohistorian tärkein ottelu. Se on tietysti selvää, ettei kesken kisojen voi päättää, että pelataanko pronssipeli vai ei sen mukaan, että ketkä sinne milläkin kertaa päätyvät.
Kuten odotettiin, päävalmentajat myllersivät avauskokoonpanojaan rutkasti. Kun verrataan välieriin, 14 uutta pelaajaa nähtiin yhteensä avauksessa. Kumpikin valmentaja tulkitsi, että parempi lopputulema saadaan, kun kentälle laitetaan nälkäisiä pelaajia. Sellaisia, jotka haluavat näyttää, että valmennus on ollut väärässä peluuttaessaan heitä vähän tai ei lainkaan.
Täysin ymmärrettävä ajatus, mutta nyt tullaan siihen tosiasiaan, että huippuammattilaisetkin ovat ihmisiä. He reagoivat tilanteisiin eri tavoin. Englannin pelaajat toteuttivat Thomas Tuchelin toiveet, etenkin Bukayo Saka, joka teki ottelussa hattutempun. Myös muut ”hihaässät” suoriutuivat ensimmäisellä jaksolla loistavasti. Englannin pelaajissa näkyi peli-ilo siitä, että vastuuta viimein tuli eikä MM-matkasta tullut pelkkä turistireissu.
Ranska epäonnistui
Ranskan reaktio oli päinvastainen. Didier Deschampsin kierrätys ei toiminut lainkaan. Kentällä oli löysä, haluton ja sellainen Ranska, jonka haastajapelaajat antoivat ymmärtää kaikella tekemisellään, ettei vähempää voisi kiinnostaa. Tämä kirvoitti pelin jälkeen ymmärrettäviä, joskin rohkeita, kommentteja esimerkiksi Adrien Rabiotilta, joka antoi kohtuullisen kovaa palautetta pelikavereistaan medialle.
Eikä Kylian Mbappekaan erityisesti kätkenyt näkemyksiään vakan alle – sanoo hän mitä tahansa, MM-kisojen maalikuninkuus kiinnostaa varmasti. Jos ei muuten, niin ainakin omilta sponsoreilta tulevien bonusten vuoksi.
Deshamps teki tauolla neljä vaihtoa. Kentälle heitettiin tuttuja kasvoja kisojen aiemmista otteluista. Herätyskello toimi, Mbappe sai todennäköisesti voitettua maalikuninkuuden ja nousi samalla MM-historian ykkösnimeksi maalintekijätilastossa. Laiha lohtu, mutta jonkinlainen lohtu kuitenkin. Michael Olise antoi pari maalisyöttöä ja se tilasto tulee menemään hänen nimiinsä. Toisaalta Olise tuhlasi loistopaikkoja ja omalla tavallaan esti Ranskan nousun jopa voittotaisteluun.
Se siitä sitten
Pronssipelin päätösvihellyksen soitua ei nähty suuria tunteenpurkauksia. Ei riemunkiljahduksia, ei kyyneleitä. Ammattilaiset paketoivat turnauksen ja lähtevät ansaitulle lomalle. Kun vuodet kuluvat, pronssimitalikin on kiva olla brittipelaajien kaapissa.
Kuten Jari Litmanen MTV:n studiossa kertoi välierävaiheessa, monet hänen entisistä hollantilaisista pelikavereistaan olivat häviämässä pronssiottelua, kun se ei juuri sillä hetkellä kiinnostanut. Mutta myöhemmin useampi on myöntänyt katuvansa suhtautumistaan.
Voi hyvin olla, että useampi englantilaispelaaja esittelee vielä aika ylpeänä mitaliaan palkintokaapissa jälkikasvulleen tai kavereilleen. Ranskan pelaajilla ei tuollaista mahdollisuutta ole ja se voi jonain päivänä mietityttää. Olisiko sittenkin pitänyt edes yrittää pelata täysillä ensimmäinen jakso…
Panu Markkanen