Ilveksestä tuli maanantaina toinen Veikkausliigajoukkue, joka vaihtoi päävalmentajaa. Joni Lehtonen sai mennä ja tilalle tuli uruguaylainen Camilo Speranza. Vaihto ei yllättänyt ketään, mutta sen ajankohta yllätti kyllä, kirjoittaa näkökulmatekstissään Panu Markkanen.

Ilveksen kausi on mennyt alusta alkaen pieleen. Tai oikeastaan se alkoi mennä pieleen jo viime syksynä, tosin kukaan ei vielä tuolloin sitä ymmärtänyt. Parin viime kauden voimakaksikko, Ilvekselle poikkeuksellisesti täysin ulkopuolelta tullut parivaljakko Joonas Rantanen ja Miika Takkula lähtivät seurasta pois. Kahden viime kauden aikana loistavaa työtä urheilujohdossa tehnyt duo jätti ammottavan aukon.

Tilalle Ilveksen seura johto pestasi Joni Lehtosen, uskollisen firman miehen ja seuran entisen pelaajan. Lehtonen oli aiemminkin ollut päävalmentajan tehtävissä, kun Toni Kallio sai kesken kauden mennä ja Lehtonen tuli tilalle. Tuloksena oli Suomen cupin voitto, mutta ei jatkosopimusta päävalmentajana. Rantasen apuvalmentajaksi hän kelpasi.

Lehtosen sopimus julkaistiin ensin. Jonkin aikaa tästä Ilves ilmoitti, että uusi urheilujohtaja on Iikka Miettinen. Monessa eri tehtävässä ulkomaillakin ollut Miettinen oli katsomaton kortti. Viime kaudella hän valmensi Ilveksen kakkosjoukkuetta tavoitteena nousu Kakkosesta Ykköseen, siinä onnistumatta. Todennäköisesti juuri kansainvälinen kokemus ja paikallisuus painoivat vaakakupissa niin paljon, että urheilujohtajan posti lankesi Miettiselle.

Edellytykset syötiin etukäteen

Aikajana kertoo kuitenkin sen, ettei Lehtonen ollut Miettisen valinta. Miettinen itse liittyi urheilujohtajan toimen lisäksi joukkueen valmennustiimiin. Hän lähti myöhemmin siitä pois, tosin sitä ennen Lehtosen apuvalmentaja Pasi Tuutti oli siirretty muihin tehtäviin. Sen jälkeen, kun Miettinen ilmoitti siirtyvänsä sivuun päivittäisvalmennuksesta, tuntui aika selvältä, että nyt Joni Lehtosen asema alkaa olla tukala.

Jos pomo on päivittäin mukana harjoituksissa yhdessä päävalmentajan kanssa, on potkujen antaminen huomattavasti vaikeampaa kuin tilanteessa, jossa urheilupomo seuraa asioita kabineteista käsin.

Valmentajapuolella vaihtuvuutta siis oli, pelaajapuolella ei juurikaan. Oiva Jukkola ja Marius Söderbäck myytiin pois, mutta tilalle ei tullut oikeastaan ketään. Ulkomaalaishankinnat eivät olleet vahvistuksia ainakaan vielä alkukaudesta, joten kärki karkasi.

Ei hetken mielijohteesta

Milloin Lehtosen lähtölaskenta sitten alkoi? Todennäköisesti jo ajat sitten. Tähän saatiin jonkinlainen vahvistus, kun Miettinen kertoi Aamulehdelle olleensa yhteydessä nyt nimettyyn Camilo Speranzaan ”useampi viikko sitten”. Päävalmentajan vaihtamisesta oli Ilveksen sisällä puhuttu Miettisen mukaan ”pari viime viikkoa”.

Mahdotonta sanoa, oliko Lehtonen aistinut asian vai ei, mutta viime viikko oli sitten sinetti: ensin lähtö Suomen cupista ja lähes varmuudella ensi kauden europeleistä. Lisäksi cupissa olisi ollut tarjolla finaalin pelaaminen omalla kotistadionilla. Ja sitten lauantaina tappio Jarolle Veikkausliigassa.

Lehtonen kertoi Aamulehdelle, että hän sai ilmoituksen potkuista maanantaina kello seitsemän aamulla. Tämä pitänee pitkälti paikkansa, koska Kymppipaikka oli sopinut maanantaille Lehtosen kanssa haastattelun koskien tulevaa Konferenssiliigan karsintakierroksen ottelua. Haastattelu jäi luonnollisesti tekemättä.

Millainen reaktio nähdään?

Ilveksellä on tietysti ollut myös huonoa tuuria. Seurajohto, urheilujohto tai päävalmentaja eivät voi mitään, kun avainpelaajia putoaa loukkaantumisten vuoksi pois kuin heinää. Materiaali ei sitä kestänyt. Eikä se, ettei avainpelaajien tilalle hankittu korvaajia vaan luotettiin sokeasti siihen, että omista junnuista löytyy riittävät pelaajat menestykseen.

Näin ei käynyt. Veikkausliigan kärki on jo mennyt menojaan, mutta kuuden parhaan joukkoon pääsyyn on täydet mahdollisuudet. Vahvalla loppukaudella on Ilveksellä saumaa vielä nousta mitalitaisteluun (=europaikkataisteluun) mukaan.

Se vaatisi kuitenkin todella suurta muutosta. Ilves on päästänyt Veikkausliigassa toiseksi eniten maaleja. Tehtyjä maaleja on tullut mukavasti, joten se puoli on kohtuullisen hyvässä kunnossa. Pelattavaa siis on, mutta muutoksen on tapahduttava nopeasti ja jo myös europelien suhteen. Ilves matkustaa Luxemburgiin uudessa valmennusjohdossa. Apuvalmentajat pysyivät samoina, joten aivan uudessa tilanteessa pelaajat eivät ole.

Eikä Speranzankaan tilanne kovin hankala ole. Jos turpiin tulee, se on muiden syy. Jos taas tulos saavutetaan, mieshän on suorastaan nero.

Näkökulma: Panu Markkanen