—-

Liiga menossa kohti puoliammattilaisuutta?

Vuosi on taas vaihtunut, raketit ammuttu ja toivottavasti myös joulupukki lahjasäkkeineen vieraillut kaikkien kilttien jalkapalloilijoiden luona. Suurella osalla joukkueista valmistautuminen kohti Veikkausliigakautta 2012 alkoi jo joulukuussa ja viimeisillä loppiaisen jälkeen. Matti Myöhäisistä on kuitenkaan turha puhua, sillä liiga käynnistyy vasta huhtikuun puolessa välissä.

Palloliitto ja Veikkausliiga ottivat opiksi viime vuoden lisenssisähellyksestä ja aikaistivat hakuprosessia joulukuulle. Kaikki seurat onnistuivat saamaan lisenssin heti ensimmäisellä yrittämällä, vaikka pelkoja päinvastaisestakin oli. Tämä on hieno juttu ja kertonee siitä, että viime vuoden varoittavista esimerkeistä on otettu opiksi. Hakemukset olivat asianmukaisia ja taloudenpito lienee joten kuten hallinnassa, pilvilinnojen rakentelun sijaan vyötä entistäkin tiukemmalle vetäen.

Miltä sitten näyttää tuleva liigakausi allekirjoittaneen silmin nyt kun niistä on saanut hikoiltua joulukinkun aiheuttaman turvotuksen pois? Jos käytetään positiivisia ilmauksia, liigan yleisilme tulee olemaan nuorekas ja raikas. Tämä on pakon sanelema tilanne, sillä kaikki joukkueet, HJK ja ehkä myös Inter pois lukien, ovat todellisessa talouskurimuksessa, vaikka lisenssit saivatkin.

Kun katsoo joukkueiden pelaajarinkejä ja vertaa niitä 2-3 vuoden takaisiin, näky on aika murheellinen sekä määrällisesti että laadullisesti. Tämä ei ole mielipide, tämä on fakta. Olkoonkin, että nyt on vasta tammikuu. Vuoden 2012 pelaajabudjetteja seurat eivät ole vielä ilmoittaneet, mutta valtaosalla se laskee roimasti edelliskaudesta, aiemmista vuosista puhumattakaan.

Rahat ovat Suomifutiksessa tällä hetkellä vähissä kuin ruska puissa keväällä. Mistään puhtaasta ammattilaissarjasta on ensi vuonna turha enää puhua. Kulujen karsiminen on ollut niin rankkaa, ettei pelkästään uransa viimeisiä vuosia pelaavia, kallispalkkaisia ja pitkälle yli kolmikymppisiä pelaajia ole heitetty pihalle. Kauteen 2011 sopimuksensa päättäneillä yli 25-vuotiailla pelaajilla on suuria vaikeuksia työllistyä.

Kaikki eivät millään löydä itselleen työnantajaa tulevaksi kaudeksi. Ja nyt puhutaan monessa tapauksessa pelaajista, joilla olisi parhaat pelivuodet vielä edessä. Rinkejä supistavat seurat korvaavat heidät omilla junioreilla tai alasarjoista tulevilla kokemattomilla pelaajilla. Eli siis suomeksi sanottuna halvemmilla, käytännössä puoli-ilmaisilla pelaajilla. Mypan Mikko Innasen sopimuksen purku on tuorein esimerkki tästä.

Hyvää tässä on tietenkin se, että ensi kaudella seurojen nuoret kasvatit tulevat saamaan aiempaa enemmän vastuuta. Sarjan nuorentuminen ei itsessään ole mielestäni ongelma, siinä piilee myös mahdollisuus. Kokemus sinällään ei ole mikään itseisarvo. Se voi pahimmillaan edustaa leipiintymistä, kaavoihin kangistumista ja yltäkylläisyyttä. Nuoruus taas tuo usein mukanaan intoa, ennakkoluulottomuutta ja energiaa. Mutta kärsiikö pääsarjamme pelillinen taso radikaalista nuorennusleikkauksesta?

Pääkaupunkiseudulla ja Turussa tämä ei nähdäkseni ole niin iso ongelma, jos on ongelma lainkaan, sillä hyviä nuoria pelaajia riittää. Pienemmillä paikkakunnilla jo harjoitusten taso, peleistä puhumattakaan, laskee roimasti, kun ringissä on mukana pelaajia, joiden taso ei valitettavasti vain riitä. Näin on kuitenkin pakko tehdä, kun rahaa ei yksinkertaisesti ole. Enempää ei pidäkään syödä kuin tienaa, siitä on tässä maassa jo aivan riittävästi esimerkkejä.

Miten sitten pitää myös kokeneita ja tasonsa jo todistaneita pelaajia mukana nostamassa sarjan tasoa ja näyttämässä esimerkkiä nuorille? Se on vaikea kysymys, johon usein tarjotaan ratkaisuksi vanhempien pelaajien puoliammattilaisuutta. Kuinka moni sitä kuitenkaan oikeasti jaksaa, tai siihen edes loukkaantumatta pystyy? Ja mitä se tekee näiden pelaajien suoritustasolle? (Tässä vaiheessa hatunnosto ikinuorelle Tero Taipaleelle ja Mikko Hyyryselle.)

Kun ikää tulee, keho tarvitsee entistä enemmän huoltavaa harjoittelua ja lepoa. Jokainen voi miettiä mitä tapahtui upean uran tehneen Mikko Kavenin pelisuorituksille hänen aloitettuaan siviilityöt. Kuten arvata saattaa, ne eivät ainakaan parantuneet. Jos käyt töissä, se aika on pois levosta ja huollosta. Puolipäivä/tuntityö olla mahdollista pelaamisen pahemmin kärsimättä, mutta ei sellaisia töitä nykyisessä taloustilanteessa kasva joka oksalla. Haastava yhtälö siis, johon minullakaan ei ole esittää kattavaa vastausta.

Kansallisen pääsarjamme kehitys ei ole Palloliiton Visio 2020:n mukaista, pikemminkin suunta on ollut viime vuosina alaspäin. Veikkausliiga on lähitulevaisuudessa entistä nuorempien ja halvempien pelaajien temmellyskenttä. Nämä tosiasiat pitää jokaisen hyväksyä. Pisteet Mypan Petri Tiaiselle asian sanomisesta ääneen case-Innasen yhteydessä.

Voivottelu ja valittaminen ei kuitenkaan auta mitään. Tilanne on mikä on ja se tulisi mielestäni nähdä mahdollisuutena kasvattaa junioriemme joukosta uusia huippupelaajia. Meidän kaikkien liigajoukkueissa toimivien, niin toimistossa, valmennuksessa kuin pelaajistossakin, pitää jatkaa kovaa työntekoa, jotta saamme yhdessä taltutettua lajiamme vaivaavan laskusuhdanteen. Siispä toivotan kaikille työntäyteistä uutta vuotta 2012!

Tuomas Peltonen