TPS hävisi luxemburgilaisille, Inter färsaarelaisille ja HJK virolaisille. Kaikille joukkueille yhteneväinen asia oli, että pelaajat hävisivät ratkaisevat kaksinkamppailut kriittisillä hetkillä. HJK:n pelaajista monet jopa kertoivat medialle pelin jälkeen, että Nömme Kaljun fyysisyys yllätti.

Miten ihmeessä vastustajan fyysisyys voi yllättää europeleissä?

FC Lahden päävalmentaja Juha Malisen mukaan kaikki lähtee liikkeelle jo juniori-iässä.

– Junioreissa on keskitytty hirveä määrä taito-ominaisuuksiin, ja fysiikka on näin jäänyt vähemmälle. Yksi tärkeä asia on se, että sarjoissa pitää saada pelata kovempaa peliä. Kaikkien pitää huolehtia tuomareista lähtien, että näin tulee tapahtumaan. Siitä tykkää yleisökin, Malinen kertoo.

Myös Muurinen nostaa tuomarit ja juniori-iän harjoittelun korokkeelle.

– Ottaisin tähän myös tuomarit mukaan. HJK:n Nömme Kalju -ottelussa tuomari antoi pelata kovemmin kuin Veikkausliigassa. Rajaa en osaa sanoa, mutta turhista vihellyksistä pitäisi päästä pois ja saada ripaus tempoa enemmän peliin. Kun katsoin tshekkiläisten peliä Sarajevossa, niin se oli hirmutempoista sotaa, Muurinen sanoo.

– Ja kyllä fysiikkaan kiinnitetään huomiota. Nopeus, voima, nopeuskestävyys ja muut. Niitä tehdään paljon, mutta iso ongelma on, ettei junioreista saakka. Siellä pitäisi olla juoksukouluja, joissa keskitytään nopeusketteryyteen ja kamppailuvoimaan. Nyt häviämme niin pelitempossa kuin fyysisyydessä itsessään. Peleissä pelaajat pääsevät liian helpolla, Muurinen lisää.

Keskustelua on herättänyt myös päivittäisen tekemisen vaatimustaso Suomessa. Onko suomalaisseuroissa vaatimustaso liian matalalla? Pitäisikö pelaajilta vaatia enemmän?

– Puhutaan, että pelaajilta pitää vaatia enemmän, mutta pelaajien pitää myös itse vaatia itseltään enemmän. Se on Suomessa niin, ettei kilpailua pelipaikoista ole paljoa, joten vaatimustaso ei voi olla niin kovaa. Motivaatio on tämän työn suola, Muurinen kertoo.

– Suomi on kompromissien maa. Pelaajat loppuvat, seurat ovat köyhiä ja profiloidumme kasvattajamaana. Hyvät pelaajat myydään ulkomaille, mikä ei tuo onnea vaikka saadaan rahaa. Tämä on kompromissia kompromissin perään, Muurinen lisää.

Malinen on samoilla linjoilla, että vaatimustasoa pitää nostaa.

– Vaatimustaso pitää olla valmentajilla, joukkueilla ja seuroilla kovempi. Myös pelikavereiden vaatimustaso toisiin pelaajiin pitää olla korkeammalla. Pelien pitää olla kovempitempoisia, fyysisempiä ja taistelut vetää loppuun saakka. En hyväksy sellaista, että vastustajat ovat yritteliäämpiä tai jonkin verran kovempia kaksinkamppailuissa. Me olemme pieni maa ja meidän pitää olla nöyriä kaikessa tekemisessä, Malinen kertoo.

Malinen nostaa esiin myös kysymyksen suomalaisesta pelitavasta. Mitä se on ja mihin sitä tarvitaan?

– Suomalainen pelitapa on yhä etsinnässä ja kaikki joukkueet eivät kuitenkaan tule sitä koskaan noudattamaan. Tiettyjä linjoja pitää miettiä, ja missä ovat vahvuutemme. Mihin peli rakennetaan? Ne eivät varmasti ole samanlaisia kuin Hollannissa tai Ruotsissa. Eivät missään nimessä samanlaisia kuin Espanjassa, mutta sieltä kannattaa ottaa junioreiden harjoitteluun asioita, jotka edistävät taidon kasvattamista. Se on älyttömän tärkeää, että tehdään jo nuoresta saakka, Malinen jatkaa.

Viime kaudella suomalaisjoukkueet pärjäsivät varsin hyvin eurokentillä. Kävikö nyt niin, että suomalaiset aliarvioivat luxemburgilaiset, färsaarelaiset ja virolaiset? Voiko niin käydä?

– Voi, mutta ei saa. Interillä oli toki eri joukkue nyt kuin millä selvisivät eurocupeihin. Joukkue ei ole kuitenkaan niin vahva. TPS on puolestaan materiaaliltaan sarjan toiseksi paras joukkue, mutta he olivat haluttomia ja hengettömiä, sanoo Muurinen.

– Suomalaiset aliarvioivat muita. Vaikka jalkapallo on ammatti, niin moni pitää sitä kuitenkin Suomessa harrastuksena, Muurinen lisää.

Malisen mukaan suomalaisella jalkapalloilulla ei ole varaa pieneenkään aliarvioimiseen, oli vastassa mikä joukkue tai maa tahansa.

– Edelleen tämän vuoden tapahtumissa kannattaa huomioida myös sattuma. Toinen asia on, että me yleisesti ottaen pidämme Suomessa itseämme parempina kuin färsaarelaiset tai luxemburgilaiset. Siinä ei asennepuolella ole pystytty seuroissa, mediassa tai ympäristössä paneutumaan huolella. Meille jokainen voitto on iso voitto, oli se sitten ketä vastaan tahansa, Malinen kertoo.

– Silloin jos jalkapalloa harrastaa yli 200 maata ja me olemme siellä puolivälin tuntumassa, ei ole menestymisen tae, jos alamme aliarvioimaan joitain matseja, hän jatkaa.

Se on selvä, että asioita pitää tehdä entistä paremmin Suomessa. Sitä tuskin kukaan kiistää. Kuka sitten on vastuussa siitä, että näissä asioissa parannetaan tulevaisuudessa?

– Se on kaikkien yhteinen tehtävä. Ei voi sanoa, että palloliitto määrää ylhäältä. Haluan, että ihmiset keskustelevat yhdessä ja nostavat ongelmia esiin. Tämä on pieni maa, jossa on pieni populaatio, puolet vuodesta lunta ja jossa jalkapallo on monien lajien puserruksissa. Miettikää hyvät ihmiset, millä ominaisuuksilla täällä voi pelata, Malinen sanoo.

Muurinen puolestaan haluaa nostaa esiin ongelmanratkaisun.

– Jos et paikanna vikaa, niin ei se kuntoudu. Suomalaisessa jalkapallossa me selitellään ja selitellään, mutta kukaan ei tarjoa ratkaisua, vaikka se on olennaista. Nimenomaan valmentajakurssit ja koulutukset pitäisi perustua siihen. Ei pitäisi kertoa puutteita, vaan miten ne ratkaistaan, Muurinen painottaa.

Kymppipaikka.fi / Toimitus

(JS, KK)