Nykypäivänä käytetään hyvin herkästi ylisanoja. Monessa tapauksessa esimerkiksi ”legendan” viitan saa ylleen kohtuullisen pienillä saavutuksilla. Sama pätee moneen muuhun kategoriaan – esimerkiksi tähtipelaajia on lajissa kuin lajissa yllättävän paljon, jos otsikoita seuraa.
Jari-Pekka ”Gene” Keurulaisen kohdalla yksikään ylisana ei ole turha. Keurulaisen merkitys modernille suomalaiselle jalkapallolle on massiivinen. Yksi iso aikakausi on ohi, kun Palloliitto tiedotti keskiviikkona, että Keurulainen jättää Huuhkajat.
Keurulainen ei ole koskaan otsikoissa paistatellut eikä ole niihin hakeutunut. Hänen roolinsa on jäänyt kohtuullisen vähälle huomiolle, pitkälle miehen oman vaatimattoman luonteen vuoksi. Moninaiset tehtävät miltei neljä vuosikymmentä kestäneellä A-maajoukkueurallaan hän on hoitanut taustalla, ikään kuin varjossa. Toki jalkapalloihmiset ja mediakin ovat hyvin tienneet, mikä on Keurulaisen panoksen arvo ja arvostus. Siitä toki kertoo myös se, että Keurulainen palkittiin arvokkaalla ja arvostetulla Captain’s Ball-palkinnolla 2019.
Voisi olettaa, että ”Gene” pitää palkintoa arvossaan, mutta jalat ovat pysyneet maassa ennen pokaalia ja sen jälkeen. Huomattavasti julkisia tunnustuksia arvokkaampi asia hänelle on se palaute, mitä pelaajilta tulee ja on tullut vuosikymmenten ajan. Fysiopuolen velho on hoitanut pelaajia pelikuntoon uskomattomalla ammattitaidolla ja sitoumuksella vuosien ajan. Näin hän on tehnyt niin maajoukkueajalla kuin sen ulkopuolellakin.
Toisin kuin monet muut lääkintäalan ihmiset, Keurulainen ei ole itse aktiivisesti kertonut, keitä hänen hoitopöydällään on milloinkin käynyt ja millaisia kuntoutusohjelmia on tehty. Hän ei ole koskaan tuollaista tarvinnut. Arvostusta on tullut riittämiin sieltä, mistä pitääkin – pelaajilta.
Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka monta pelattua A-maaottelua Keurulainen on ammattitaidollaan pelastanut. Tunnetuin Keurulaista luottomiehenään pitänyt pelaaja on tietysti Jari Litmanen, joka olisi urallaan pelannut huomattavasti vähemmän otteluja ilman ”Geneä”. Tämän Litmanen on itse tuonut lukuisia kertoja esiin. Eikä vain Litmanen – jokainen suomalainen huippupelaaja on jossain vaiheessa joutunut Keurulaisen käsittelyyn. Hyvällä onnella vain hyvään hierontaan ja käymään läpi kuulumiset huippumiehen kanssa.
Leppoisan luonteen ei pidä antaa hämätä, sillä kyseessä on piinkova ammattilainen. Moni ulkomailla pelannut huippupelaaja on vuosien varrella ihmetellyt ääneen, miksi Keurulainen ei ole koskaan lähtenyt ulkomaille tekemään uraa? Heidän mielipiteensä nimittäin on, että osaaminen ja laatu olisivat riittäneet loistavasti aivan Euroopan jalkapallon huipulle. Ja tämä arvio on tehty kokemusten kautta, ei siksi, että kyseessä on suomalainen osaaja.
Keurulainen on ikuinen opiskelija. Keväällä 70 vuotta täyttävän teräsmiehen tapoihin kuului lennoilla, pitkillä ja lyhyilläkin, opiskella oman alansa kirjallisuuden kautta uusia trendejä ja uusia oppeja. Näin tapahtui vielä syksylläkin, kun Huuhkajat lenteli ympäri Eurooppaa. Todennäköisesti hän toimii täysin samoin vielä tulevinakin vuosina – tosin ei enää Huuhkajien matkassa vaan toivon mukaan edes joskus jonkun ansaitun loman yhteydessä. Niitä lomapäiviä ei nimittäin vuosien varrella ole liiaksi ollut. Sekin on piireissä tunnettu fakta, että jos apua on tarvinnut, sitä on myös tullut ja nopeasti. Riippumatta siitä, mikä kellonaika tai viikonpäivä on ollut kyseessä.
Vaikka ”Genen” suurin arvostus tulee fysio- ja kuntopuolen osaamisesta, hänen valmennustaitonsa oli myös isossa roolissa maajoukkueessa. Keurulainen toimi pitkään Martti Kuuselan tiimissä niin A-maajoukkueessa kuin myös seurajoukkuetasolla, eikä suomalaisen valmennuksen uranuurtaja ole koskaan jättänyt kertomatta sitä, miten korkealle hän Keurulaisen osaamisen arvostaa. Seurajoukkuevalmentajana Keurulainen voitti Suomen mestaruuden ja kaksi Suomen cupia, joten oli hyvin perusteltua, että Antti Muurinen tultuaan 2000 A-maajoukkueen valmentajaksi, kutsui mukaan Keurulaisen apuvalmentajan tehtäviin sekä tietysti myös fysiikkapuolen osaajaksi.
Tämä Keurulaisen toinen tuleminen kesti lopulta 25 vuotta. Päävalmentajat vaihtuivat, mutta Keurulainen pysyi. Tämäkin kertoo paljon siitä, miten arvostettu henkilö ”Gene” on. Mies kelpasi tiimiin, tuli valmentaja sitten Suomesta, Skotlannista, Englannista tai Tanskasta.
Jari-Pekka Keurulainen päätti itse, että nyt on aika jättää hoitohuone ja valmentajapalaverit nuoremmille. Keurulainen olisi voinut jatkaa uraansa, mutta päätös oli tehty. Ja se piti, vaikka moni yritti sitä pyörtää. Sinänsä turhaan, sillä tietty jääräpäisyys on myös ”Genen” yksi luonteenpiirre – ja tämä sanottuna positiivisena asiana. Hän ei myöskään kertonut yleisesti lopettamispäätöksestään ennen kuin nyt. Kysyttäessä, että miksei hän kertonut asiasta marraskuun leirillä, perustelu oli selvä: Teemu Pukki ansaitsi hänen mielestään sataprosenttisen huomion viimeiseen otteluunsa. Siksi hän julkaisi päätöksensä vasta nyt.
Kertoo aika paljon ”Genestä” tuokin. Hemmetin tyypillistä ”Geneä”. Hieno mies jätti hienon perinnön todellisena legendana. Onneksi tulee varmasti vielä tilaisuuksia, jolloin suurikin yleisö pääsee kiittämään ”Gene” Keurulaista kaikesta siitä mahtavasta työstä, jonka hän on suomalaisen jalkapallon eteen tehnyt.
Timo Walden
pitkäaikainen työtoveri