Valioliigassa pysyminen on huomattavasti vaikeampaa kuin sinne nouseminen. Tämä on jo puhtaan tilastollisesti tosiasia Englannissa. Harvassa ovat pitkään aikaan olleet kaudet, jolloin nousijajoukkueet eivät ole löytyneet vahvimpien putoajakandidaattien ryhmästä ennakkoveikkailuissa.
Marraskuun maajoukkuetauolle lähdettäessä nousijoista Southampton pitää sarjataulukossa perää. Leicester on kohtuullisesti sijalla 15. ja Ipswich näiden kahden välissä niukasti putoamisviivan yläpuolella.
Kolmikosta Leicester on jopa Valioliigan mestari niinkin läheltä kuin keväältä 2016 ja Southamptonkin on ollut varsin vakiojoukkue Valioliigassa. Ipswichin edellisestä Valioliigavierailusta oli sen sijaan ehtinyt vierähtää yli kaksi vuosikymmentä ennen kuin joukkue viime keväänä paluun parrasvaloihin varmisti.
Ipswich ehti koluta Championshipia puolitoista vuosikymmentä ollen välillä lähellä paluutakin, kunnes keväällä 2019 edessä oli putoaminen vielä porrasta alemmas. League Onessakaan meno ei vakuuttanut; odotukset olivat korkealla, mutta esitykset kentällä ailahtelivat ja seura oli jo vajoamassa pysyvästi ynnä muut -osastolle.
Mikä muuttui joulukuussa 2021?
Portman Roadilla muistellaan varmasti edelleen lämpimästi joulunalusta vuonna 2021. Viikkoa ennen joulua Ipswich kiinnitti kenkää saaneen manageri Paul Cookin seuraajaksi Manchester Unitedissa valmentajan kannuksensa hankkineen Kieran McKennan.
Tuolloin vasta 35-vuotias McKenna oli managerina täysin kirjoittamaton kortti, mutta osoittautui nopeasti todelliseksi ässäksi. Ipswich päätyi tuolla kaudella League Onessa sijalle 11., mutta kevätkausi oli niin pelillisesti kuin tuloksellisesti aivan muuta kuin edelliskausien kyntäminen – McKennan kädenjälki alkoi näkyä.
Seuraava kausi olikin sitten jo jotain aivan muuta. Ipswich varmisti suoran nousun Championshipiin koottuaan 98 pistettä ja tehtyään hurjat 101 maalia kauden aikana. Joukkue oli miehistöltään pitkälti sama kuin aiemmin, mutta pelaamisessa virheiden välttäminen oli muuttunut onnistumisten hakemiseen. Ja tulosta tuli.
Championshipin nousijajoukkuetta ei kovin korkealle ennakkoveikkailuissa povattu ja Ipswichin katsottiin yleisesti joutuvan suhtautumaan pelaamiseen porrasta ylempänä pragmaattisemmin. Tätä ei kuitenkaan kukaan joko kertonut McKennalle tai sitten mies ei asiaa uskonut. Ipswich ei tullut Championshipiin puolustamaan paikkaansa, vaan voittamaan otteluita.
4-3-tulokset eivät olleet harvinaisia ja välillä lunta tuli tupaan oikein kunnolla, kuten syksyn 0-4-tappiossa Leedsin vieraana. Pääasiassa Ipswich kuitenkin voitti ja teki sen nimenomaan periaatteella tehdä enemmän maaleja kuin vastustaja – ei päästää vähemmän maaleja kuin vastustaja.
Kauden päätöskierroksella Ipswich sinetöi nousunsa Valioliigaan – vasta viidentenä seurana Englannin liigan historiassa, joka on noussut perättäisinä vuosina sarjaportaan ylöspäin. Pistemäärä oli jälleen komea 92 ja 96 tehtyä maalia sarjan korkein lukema.
”Väärällä” asenteella Valioliigaan
Sama virsi soi kesällä kuin vuotta aiemminkin eli Ipswich ei voi lähteä Valioliigassa pelaamaan ”omaa peliään”, koska se ei tule riittämään. Alkukauden perusteella McKenna on jälleen kerran kytkenyt vastaanottimensa pois päältä, sillä juuri sitä Ipswich on lähtenyt Valioliigassakin pelaamaan – omaa peliään, McKennan peliä.
Oppirahoja on maksettu. Ipswich on alkukaudella johtanut useampaakin otteluaan, mutta pääsarjatason vastustajat ovat tulleet takaa tasoihin ja osin myös ohi. Kunnes maajoukkuetauon alla Pohjois-Lontoossa näin ei enää käynyt, vaan Ipswichin johto Tottenhamin vieraana piti loppuun saakka ja ensimmäinen Valioliigavoitto yli 22 vuoteen oli tosiasia.
Ipswich on kaikkea muuta kuin tyypillinen nousija, joka on Valioliigassa vain selviytyäkseen. Tähän on syynsä. Yksi on se, että seuralla ei ole pohjatonta kassaa, jolla hankkia huippuvahvistuksia. Toinen on McKennan pelillinen filosofia, joka ei yksinkertaisesti taivu raivokkaaseen oman maalin puolustamiseen ensimmäisestä minuutista viimeiseen.
Kun nämä kaksi asiaa yhdistää, Ipswich on vahvistanut rivejään ennen kaikkea pelaajilla, jotka voivat voittaa otteluita, ei pelaajilla, joiden avulla voidaan välttää tappiot. Lopputulemana on ryhmä, joka on lähtökohtaisesti Valioliigassakin uhka jokaiselle vastustajalle, mutta jonka puolustuslinja tai yleensäkin puolustuspelaaminen on aiheellisesti kyseenalaistettu riittämättömänä.
Hyvä yksittäinen esimerkki on vasemmalla laidalla ainakin nimellisesti puolustajana operoiva Leif Davis, joka on uhka hyökkäyspäässä – vastustajalle – ja uhka puolustuspäässä – omalle joukkueelleen. McKenna luultavasti laskee asian niin, että seuralla ei ole varaa hankkia maailmanluokan puolustavaa vasenta pakkia, joten mennään aika lähellä maailmanluokkaa olevalla hyökkäävällä vasemmalla laitapakilla. Sitä paitsi niitä maalejahan piti tehdä enemmän kuin vastustaja – ei päästää vähemmän…
Ipswichin peli nojaa vahvasti manageri McKennaan ja hänen pelikirjaansa, jossa termiä ”bussi” tuskin on mainittu lainkaan. Se voi vaikuttaa idealistiselta ja yltiöromanttiselta, mutta on itse asiassa ainoa tapa, jolla Ipswich voi Valioliigan haasteista selvitä. Tappioiden välttäminen ensisijaisena tavoitteena johtaisi väistämättä putoamiseen takaisin ennakoiden mukaisesti. Nykytyylillä Tractor Boysilla on kuitenkin mahdollisuus. Saattaa hyvin olla, että Tottenham ei ole ainoa, joka tällä kaudella vielä kokee ikävän yllätyksen.
Mikael Erävuori
Kirjoittaja on Veikkausliigan toimistolla työskentelevä Ipswich-romantikko
