Vuonna 1985 joukko Viherlaakson lukion oppilaita päätti, että on aika perustaa jalkapalloseura. Pojat olivat pelailleet huvikseen keskenään jokaisena sunnuntaina pikkukentällä Laaksolahden ja Jupperin ”edustusjoukkueiden” nimissä. Lukiossa asiat sitten muuttuivat, kun voimistelunopettaja Jyrki Heliskoski – sittemmin yksi Suomen legendaarisimmista valmentajista – lausui, että ”jos teillä on niin kivaa jalkapallon kanssa, miksette perusta omaa joukkuetta?”
Eihän Jyrän kanssa voinut asiasta väitellä. Joukkue pystyyn vaan. Toiminta-ajatuksena silloisesta suosikkisarjakuvalehdestä Busterista tuttu Harjumäen Sisu ja nuorekas vastarinta erilaisia siirtomääräyksiä ja pykäliä kohtaan. Haluttiin erilainen jalkapallotarina, omilla ehdoilla ja omien arvojen mukaan. Arvot määräytyivät luonnollisesti urheilun ja viihteen rajamaille.
Mistä nimi, mistä paidat?
Nimi tietysti tarvittiin myös. Otettiin varastosta nimi SexyPöxyt. Varastoon nimi oli tullut siten, että alkuaikojen otteluissa yhdellä Laaksolahden kavereista oli kireät, vihreät verkkarit ja Jupperin pelaaja ilmoitti ottavansa erikoistilanteessa kiinni ”ton seksipöksyn”. Siihen sitten x-kirjaimia vetävästi mukaan ja nimi oli valmis.
Pelipaidatkin tarvittiin, mutta ei ollut rahaa. Ratkaisu löytyi halpojen t-paitojen kautta. Sitten piti vielä miettiä, minkä värinen paidasta tulisi. Kaivettiin pallokirja esiin ja katsottiin kaikki Suomen seurat läpi. Kenelläkään ei ollut ruskeaa pelipaitaa, joten se valittiin väriksi. Värinapit ostettiin ja laitettiin pesukoneet laulamaan. Ja ei kun kentälle.
Nopea nousu, pitkäjänteinen työ
Kautta aikojen ensimmäisessä virallisessa ottelussa SexyPöxyt kohtasi Muutamat Muskettisoturit Vantaalta. Tulos oli 0-0. Sittemmin tuloskunto parani roimasti, sillä perustajajäsenien lisäksi seuran maine alkoi kasvaa omalaatuisena touhuna ja vahvana yhteistekemisenä. Imua oli. Lopulta taival jatkui aina seitsemännessä divisioonasta kolmoseen, jossa joukkue sitten viettikin omana jonkinlaisena elämäntapa- ja kulttiseurana parikymmentä vuotta.
Lopulta vuosikymmenten työ palkittiin ja viralliselta lyhenteeltään Pöxyt nousi Kakkoseen. Siellä meni pari kautta, kunnes realismi iski ja joukkue palasi Kolmoseen täksi kaudeksi. Aika sitten näyttää, mitä tulevaisuudessa tapahtuu.
Yhdestä joukkueesta on vuosien varrella kasvanut seura. Junioritoiminta jätetään osaajille eli yhden seuran moton mukaan ”muiden tehtävä on saada lapset aloittamaan jalkapallo, meidän tehtävämme on, ettei kukaan pelaamista lopeta”. Pöxyt on aikuisten ja nuorten aikuisten seura. Seuralla on A-juniorit, tällä hetkellä SM-karsintasarjassa, kakkosjoukkue, naisten joukkue ja erittäin vahva JKKI-toiminta. SexyPöxyt – työnimellä SuxiBoxit – on hallitseva Suomen mestari niin 35-vuotiaiden sarjassa kuin 40-vuotiaiden sarjassa. Kummassakin kahdesti perättäin. Tätä kautta motto on onnistunut paremmin kuin hyvin.
Kovin moni kaveriporukasta lähtenyt joukkue hyytyy, kun ensimmäiset vetäjät väsyvät. Pöxyjen osalta toimintaa pyörittävät jo tekijät neljännessä polvessa. Nuorempi polvi on ottanut auliisti kivireen vastaan, ja sitä kautta on syntynyt jatkuvuus. Kuitenkin niin, että seuran perusperiaatteet ovat säilyneet – ja todennäköisesti säilyvät myös tulevaisuudessa.
Ei rahasta, vaan rakkaudesta futikseen
SexyPöxyt täytti lauantaina 40 vuotta. Periaatteet ovat yhä voimissaan: Pöxyihin saa tulla pelaamaan jalkapalloa ja Pöxyistä voi lähteä pois. Koskaan ei ole yhdestäkään lähtevästä pelaajasta rahaa pyydetty. Se sotisi perustamiskirjaa vastaan, sillä iso osa perustajapelaajista joutui ”vangeiksi” entisten seurojensa kanssa erilaisten karanteenimaksujen vuoksi, vaikka pelaamisesta olisi ollut taukoa vuosia.
Pelaajia sitten vapautettiin erilaisin keinoin, järjestetyin talkoin, bilein tai jotenkin muuten. Oli aina iso voitto, kun haettiin paperit ja annettiin ne pelaajalle: nyt saat tehdä ihan mitä haluat. Onneksi silloiset säännöt ovat nyt historiaa eikä harrastamispelaamista juurikaan rajoiteta.
Pöxyjen olemassaolon aikana jalkapallossa on tapahtunut paljon hienoja asioita. Taso on noussut huimasti eri divisioonissa. Tämän hetken Kolmonen on jotain aivan muuta kuin parin vuosikymmenen takainen. Miksi näin? Siksi, etteivät pelaajat enää lopeta, kun junnuputki on päättynyt. Ja se näkyy nerokkaasti tason nostossa ja varmasti myös harrastajamäärissä. Tätä kehitystä on ollut ilo seurata läheltä.
Tämänkin tekstin suurin ponsi on kannustaa jokaista jatkamaan jalkapallouraansa junioriputken jälkeen. Jos ei pelaaminen maita, erilaisia tehtäviä löytyy rutkasti seurojen taustalla. Innokkaasta taustaväestä on aina pula. Pelaamiseen löytyy aina oma sarjatasonsa ja mahdollisuutensa. Tätä filosofiaa on Pöxyissä noudatttu kunniakkaasti.
Uskon, että ainakin Espoossa muutama muukin kaveriporukka on Pöxyistä innostuneena perustanut oman joukkueensa, oman tarinansa ja omat traditionsa. Tehkää sitä jatkossakin! Se kannattaa. Luokaa oma juttunne ja olkaa mukana jalkapallossa. Voin vakuuttaa, että 40 vuoden jälkeen on hienoa nähdä entisiä seurakavereita, muistella menneitä ja pohtia vaikka, mitä olisikaan tapahtunut Suomen cupissa Hakaa, Tepsiä, Interiä tai HIFK:ta vastaan jos….
Joka tapauksessa, pirteä 40-vuotias SexyPöxyt toivottaa loistavaa jalkapallokevättä kaikille harrastajajalkapalloilijoille ja taustahenkilöille. Kentillä tavataan.
Petri ”Huso” Godenhjelm
Pöxyjen hallituksen jäsen ja seuralegenda
