Jalkapallon riemu ei ole ikäkysymys. Vetreät 40-vuotiaat nimittäin mittelivät Suomen mestaruudesta viikonloppuna Espoossa. Viime vuonna mestaruuden voittanut SexyPöxyt toimi järjestäjänä JKKI-40 turnauksessa eli selkokielisemmin 40-vuotiaiden SM-lopputurnauksessa.

MAINOS - SISÄLTÖ JATKUU ALLA

Keski-Espoon kentillä ja Laaksolahdessa pelattuun turnaukseen osallistui yhteensä kymmenen joukkuetta. Enemmänkin olisi mahtunut, mutta ajankohta osoittautui haastavaksi lomien vuoksi. Useampi mukaan pyydetty joukkue joutui laittamaan hanskat tiskiin. Vastaus, että ”emme tällä kertaa saa tarpeeksi pelaajia mukaan” tuli järjestäjille varsin tutuksi. Vielä loppusuoralla putosi yksi joukkue pois ja tämä vaatii melkoista jumppaa. Turnauksen ottelukaavio oli laadittu siten, että pelataan kahdessa viiden joukkueen lohkossa, josta kummastakin kaksi parasta etenevät välieriin.

Kun oli olemassa yhden joukkueen vaje, ja tilanne oli sellainen, ettei kukaan tuntunut saavan koko joukkuetta kasaan, käännettiin yhtälö toisin päin. Tarjottiin joukkue, ikään kuin All Stars -ajatuksella siten, että useampia pelaajia tuli eri joukkueista mukaan lopputurnaukseen. Näin tapahtuikin ja Kasiysi yj-nimellä pelannut ryhmä koostui espoolaisista, oululaisista ja helsinkiläisistä taitureista. Nähtiinpä joukkueen riveissä entisiä Huuhkaja-pelaajiakin, kuten Markus Halsti ja Sebastian Sorsa.

Kasiysi yj ei kuitenkaan yltänyt sunnuntain peleihin asti. Alkulohkot pelattiin perjantaina ja lauantaina, välierät ja mitaliottelut sunnuntaina. Kokeneet JKKI-joukkueet ja tutut mitalirohmut menivät jatkoon. Toisessa välierässä kohtasivat kaksi edellistä mestaruutta voittanut SexyPöxyt ja IF Gnistan. Toisessa välierässä olivat vastakkain Kiffen ja Real Kokkola. Kaikki neljä joukkuetta esittelivät kentällä valtavan määrän taitoa, nerokkaita suorituksia ja koko joukon pelaajia, jotka olivat vuosia eri sarjatasojen edustusjoukkueiden kovanaamoja.

Kun vielä muistetaan, että turnaus tarjoaa menestyjille kuusi tunnin mittaista ottelua kolmeen päivään, tällä kertaa vielä helleolosuhteissa, oli jokaisen joukkueen suoritus hatunnoston arvoinen – niidenkin, jotka eivät tällä kertaa mitalipeleihin yltäneet.

Tiukkaa ja vahvaa joukkuepeliä pelannut Kiffen pudotti välierissä Real Kokkolan ja eteni finaaliin lukemin 1-0 Lauri Volasen osumalla. Finaalipariksi tuli IF Gnistan, joka rikkoi Pöxyjen parin vuoden hallinnan ja orastavan dynastian olemalla maalein 2-1 parempi.

Gnistan veti myös melkoisen kaniinin hatusta finaalipäivänä: Huuhkaja-legenda ja televisiossa loistavaa asiantuntijatyötä tekevä Mika Väyrynen liittyi supervahvistuksena joukkueeseen. Väyrynen olikin vahvasti juonimassa Gnistanin voittomaalia, jonka teki – tietysti – seuran vahva mies ja legenda Antti Uusitalo. Ottelun avausosuman teki verkkoja jo vuosikymmeniä heilutellut Tuomas Mustonen.

Pronssiottelussa isäntäjoukkue SexyPöxyt pysyi mitalikannassa voittamalla 2-1 Real Kokkolan. Finaalissa ”Kipinä” oli jälleen iskussa. Kiffen taisteli hienosti, mutta vahvalla materiaalilla jyrännyt Gnistan oli parempi ja tehokkaampi. Mustonen osoitti maalivainunsa säilyneen yhä ja hän teki 3-1 päättyneessä finaalissa kaksi maalia. Tuomas Mustonen valittiin ansaitusti sekä finaalin parhaaksi pelaajaksi että koko turnauksen MVP-pelaajaksi.

Tuloksilla oli merkitystä, tietysti. Joukkueet olivat tosissaan ja tavoitteellisesti matkassa. Vanhat pelimiehet haluavat voittaa ja menestyä. Mutta jälleen kerran nähtiin, että kentällä vedetään tosissaan, mutta pelien jälkeen ollaan suurta jalkapalloperhettä. Oli esimerkiksi sykähdyttävää seurata, kuinka sekä SexyPöxyjen että Kokkolan pelaajat jäivät suurelta osin seuraamaan finaalia ja kannustamaan komeasti kumpaakin finaalijoukkuetta.

Tuo on juuri se taika, miksi näitä turnauksia järjestetään ja halutaan järjestää. Junioritoimintaan satsaavat seurat tekevät loistavaa työtä siinä, että tytöt ja pojat aloittavat jalkapallon. Mutta täytyy olla myös seuroja, jotka satsaavat ”ikämiestoimintaan” ja sitä kautta tekevät tärkeää työtä – kun tällaisia turnauksia järjestetään ja niihin satsataan, yhä useampi pelaaja lykkää lopettamispäätöstä – tai mahdollisesti ei lopeta koskaan.

Juuri tuollainen tunnelma helteisessä Laaksolahdessa jäi turnauksen jälkeen, kun Gnistan oli saanut ansaitun pokaalinsa. Ensi vuonna uudestaan, uusia kasvoja mukana, mutta myös ”vanhat parrat” tapaavat jälleen jalkapallon merkeissä – kuten ovat tavanneet aiemmin ja tulevat tapaamaan myös tulevina vuosina.

Timo Walden
Entinen JKKI-pelaaja ja turnauksen järjestäjäkomitean jäsen